sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kattolistat tulivat uniin



Uuden väentuvan isomman huoneen eli tuvan kattolistojen asentaminen oli melkoinen urakka. Mutta nyt sekin on valmistunut. Listojen asennusta hankaloittivat lievästi epätasainen hirsiseinäpinta, melko paksu listamalli ja katon kolmilappeinen muoto. Hankalimman päivän päätteeksi näin niistä vielä untakin.



Rakennuksen muissa osissa käytettiin ohuempaa kierrätyslistaa, jota haimme aikoinaan Metsänkylän navetalta. Ne loppuivat kuitenkin kesken, joten ostimme uuden listaerän viimeistä huonetta varten Wanhan Wallankumouksesta. Hieman järeämpi ja koristeellisempi listamalli sopii kuitenkin mainiosti tähän isoimpaan ja korkeimpaan huoneeseen.

Tuvan seinähirsien paksuudessa on jonkin verran vaihtelua, koska hirret ovat peräisin useammasta vanhasta rakennuksesta. Vaikka kaikki hirret ovat periaatteessa kuuden tuuman vahvuisia, seinäpintoja on aikoinaan piiluttu eri rakennuksissa ja huonetiloissa eri tavalla ja joissain myös useampia kertoja. Näin hirsien nykyinen paksuus vaihtelee hieman. Tämä asia on hankaloittanut lähes kaikkien listojen asentamista. Hirsiä on joutunut hieman veistämällä suoristamaan ja joissain tilanteissa lisäämään paikkapaloja suorempien linjojen aikaan saamiseksi. Työ ei sinänsä ole vaativaa, mutta aikaa se on vienyt paljon.



Tuvan katto- eli holkkalistojen asentamisessa ainakin itselleni vaikeinta oli erilaisissa kulmissa kulkevien listojen liitoskohtien saaminen siisteiksi. Tämähän on varmaan lasten leikkiä listoja ammatikseen asentavalle, mutta omalla kohdallani materiaalia meni hukkaan turhan paljon, kun tuntumaa piti hakea. Kolmilappeisessa katossa kun on kahta eri kulmaa katon ja seinän leikkauskohdassa sekä vielä erikseen katon taitteiden muodostavat kulmat. Ja siihen kun lisätään vielä pienet heitot seinäpinnassa, niin vaativa palikkaleikki on valmiina.



Tein jo melko alkuvaiheessa päätöksen, että asennan pitkät listat seinien keskiosaan ensin ja jätän kulmat eli herkkupalat viimeiseksi. Tein siis kaikki kulmat lyhyemmistä palasista, jolloin kulmaliitosten sovittaminen oli helpompaa. Työn loputtua listojen saumakohtia oli paljon, mutta oikeastaan muulla tavalla en olisi hommasta selviytynyt täysjärkisenä. Lopuksi siistin liitoskohdat pellavaöljykitillä. Tuovi oli maalannut listat jo etukäteen kahteen kertaan pellavaöljymaalilla, koska maalaaminen on kuitenkin helpompaa lattian tasossa hyvässä asennossa. Nyt niille sivellään vielä yksi kerros pintaan asennuksen jälkeen.

Paria pientä kohtaa lukuun ottamatta nyt on kaikki listat asennettu rakennuksen sisäpuolelle. Se on minulle suuri helpotus ja olen kiitollinen siitä joka aamu herättyäni.

Ville

perjantai 4. elokuuta 2017

Pihatöitä satoi tai paistoi



Heinäkuu oli Vihreässä kamarissa kiireistä aikaa monella tapaa. Blogin päivittäminen on tämän kaiken keskellä valitettavasti jäänyt tekemättä. Hommia paiskittiin säästä riippumatta uuden väentuvan sisällä ja pihalla. Rakennuksen ympäristön kaadot kaivettiin kohdilleen, viimeistelimme hiekkatietä, parkkialuetta ja tulevaa nurmikkoa. Ihan vähän pidettiin välillä myös todellista lomaakin ja tutkailimme lähiympäristön nähtävyyksiä.



Uuden väentuvan ympärille rajattiin puolen metrin levyinen sorakehys. Asensimme laudat rajaamaan aluetta ja kärräsimme karkeaa soraa sen pohjalle. Soran päälle tuli suojakangas estämään eri kivimateriaalien sekoittumista keskenään ja lopuksi parin sentin kerros hiekkaa päälle. Hiekka on tälle alueelle tyypillistä punertavaa tyyppiä. Samaa levitettiin myös pihatien päällimmäiseksi kerrokseksi.



Kiinnitimme kepit merkkaamaan hiekan ja nurmikon rajoja ja suunnittelimme parkkialueen, johon mahtuu pari autoa. Väentuvan päädyssä on näkyvillä jätevesijärjestelmään liittyviä kaivoja ja putkia maanpinnalla. Suunnittelimme aluetta niin, että autot tulevan niiden eteen ja tilaa jää vielä pensaille. Näin saamme noita kaivoja ja putkia vähän piiloon.

Tallin ja parkkialueen väliin jää vielä nurmialuetta. Tuli mieleen, että siihen voisi ehkä joskus perustaa kukkakedon. Tuovi onkin lomapäivinään lukenut piha- ja puutarhakirjallisuutta ja innostui kedosta.

Kesäkeittiön paikkaakin on mietitty. Hankimme käytetyn telttapaviljongin ja jatkossa se voisi ehkä olla väentuvan toisessa päädyssä. Paviljonki ei aivan sovi ympäristön tyyliin, mutta sen tarkoitus on pitää varsinkin heinäkuussa innostuvat kärpäset loitolla ruokapöydästä. Paviljongin lähelle kun laittaa hiiligrillin ja kaasugrillin keittotasoineen ja jos jostain löytäisi vielä irrallisen vesipistepöydän ruuanvalmistusta varten. Läheiseen seinään on tulossa vesipiste, josta voisi vetää veden. Näillä näkymin olisimme siis luopumassa kiinteän kesäkeittiön ajatuksesta, mutta saa nähdä, jos mieli vielä muuttuu.








Pihatöiden yhteydessä kaivatimme kuopat viidelle uudelle lehmukselle, jotka haimme Laarimäen puutarhalta. Kaivinkoneen kauha oli hieman liian iso, joten lapiohommaa tuli täyttövaiheessa enemmän kuin olisi ollut tarpeellista. Sijoitimme kaksi uutta puistolehmusta täydentämään pihaan johtavaa lehmuskujaa ja loput kolme väentuvan ja parkkipaikan eteen auringonsuojaksi. Istutuksessa käytimme puoliksi alkuperäistä maata ja puoliksi uutta hyvälaatuista multaa. Istutuskuoppien pohjalle teimme salaojakerroksen murskatuista betonitiilistä. Tuimme uudet puut huolellisesti ja laitoimme varmuuden vuoksi vielä suojaverkot kaikkien ympärille. Halusimme ottaa tällä kertaa kaiken varman päälle, koska viimekertaisessa omenapuiden istutuksessa kävi peurojen kanssa kalpaten.



Myös sisätiloissa työt edistyivät niin, että nukuimme jo pari yötä väentuvan tuvassakin. Huoneessa on kuitenkin vielä tekemistä, joten niistäkin töistä kirjoitamme lisää hieman myöhemmin.

Meillä oli alun perin suunniteltu vanhan päärakennuksen kattoremontti tälle kesälle, mutta päätimme muuttaa hieman aikataulua. Se oli säiden puolestakin hyvä päätös. Kattoremontin aikataulu olisi näillä näkymin ensi vuonna alkukesästä.

Valoisaa kesän jatkoa kaikille!

Tuovi ja Villle