lauantai 24. toukokuuta 2014

Vanhan ja uuden liitto


Vanhemman vilja-aitan kuistin pylvään restaurointi ei ollut aivan yksinkertaista pelkillä käsityövälineillä. Kaarevan profiilin vuoksi myös liitosten mittauksessa oli omat kiemuransa.


Liitostavan valinnan yhteydessä täytyi pohtia, mikä on käyttökohteen kannalta riittävä ratkaisu.
Liitostavan valinnassa mielessäni oli kaksi vaihtoehtoa: Teknisesti parempi ratkaisu olisi ollut liitos, jossa uuden korvauspalan keskelle olisi veistetty tai sorvattu kiinteä tappi. Vanhaan osaan olisi tullut keskelle tapin mentävä, mutta tarpeeksi tiivis reikä. Ongelmana oli kuitenkin pylvään paksuus, joka ei riittänyt tällaiseen ratkaisuun. Päädyin sen sijaan perinteiseen pystylapaliitokseen ja irtotappeihin.
Apuviivojen mittaaminen veistoa varten ei ollut täysin ongelmatonta. Kaarevan profiilin vuoksi täytyi pylvääseen piirtää ensin pituussuunnassa keskiviivat puun ytimen mukaan. Keskiviivaa saattoi käyttää apuviivana mitatessa liitosloven ääriviivoja ja suoria kulmia.


Veistin ensin molemmat liitokset valmiiksi niin, että uuteen kappaleeseen jäi hieman veistovaraa. Kiinnitin kappaleet puristimilla yhteen ja porasin kaksi tapinreikää tapitusta varten. Tämän jälkeen levitin vedenkestävää puuliimaa molempiin kappaleisiin, tapinreikiin ja tappien pintaan, puristin osat jälleen yhteen ja löin puutapit reikiin. Kuivumisen jälkeen sahasin tappien ylimääräiset päät pois ja kittasin pellavaöljykitillä kaikkien liitosten saumakohdat ja tappien päät umpeen. Kitin kuivuttua viimeistelin profiilit valmiiksi ja tein kevyen hionnan tulevaa maalausta varten.


Vannesahalla olisi pylväiden muotoilu ollut luonnollisesti huomattavasti nopeampaa ja sellaista ainakin itse suosittelisin tällaiseen työhön. Profiilien muotoilu käsin oli kuitenkin mielenkiintoinen oppimisprosessi ja auttoi jälleen kerran arvostamaan vanhoja mestareita, jotka ovat tällaisiakin pylväitä aikoinaan käsin tehtailleet.

Ville

perjantai 16. toukokuuta 2014

Rakennus, jota ei rakennettu


Kävimme jälleen Turun maakunta-arkistossa ihmettelemässä vanhoja perunkirjoituspapereita ja samalla saimme käsiimme 1900-luvun alussa pihaan suunnitellun asuinrakennuksen piirustukset. Rakennuksen on suunnitellut rakennusmestari Onni Touru. Tien lumo -teoksessa Viri Teppo-Pärnä luonnehtii Tourua seuraavasti:

Rakennusmestari Onni Touru oli ajan tuotteliaimpia maaseudun suunnittelijoita. Monia hänen rakennuksiaan osataan jo nimetä, mutta kenttä oli todella laaja – seurojentaloista ja meijereistä asuin- ja karjarakennuksiin – ja töiden määrä tuhatlukuinen.




Tourun suunnitelma on omaperäinen ja jotkut kohdat suorastaan ihmetyttävät: julkisivun toisen pään aittaratkaisu ja sisälle keskelle taloa suunniteltu sauna. Eletään kuitenkin vasta 1900-luvun alkua.



Emme tiedä, miksi rakennus jäi toteuttamatta tai ketä varten se oli tarkoitettu. Sen sijaan vanhaa päärakennusta laajennettiin toisesta päästään. On mielenkiintoista, miten asiat voivat unohtua kokonaan sukupolvien vaihtumisen myötä. Tapahtumat, jotka ovat nyt meille itsestään selviä, voivat sadan vuoden päästä olla tietymättömissä ja pohdinnan kohteena. Minulla on ollut etuoikeus kuulla paljon vanhoja, menneiden polvien elämää koskevia asioita lapsuudessani - voin lämpimästi suositella kaikille isovanhempia juttuseuraksi.

Tuovi

lauantai 3. toukokuuta 2014

Posliinin palasia


Teimme salaojaa viime syksynä tallin edustalle ja nyt keväällä talven routimisen myötä myllätystä maasta nousee esiin kaikenlaista, muun muassa runsaasti vanhan posliinin kappaleita. Otin talteen mielenkiintoisimmat yksilöt ja pari astiasarjaa oli helppo tunnistaakin. Yllä olevassa kuvassa  lienee kappale tanskalaisen Royal Copenhagenin Musselmalet-astiaa (Royal Copenhagen perustettiin jo 1775 ja Fiskars osti sen yllättäen vuonna 2012). Alla puolestaan näyttäisi olevan Arabian Fasaani-astiastoa. Fasaanin valmistu ajoittui vuosiin 1876-1950. Fasaania saa vielä melko hyvin antiikkiliikkeistä.


Sitten löytyi pari koristekuviota, jota en tunnista:



...ja saviastian palasia oli myös runsaasti.


Keräilen itse puuttuvia osia mummoni Diana-astiastoon, mutta toki olisi hauska ajatus keräillä myös talossa aikanaan käytössä olleita astioita. Arabian vanhan posliinin keräilijälle kätevä osoite on Laatutavara.com, joka on mielestäni laadukas ja myös edullinen kauppapaikka.

Tuovi