maanantai 15. syyskuuta 2014

Savi alla ja kivi päällä



Saimme tontille vähän aikaa sitten luonnonkivilastin tulevaa piharakennusta varten. Kivet ovat peräisin lähistöltä eräästä 1900-luvun alun rakennuksesta, joka purettiin muutama vuosi sitten. Löysimme nämä suhteellisen edulliset kivet netin kautta, ja kuljetusmatkaakin oli vain pari hassua kilometriä. Kaupan päälle tuli kuljetuksen lisäksi muutama kymmenen metriä vanhaa hirttä. Hyvä kauppa, koska pelkkä kivien kuljetus saattaa usein olla jo itsessään arvokasta touhua.


Tulevaa piharakennusta varten teetimme rakennuspaikalla maaperätutkimuksen, joka vahvisti ennakko-odotukset maanalaisten asioiden suhteen: tulevan talon alla on noin 20 metrin savikerrostuma. Tutkimuksen tehnyt SM Maanpää Oy antoi samalla suosituksen perustamistavalle. Käytännössä perustaminen toteutetaan niin, että alimmaiseksi tulevat maan sisään upotettavat kierrepaalut, joiden varaan betoniantura valetaan. Anturan päälle ladotaan näkyväksi sokkeliksi luonnonkivijalka ja sen varaan pystytetään hirsirunko.


Tämän tutkimuskohdan alla on 20 metriä puhdasta savea.

Aikoinaan näillä savimailla käytettiin hirsiarinoita, jollaiset ovat todennäköisesti myös meidänkin päärakennuksemme alimmaisena rakenteena. Hirsiarinat ovat jakaneet rakennuksen painoa isommalle alalle ja niiden säilyminen on perustunut siihen, että hapettomassa ja jatkuvasti kosteassa savessa puu on säilynyt lahoamatta. Kun 1900-luvun alussa päärakennusta jatkettiin ja maaperän olosuhteita todennäköisesti muutettiin, vajosi laajennuksen jälkeen vanhemman osan kivijalka läheltä liitoskohtaa. Toisin sanoen savimaa hirsiarinan ympärillä pääsi kuivumaan, hirret alkoivat lahota ja rakenteen kantavuus katosi. Tämän vuoksi vanhan päärakennuksen lähistöllä ei suurempia maaperätöitä kannata tehdä, salaojituksesta puhumattakaan.

Tällaisia hirsiarinoita ei nykyään enää tehdä kuin aivan museaalisissa poikkeustapauksissa, koska niiden säilymistä pidemmällä aikavälillä ei pysty takaamaan. Siksi pettäneiden hirsiarinoiden tilalle ei yleensä tehdä uutta samanlaista rakennetta, vaan hyödynnetään uudempaa tekniikkaa. Hyvissä ja muuttumattomissa olosuhteissa arinat ovat kuitenkin kestäneet maan sisällä satoja vuosia.

Saven mielenkiintoisesta olemuksesta, sen kantavuudesta ja yllättävistä koostumuksen muutoksista muistuu mieleeni entisen puurakenteiden opettajani kertomus siitä, miten kävi kuorma-autolavalliselle savea kuljetuksen aikana. Lastauksen jälkeen melko kiinteän oloinen savi muistutti liikkeelle lähdettäessä hieman sorakekoa. Kun auto oli taittanut kuoppaisella tiellä hyvän matkan, niin perille päästyään ei lavalla ollutkaan enää mitään. Savi oli pomppivan kyydin aikana muuttanut muotoaan juoksevaksi ja valunut lavan raoista tielle. Tällaisen maa-aineksen päälle pitäisi sitten rakennus perustaa…

Ville

maanantai 8. syyskuuta 2014

Vanhojen ikkunoiden ja ovien metsästys


Uudisrakennuksen julkisivupiirustuksia tehtäessä eteen tuli ulko-oven ja ikkunoiden mallin valinta. Vaihtoehtona olisi ollut hankkia valmiit uudet rakennusosat, teettää uudet toiveiden mukaan tai käyttää vanhoja ja sovitella ne uuteen julkisivuun. Innostuimme vanhojen osien etsimisestä. Selailin netistä pariovia ja 1900-luvun alkupuolen ikkunanpokia. Ovet oli aika helppo löytää, pokia taas tarvitaan aika paljon (neljä pokaa yhteen ikkuna-aukkoon, jotta saadaan tuplalasit) ja niiden löytäminen oli hankalampaa: koon ja mallin kun pitäisi olla suurin piirtein sama. Löysin lopulta sekä ovet että ikkunat Metsäkylän Navetalta, jossa tuotteita mittoineen voi ensin kätevästi selata verkossa ja sitten käydä paikan päällä katsomassa.



Valitsemamme ikkunat ja ovet ovat kaikki melko hyvässä kunnossa, mutta aina jotain puupaikattavaa löytyy kittauksen ja maalauksen lisäksi. Ajattelimme ulkoistaa kunnostustyön, jolloin voimme samalla teettää puusepällä sopivankokoiset karmit. Pari pokaa jäi myös puuttumaan etsinnöistä huolimatta, jotka täytynee teettää mallin mukaan.

Ikkunamalleissa ehkä hieman jännittää erilainen jako kahteen isoon pystysuuntaiseen lasiin, kun piha on täynnä 1800- ja 1900-lukujen vaihteen rakennuksia, joissa on kuusi- tai kahdeksanruutuisia ikkunoita. Arkkitehti kuitenkin suositteli valitsemaan rohkeasti uudemman mallisen ikkunatyypin (kun talokin on uusi).

Pariovessa on isot ikkunat ja ajattelimme teettää sen kaveriksi tuplaovet sisäpuolelle. Kesäaikaan niitä voi pitää auki, jolloin ikkunat antavat valoa eteiseen, ja talvella ne antavat lisäeristyksen. Tällainen ratkaisu on nytkin vanhan päärakennuksen vieraskuistilla, tosin toisin päin. Ulkopuolella ovat umpipuiset pariovet ja sisäpuolella tuplaovet, joissa on lasit.

Pyrimme muutenkin käyttämään mahdollisimman paljon kierrätysosia ja -kalusteita uudisrakennuksessa. Vanhojen osien etsiminen on aikaa vievää, mutta ainakin ovien ja ikkunoiden osalta syntyy kustannussäästöä, koska uudet osat olisivat aika kalliita. On mukava antaa vanhoille osille uusi käyttötarkoitus ja myös työllistää paikallisia tekijöitä niiden kunnostuksen myötä.

Tuovi

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Vesiasioiden äärellä


Viime aikoina ovat perheen pienimmän nukuttamisoperaatioiden ohella mietityttäneet tulevan piharakennuksen jätevesiasiat ja niiden suunnittelu. Jätevesisuunnitelmaa kun tarvitaan ainakin meidän kunnassamme rakennuslupaa varten.



Jätevesien käsittelyä joutuu miettimään monelta kantilta. Taustalla vaikuttavat rakennuksen tekniikkaan ja maaperään sekä taloudellisuuteen ja ympäristöön liittyvät jutut. Jos vieressä kulkisi kunnallinen viemäriverkosto, se olisi oiva valinta, mutta sellaista ei tässä tapauksessa ole. Naapureiden kanssa yhteinen järjestelmä olisi myös järkevä vaihtoehto, mutta lähimmät talot ovat liian kaukana. Myös imeytyskenttä täytyi jättää pois laskuista paksun savimaan vuoksi. Pelkkä umpisäiliö hylättiin epäekologisuutensa ja suurten käyttökustannusten perusteella.

Piharakennukseen on tulossa vesivessa, mutta sen käyttö aiotaan pitää varsinkin kesäaikoina niin vähällä kuin mahdollista. Pidättelyn sijaan tulemme käyttämään entiseen tapaan kompostoivaa ulkovessaa, joka on tehty vanhaan naisten ja lasten vessaan, joka sijaitsee tallin toisessa päädyssä. Suunnitelmissa on kunnostaa myös vieressä oleva entinen miesten vessa samaan käyttöön. Onpahan sitten valinnanvaraa.

Wc-vedet eli musta jätevesi muodostaa suurimman kustannuksen. Muut jätevedet kuten suihkusta, saunasta ja mahdollisista pesukoneista poistuvat vedet käsitellään harmaana jätevetenä, jonka käsittely on helpompaa ja edullisempaa. Vaihtoehtoja löytyy panospuhdistamosta maapuhdistamoon ja harmaavesisuodattimiin. Mökkikäyttöön löytyy omia pienempiä ratkaisuja.

Päädyimme itse seuraavaan yhdistelmään: Musta jätevesi johdetaan viiden kuution eli 5000 litraa vetävään umpisäiliöön, jonka joutuu aina silloin tällöin tyhjentämään eli kutsumaan loka-auton paikalle. Pienempikin olisi omassa käytössämme varmaan riittänyt, mutta lvi-suunnittelija suositteli isompaa mallia varmuuden vuoksi. Harmaat vedet johdetaan sen sijaan harmaavesisuodattimen kautta viereiseen avo-ojaan. Harmaavesisuodattajassa suodatusprosessin hoitaa joka 100. käyttöpäivä tai vähintään kerran kolmessa vuodessa vaihdettava turve.

Palaamme piakkoin muihin suunnitelmiin piharakennuksen osalta. Hyvää syksyn jatkoa!

Ville