Harmaata puuta

Jatkan vielä muutaman sanan tallin ikkunanpokista ja puuosien kunnostamisesta. Pokat ovat harmaantuneita ja uurteille kuluneita - syynä on osittain puun laatu ja pitkään jatkunut maalittomuus. Jos haluaa, että uusi maali pitää varmuudella, pitäisi harmaantunut puu hioa pois. Aloitin hiomisen ensin käsin hiekkapaperilla, mutta siinä loppuivat pian voimat, koska hiottavaa on niin paljon. Hyväksi apuvälineeksi on osoittautunut pieni, käteen sopiva hiomakone, jolla pääsee myös ahtaisiin kulmiin ja vinoille pinnoille. Koneen kanssa saa tietysti olla varovainen, koska sillä vetelee helposti liiankin paljon pois ja kone lipsahtaa helposti reunojen päälle pyöristäen niitä.

Olen hionut ensin karkealla paperilla koneella ja viimeistellyt käsin hienommalla paperilla. Kaikkia uurteita ei millään pysty hiomaan pois, koska siinä samalla menisi koko puuosa. Olenkin jättänyt suosiolla pienet urat pokaan ja hionut niiden uomat käsin.

Hyvät puristimet ovat puuosien työstämisessä paikallaan. Olen keräillyt niitä vähän erikokoisia ja eri tekniikalla toimivia. Kaikille on ollut käyttöä. Pukit ovat paras työtaso ikkunoiden kanssa. Niiden korkeutta voi myös yleensä säätää. Olen itse käyttänyt Ikeasta löytämiäni valkeita pukkeja, ne ovat kestäneet ja toimineet hyvin.

En tiedä miten yleinen ongelma on kittiurien mataluus, mutta tallin ikkunoissa se on koko ajan vaivana. Puuosien hiominen tietysti madaltaa uria entisestään. Kittaaminen on hankalaa mataliin uriin, joista lasi vie vielä osan. Lasitusnaulat meinaavat väkisin pistää esiin kitin alta. Olen syventänyt kittiuria talttaamalla. Jos urat jäävät hieman epätasaisiksi, ei se haittaa. Aluskitti luo uran pohjalle patjan, jonka päälle ikkuna asettuu ja korkeuserot kyllä tasoittuvat.

Ikkunoiden puutyöt ovat aikaa vieviä, mutta hauskoja ja rentouttavia. Joka kerta myös ihmettelee yhtä paljon, miten ikkuna muuttaa muotoaan harmaasta ja uurteisesta uudenveroiseen, sileään puupintaan.