torstai 24. huhtikuuta 2014

Vierailu ajoituslaboratorioon


Vierailin ennen pääsiäislomia Itä-Suomen yliopiston Dendrokronologian laboratoriossa Joensuussa. Siellä ajoitetaan varsinkin erilaisista arkeologisista kohteista ja rakennuksista otettuja puunäytteitä. Isäntänä oli kvartäärigeologi Pentti Zetterberg, joka esitteli paikkoja ja kertoi ajoituslaboratoriotyön periaatteista.


On aika huimaa pidellä käsissä puun palasta, joka on elänyt jo Kustaa Vaasan aikoihin ja nähdä hänen syntymävuotensa aikana kehittyneen vuosiluston puussa. Tai kuten yllä kuvassa näkyvää puunkappaletta, johon on aivan ytimen tuntumaan merkitty vuosi 213 jaa., jolloin Rooman vallankahvassa hääräsi keisari Marcus Aurelius Antonius eli Caracalla. Toisaalta tien pientareella lojuvan kiven ikä on taas ihan jotain muuta, mutta kuitenkin…

Jos palataan maan pinnalle ja meidän näytteisiimme, niin ne tullaan tutkimaan ja ajoittamaan toukokuun aikana. Zetterberg lupasi näytteiden laadun perusteella, että ne pystytään ajoittamaan ainakin vuoden, parhaimmassa tapauksessa muutaman kuukauden tarkkuudella.


Yllä olevasta kuvasta näkyy ristiinajoituksen periaate yksinkertaisessa muodossa. Järvien pohjasta löydettyjen runkojen avulla on päästy ajassa pitkälle taaksepäin. Sarjaa täydentävinä osioina ovat kuvassa vanha aitta, uudempi aitta ja lopulta elävä puu, jonka viimeisin vuosilusto tiedetään tarkalleen.

Ajoitus on tarkkaa puuhaa. Näytelastun jokainen lusto mitataan millin sadasosan tarkkuudella. Mittausten perusteella muodostetaan lopulta lustokalenteri jokaiselle näytteelle erikseen. Niitä verrataan sitten Varsinais-Suomen alueen vuosilustokalenteriin ja etsitään vastaava ajanjakso. Lounais-Suomen osalta kalenteri ulottuu mäntypuun kohdalla vuoteen 1012. Vaikka tietokone auttaa melkoisesti työn aikana, lopullisen ajoituksen tekee kuitenkin ihminen. 

Puun uloin lusto määrittää kaatovuoden, jonka perusteella voidaan arvioida rakentamisajankohta. Aikoinaan rakennuspuita ei yleensä makuutettu kauaa varastossa, vaan usein ne kaadettiin talvella ja käytettiin seuraavana kesänä tai viimeistään seuraavana vuonna.



Ville

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Päärakennuksen ajoitustutkimus alkoi



Päärakennuksen vanhemman osan rakentamisvuosi on aikojen kuluessa unohtunut, eikä arkistoistakaan ole löytynyt tähän vastauksia. Päätimme ottaa järeämmät keinot käyttöön ja siirtyä hyödyntämään luonnontiedettä, tässä tapauksessa dendrokronologista ajoitustutkimusta.





Dendrokronologiassa eli puun vuosirengasajoituksessa verrataan meidän hirsistämme otettuja puulustonäytteitä Joensuun yliopistolle talletettuun tämän alueen puulustokalenteriin. Laboratoriossa tehtävän tutkimuksen avulla voidaan selvittää parhaimmillaan vuoden tarkkuudella, milloin rakennuksessa käytetty puumateriaali on kaadettu ja missä se on kasvanut. Puiden kaatoajan perusteella voidaan tehdä johtopäätökset rakennusajankohdasta.




Kvartäärigeologi Pentti Zetterberg Itä-Suomen yliopistosta ajeli Joensuusta päiväkeikan Varsinais-Suomeen ja takaisin. Siinä välissä kairattiin neljästä hirrestä yhteensä kahdeksan lustonäytettä. Ne tutkitaan kevään aikana ja tulokset valmistuvat toukokuussa. Ensi viikolla on luvassa vastavierailu laboratoriolle. Tämä ajoitustutkimus liittyy opinnäytetyöhöni, jota teen rakennuskonservoinnin opintoja varten.

Toukokuussa palataan sitten ajoitusasiaan myös täällä blogissa. On todella mielenkiintoista, mitä paljastuu...

Ville

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Karmikorjauksen jatkot


Kolmet karmit lähtivät jälleen korjaukseen Puutyö ja restaurointi Lindbladille. Kuten kuvastakin näkyy, tämän karmin alaosassa oli reilusti lahoa. Toisen karmin kulmasta ovat linnutkin kulkeneet pesimispuuhiin. Tämän satsin jälkeen onkin enää yksi huonokuntoinen karmi jäljellä vanhimmissa ikkunoissa.

Karmien irrottaminen on melko työlästä puuhaa. 1800-luvun karmien alle oli ladottu tuohikerros, joka olikin suojannut seinää kosteudelta hyvin. Yksi karmeista on tehty 1900-luvun alussa ja sen alla tuohta ei ollut. Rakennustavatkin muuttuvat ajan myötä - tässä tapauksessa ainakin vara oli vanhassa parempi.



Karmien lähdön jälkeen suojasimme aukot muovilla. Karmikorjaus on operaationa hyvä tehdä ennen sisäseinien pintatöitä kuten pinkopahvitusta ja tapetointia. Karmeja irrottaessa joutuu kuitenkin leikkaamaan tai irrottamaan pinkopahvit karmeista - kun tekee puutyöt ensin, välttyy turhalta työltä. Karmien korjaamisen myötä saamme ikkunatkin tukevammin paikoilleen - saranatappeja on vaikea kiinnittää lahoon karmiin.


Ensimmäiset sinivuokot kukkivat pihan aurinkoisimmissa paikoissa jo maaliskuun lopulla. Mukavaa kevään jatkoa!