sunnuntai 9. elokuuta 2020

Laatoitusta hirren päälle



Väentuvan viimeistelytyöt ovat edenneet rauhalliseen tahtiin, mutta koko ajan mennään eteenpäin. Viime syksyn ja talven aikana saimme tuvan keittiöseinämää harppauksen eteenpäin. Keittiökaapiston tilasimme Puuneuvokselta ja huuvan Perinnepelliltä, ja ne asennettiin syksyn aikana paikoilleen. Tuovi ehti talven ja kevään aikana maalata huuvan kolmeen kertaan ja aloitti myös kaapiston pintakäsittelyn Allbeckin pellavaöljymaalin vihreään taittavalla Skärgårdsgrå-sävyllä. Kaapiston kädensijat käsiteltiin sen sijaan lakalla, jotta ne hylkisivät paremmin kädestä irtoavaa rasvaa ja likaa.





Keittiöseinämän välitilaan tuli laatoitus tilliladonnalla. Laatoitustyön teki Raleka Oy. Etukäteen hieman enemmän mietintää aiheutti se seikka, että osa laatoituksen taustasta on tiiliseinää ja osa hirttä. Hirsiseinä ei lisäksi ollut mikään suorin mahdollinen, koska se on rakennettu kierrätyshirsistä, eikä hirsien pintaa rungon kokoamisen yhteydessä tasoitettu. Homma hoitui loppuen lopuksi suhteellisen helposti. Tasoitin itse hirsiseinän kulmahiomakoneella ja siihen kiinnitetyllä puun muotoiluun ja veistoon tarkoitetulla höyläterällä sekä taltalla. Oma panokseni jatkui vielä kahden uran jyrsimisellä hirsiseinään pystytukia varten. Tähän työhön käytin käsisirkkeliä, talttaa ja monitoimityökalua. Laatoitusta ei voi tehdä suoraan puupinnalle, vaan väliin tarvittiin ohuehko kipsilevy, joka kiinnitettiin osittain tiilimuurin ja hirsiseinän liitoskohdassa olevaan pystyparruun ja osittain jyrsittyihin uriin sijoitettuihin ohuempiin pystytukiin. Tuet ruuvattiin paikoilleen liukukiinnityksellä niin, että taustalla oleva hirsiseinä pääsee painumaan.




Tiiliseinän ja hirsiseinän päälle kiinnitetyn kipsilevyn saumakohdan laatoituksessa oli kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä selkeä suora sauma liitoskohtaan tai kiinnittää sauman kohdalle tulevat laatat levyn päältä hieman löysemmällä pistekiinnityksellä, jonka pitäisi ehkäistä taustamateriaalien hieman erilaista elämistä ja siten liitosten halkeamista. Emme halunneet laatoituksen keskelle suoraa saumaa vaan yhtenäisen tiililadonnan koko pinnalle. Estetiikka edellä siis mennään. Ajan mittaan saadaan nähdä, onko ratkaisu ollut toimiva. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvältä!

Ville

lauantai 1. elokuuta 2020

Vessan puukaapiston työstöä


Väentuvan kylpyhuone-wc:n puinen allaskaappi kätkee sisäänsä lämminvesivaraajan, paikan pyykkikoneelle ja keskellä on muutaman hyllyllisen verran säilytystilaa. Se on ollut yllättävän toimiva ja tilava. Alun perin suunnittelimme kaapinovien tilalle verhoa, mutta muutin mieltäni ja puuovet ovat nyt maalattuina paikoillaan. Sain vinkin värisävyihin Lundagårdin kylpyhuoneesta.



Talon suunnitelmissa oli varattu altaalle musta kivitaso, mutta vaihdoimme kiven puuhun. Mustalla pellavaöljymaalilla maalattu allastaso on kuitenkin tuottanut päänvaivaa, koska sille tippuva vesi jättää kuivaessaan jälkiä pintaan. Selvittelin ratkaisua tähän asiaan ja olen nyt kokeillut pinnan vahaamista pellavaöljyvahalla, jonka ostin Domus Classicasta. Tein vahauksen kolmeen kertaan ja kuivattelin vahaa välillä aina vuorokauden verran. Lopuksi kiillotin pinnan kuivalla rätillä. Vahaus oli helppoa ja mukavaa puuhaa.



Nyt olemme testanneet tason toimivuutta vesiräiskeiden kera ja hieman tilanne tuntuu parantuneen, mutta ei kokonaan. Voi olla, että pinta pitäisi vielä maalata uudelleen pariin kertaan, kuivatella kunnolla ja sitten vahata uudelleen. Vahan vaihtoehtona olisi lakkaus. Pitää katsoa missä vaiheessa maalausoperaatio on mahdollinen - maali kun kuivuu todella hitaasti tilassa, jossa ei ole suoraa luonnonvaloa ja riskinä on, että joku innokas perheenjäsen käy käpälöimässä pintaa märkänä :-)

Tuovi

torstai 9. heinäkuuta 2020

Yhdeksän tammea, yksi lehmus ja yksi vaahtera




Olen jo monta vuotta suunnitellut pihan puurivistöjen täydentämistä uusilla yksilöillä. Nyt saimme tämän viimeinkin aikaiseksi. Aiemmin tehtyä puutarhasuunnitelmaa mukaillen Laarimäen puutarhan väki istutti pihallemme tammia reunustamaan teiden laitoja. Pihatien lehmuskujaan täydennettiin yksi puuttuva metsälehmus ja päärakennuksen edustan vaahtera sai parin toiselle puolelleen, josta aiemmin jouduimme kaatamaan vanhan koristemännyn pois.

Teiden varsille tulevaa puulajia mietimme jonkin aikaa, mutta päädyimme sitten tammeen. Tällä pihalla kun riittää tuulta ja myrskytuuliakin, ja tammi lienee yksi parhaiten kovaa tuiverrusta kestäviä puita. Tammia ei myöskään ennestään ole yhtään, ja maa sopii niille hyvin. Istutuspaikat ovat yllättävänkin rehevää maata, johon varmaankin vaikuttaa osaltaan vanha laidunmaa. Jospa hitaasti kasvaviksi mielletyt tammet kasvaisivatkin vähän nopeammin tällä kertaa.




Puiden istutus sujui ammattilaisilta joutuisasti: kaivuri kaivoi reilut kuopat, joiden paikat mittasimme periaatteella kolme metriä tienvarsiojan keskikohdasta ja noin kahdeksan metriä tilaa tammien välille. Lehmuksen paikka olikin olemassa jo ennestään lehmusrivissä, ja vaahteran paikan katsoimme riittävän kauas päärakennuksesta ja siten, että vaahteroiden väliin voimme joskus palauttaa siinä olleen hiekkatien. Kuoppaan vaihdettiin multaa ja lisättiin lannoitetta. Sitten vain taimi mullan sekaan ja kottikärryllinen vettä päälle. Kuoppiin laitettiin myös kasteluputket pitkien hellekausien varalta.


Tällä seudulla peurasuojaus on erittäin tärkeää. Peurat partioivat pihallamme harva se ilta ja syövät jopa kuusiaitamme taimia. Vihreä peuraverkko maastoutuu hyvin, ja se kiinnitettiin tukevilla tolpilla tuulta vastaan. Puuntaimet puolestaan saivat pari matalampaa tolppaa ympärilleen. Mataluuden ajatuksena on, että taimea ei tueta liikaa, jotta se oppii vähitellen pitämään itse itseään pystyssä.



Tammien väleihin tuli pihasyreenin taimiryhmiä, joista muodostuu aikanaan lisäsuojaa tuulelle ja tieltä nousevalle pölylle. Syreeniä pihalla onkin jo runsaasti ennestään ja myös yksi syreenimaja etupihalla. Toinen on ollut takapihalla, josta on jäljellä maassa oleva hevosenkengän muotoinen kohouma yksittäisine taimineen. Haaveilen uuden syreenimajan istuttamisesta etupihalle väentuvan päätyyn. Siitä saisi myös varjoisan oleilupaikan suunnittelemamme kesäkeittiön yhteyteen.

Pihatöitä on ollut mukavaa tehdä säiden salliessa. Sateella olen edistänyt väentuvan keittiökaapiston maalausta, ja tehnyt vahaustestin kylpyhuoneen pöytätasoa varten. Villellä on jatkunut väentuvan julkisivun laudoitus, joka on osoittautunut hitaaksi ja haastavaksi hommaksi. Palaamme näihin aiheisiin seuraavissa kirjoituksissa.

Valoisaa kesän jatkoa!

Tuovi

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Linnunpönttöjen kevätsiivous


Pihassamme on kolme linnunpönttöä ja näin keväisin on niiden suursiivouksen aika. Sää sattui olemaan aika kylmä ja tuulinen, mutta huolsimme pöntöt tästä huolimatta, koska linnut ovat jo käyneet niitä tutkimassa.

Kaikista pöntöistä löytyi melkoinen määrä sammalta, heinää ja sulkia. Poistimme ne kaikki, ja laitoimme pöntöt takaisin paikoilleen, tosin hieman eri kohtiin puunrungoilla. Olemme kiinnittäneet pöntöt rautalangalla puun ympäri, mutta todennäköisesti jokin muu olisi parempi tapa. Jos paikkaa ei säännöllisesti vaihda, alkaa lanka vähitellen jäädä puun kaarnan sisään.



Pihassa asustaa monia eri lintulajeja: tänään näimme talitinttejä, mustarastaita ja käpytikkapariskunnan. Tontti rajautuu yhdeltä reunaltaan jokeen, jonka rannoilla on nyt vilskettä kun hanhet ja joutsenet laskeutuvat sinne muuttomatkoillaan. Läheisillä pelloilla partioi myös naakkoja ja iso hiirihaukka, jotka eivät tunnu tulevan kovin hyvin toimeen keskenään. Keväämmällä lajikirjo vain kasvaa. Hauskimpia minusta ovat västäräkit, jotka ovat pelottomia ja seurailevat läheltä pihatöitämme.

Tuovi

maanantai 6. tammikuuta 2020

Super 10-vuotisjuhlapäivitys. Osa II



Julkaisin viime vuoden keväällä ensimmäisen juhlapäivityksen osan sen kunniaksi, että vuonna 2019 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun hankimme tilan. Ensimmäisessä päivityksessä kävin lähinnä kuvien välityksellä läpi korjausprojektimme ensimmäisten viiden vuoden vaiheita ja tuloksia. Tässä toisessa juhlapäivityksessä kokoan yhteen vuosien 2014-2019 tuloksia ja tunnelmia.

2014




Vuosi 2014 oli monella tapaa merkityksellinen sekä perhe-elämän että korjausprojektin osalta. Vuoden aikana perhe kasvoi yhdellä suloisella tyttärellä ja tilan uudisrakennuksen eli väentuvan suunnitelmat valmistuivat. Nyt tytär on jo 5-vuotias, ja uuden väentuvan viimeistelytyöt ovat käynnissä.

2014 aikana tilasimme tontille myös puutarhasuunnitelman, korjasin ja saumasin päärakennuksen kivijalkaa, korjautimme uudemman kuistin eli arkikuistin tukirakenteita ja vuorilaudoitusta, teetimme tulevan väentuvan kohdalla maansiirtotyötä ja kivijalkakivet tuotiin tontille. Itse rakentaminen aloitettiin vasta seuraavan vuoden aikana.



Vuoden aikana sain itse rakennuskonservoinnin opintoni päätökseen, ja lopputyön aiheena oli tilamme vanhan päärakennuksen rakennusvuoden selvittäminen. Tässä yhteydessä pääsimme tutustumaan puumateriaalin ajoitukseen dendrokronologian avulla. Ajoitustutkimuksen lopputuloksena oli, että päärakennuksen vanhemman osan nykymuoto on peräisin hyvin todennäköisesti vuodelta 1873.



2015

Vuoden 2015 keväällä alkoivat uuden väentuvan rakennustyöt. Maansiirtotöiden jälkeen maahan lyötiin paalut, joiden varaan betoniantura valettiin. Anturan päälle asennettiin edellisenä vuonna hankitut vanhat kivijalkakivet. Rakennuksen runko veistettiin ja koottiin ensin Laitilassa, sitten se purettiin ja siirrettiin meidän tontillemme. Vuoden loppuun mennessä valmistuivat myös vesikatto ja kuisti, rakennuksen muuraustyöt ja sähkövedotkin tehtiin. Hankimme rakennukseen kierrätysovet ja ikkunat, ja kunnostutimme ne hyvissä ajoin ennen paikalleen asentamista.








Vuoden aikana tehtiin toki muutakin kuin pelkkää uudisrakentamista. Kevättalvella kaadoimme vanhan kuusiaidan puiksi venähtäneet rungot, jotka olivat riukuuntuneet ruman näköisiksi. Ne myös varjostivat ja kuivattivat turhan paljon takapihan maapohjaa. Jatkoimme myös päärakennuksen ikkunoiden tiivistämiskokeiluita ja teimme pienempiä maalaustöitä.




2016

Vuoden aikana jatkoimme rakennushommia uuden väentuvan parissa. Eristepurut kannettiin ja puhallettiin ala- ja yläpohjaan, lattia- ja kattolaudat ja koristelistat asennettiin paikoilleen. Eteisen, kylpyhuoneen ja saunan laatoitustyöt valmistuivat. Lisäksi jätevesien käsittelyjärjestelmät asennettiin paikoilleen syksyllä.




2017

Vuosi alkoi saunan lauteiden askartelulla, jonka jälkeen asennettiin vesipata ja kiuas paikoilleen. Väentuvan sisällä puuhailtiin vuoden mittaan kaikenlaista: tehtiin sisämaalaushommia, asennettiin viimeisiä koristelistoja ja tehtiin ensimmäisiä paikkausmaalauksia ikkunanpuitteisiin. Pihamaalla tehtiin hiekkatietä, istutettiin uusia lehmuksia, puskettiin risusavottaa vanhan päärakennuksen takapihalla ja ajettiin vinhasti kasvavaa nurmikkoa.




 

2018

Olimme saaneet Museovirastolta haimme entistämisavustusta päärakennuksen kattoremonttiin jo 2016, mutta olimme lykänneet tämän tontin suurimman yksittäisen urakan aloittamista vuoden 2018 kesään. Kattoremonttia varten rakensimme telineitä, purimme tiilikattoa, teetimme asbestipurkua vanhojen kattohuopakerrosten osalta ja siivosimme työmaan jälkiä. Kesä oli todella kuuma ja kuiva, joka vaikutti osaltaan siihen, että kattotyö kesti arvoitua kauemmin. Lopputulos oli kuitenkin hieno. Samalla poistui suurin huolenaihe tontilta, koska katto ei pitänyt enää vettä, vaikka sitä olikin korjailu jo useammasta kohdasta vuosien mittaan.





Kesän aikana maalasimme myös päärakennuksen ikkunoiden koristelistoja ja väentuvan portaita ja kuistia. Istutimme lisäksi tonttimme kahdelle laidalle kuusiaitaa yhteensä 120 metriä.

2019

Viime vuonna otimme rakennus- ja korjaustöiden osalta aavistuksen rennommin, koska edellisvuoden kattoremontti oli ollut kaikella tapaa iso panostus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei lähes koko kesäloma olisi mennyt rakennustöiden parissa. Heinäkuu vierähtikin väentuvan julkisivulaudoitusta asentaessa, vaikka valmiiksi tulikin vain yksi julkisivu.






Väentuvan sisällä teetimme putki- ja sähköasennustöitä, tupaan tuli keittiön kaapisto ja puuhellan päälle peltinen huuva. Sisäpintojen maalaustyöt jatkuivat. Päärakennuksen päätyyn teimme kukkapenkin noudatellen puutarhasuunnitelmaamme. Enimmäisestä kukkasadosta saadaan toivottavasti nauttia tulevana keväänä.

Mitä on luvassa tänä vuonna?

Tänä on tarkoitus jatkaa väentuvan julkisivulaudoituksen asentamista sekä istuttaa ainakin muutama uusi puu ja syreeniaitaa pihamaalle. Ja tokihan vuoden mittaa ilmaantuu kaikkea muutakin kivaa puuhaa, koska työt eivät ihan heti tältä tontilta lopu. Hyvä niin.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

Ville

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Huuva, huuva!

Väentuvan keittiö on taas nytkähtänyt eteenpäin: huuva on tehty, asennettu ja maalattu. Huuvan muoto muuttui hieman suhteessa aiemmin tehtyihin piirustuksiin: haimme perinteistä mallia, joka kuitenkin johtaisi höyryt paremmin hormiin. Huuvaan tehtiin myös taivutettu alareuna, jonka päälle voi laittaa vaikkapa tulitikkuja ja pannunalusia.

Mietimme aika pitkään sopivaa korkeutta huuvan alareunalle: jos reuna on liian korkealla, se vähentää ilmanpoiston tehoa, mutta jos reuna on matalalla, on ruuanlaitto puolestaan hankalampaa. Korkeus pitää miettiä sen mukaan, miten pitkiä ihmisiä ruokaa voi olla laittamassa. Näihin löytyy myös standardimitoituksia, mutta aina ei jokaiseen tilanteeseen sellaista valmiina löydä.

Huuvan alla on puuhella, mutta tilaa on jätetty myös sähköhellalle, joka tulee vasemmalle puolelle jääkaapin viereen. Huuvan oikealla puolella ovat keittiökaapistot ja tiskipöytä. Takaseinä huuvan alla laatoitetaan.

Huuvan teki ja asensi Perinnepelti. Maalasin sen Allbäckin Skärgårdsgrå-sävyisellä pellavaöljymaalilla, jota on myynnissä muun muassa Designapteekissa. Keittiökaapit tulevat samalla värillä. Jos huuvan haluaa maalata pellavaäöljymaalilla, on se syytä tehdä pinnoittamattomasta pellistä. Maalasin huuvan kahteen kertaan ja se näyttäisi riittävän.

Huuvan poistoilmaputken, joka asettuu rapatun muuriseinän eteen, maalasin Uulan pellavaöljymaalilla, samalla vaalealla sävyllä kuin seinänkin, jolloin se sulautuu hyvin taustaansa. Vastamaalattu pellavaöljymaali kiiltää ensin jonkin aikaa, mutta muuttuu sitten vähitellen mattapintaiseksi. Uulan pellavaöljymaaleja saa esimerkiksi Värisilmästä.

Keittiökaapit ja tiskipöytäkin ovat jo paikoillaan, niistä lisää tuonnempana.

Iloista joulun odotusta!

Tuovi


sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Verkkaista vuorilankutusta



Kesäloman suurin yksittäinen rupeama työmaalla oli väentuvan vuorilaudoituksen asentamisen ensimmäinen vaihe. Itse laudoitus tai paremminkin lankutus tehdään 40 x 120 mm:n karkeasti hienosahatusta ponttilankusta. Ulospäin tuleva pinta pitää olla hieman karhea sen vuoksi, että se aiotaan maalata myöhemmin italianpunaisella keittomaalilla. Keittomaali ei tartu höylättyyn puuhun.



Vielä keväällä suunnitelmissa oli vuokrata kesäloman ajaksi helposti työtahdin mukaan siirrettävä rakennusteline ja telineillä helposti mukana kulkeva impulssinaulain lautojen kiinnittämistä varten. Tarjouspyyntöjen tulos oli se, että olisin telineen ja naulaimen vuokrahinnalla voinut palkata jonkun muun tekemään työt ja itse olisi voinut vetää lonkkaa riippumatossa koko kesän. Siispä päädyin tekemään telineet varaston puutavarasta ja käyttämään omaa sinänsä ihan toimivaa, mutta kompressorin ja paineilmaletkun vaativaa naulaintani.



Ennen työn aloitusta tavoitteena oli ehtiä kesäloman aikana laudoittamaan kaksi sivua väentuvasta. Kesän alun muut menot ja työn verkkaisen etenemistahdin tuloksena pudotin tavoitetta suosiolla yhteen seinään.

Vaikka päädyn seinä näytti ennen aloitusta varsin suoralta, huomasin pian, että ei ole. Neljän sentin paksuinen lankku ei juuri taivu pienien kohoumien ja painaumien mukaan. Jouduinkin käyttämään aika paljon ohuita rimoja seinälinjan suoristamisessa, jotta pontit sai menemään kohdilleen. Tämä hidasti osaltaan työtahtia. Toisaalta paksumpi lankku suojaa paremmin itse hirsirunkoa. Myös ikkunoiden ympärystät veivät oman aikansa. Halusin tehdä ne erityisen tarkasti, ettei tuulen painama nestemäinen vesi tai lumi tule heti koloista sisään. Työn edetessä paikkasin lisäksi naulojen puhkomaa tai levyjen irrotuksessa repetynyttä tervapaperia.



Sain väentuvan päädyn tehtyä valmiiksi loman aikana. Loppukesän kynnyksellä ajatukseni oli jatkaa työtä vielä loman jälkeen viikonloppuisin, mutta hyvin nopeasti luovuin ajatuksesta. Tällaisen työmaan aloituksessa ja pois siivouksessa menee sen verran aikaa, ettei parissa päivässä oikein muuta ehdi tekemään. Myös sää muuttui epävakaisemmaksi elokuun edetessä. Jatkan työtä suosiolla vasta keväällä ja kuivemmalla säällä. Homman pitäisi edetä vähän joutuisammin, koska rakennuksen edessä seinä on matalampi, eikä lankkujen päitä tarvitse sahata tarkasti oikeaan kulmaan katon kaltevuuden mukaan.

Ville