sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Kertomus kukkakuvioisesta arkusta

Olemme jo pitkään suosineet uusien kalusteiden sijaan vanhoja ja käsintehtyjä huonekaluja, joihin liittyy jokin kiinnostava tarina ja joilla on myös käyttöä arjessa. Syyskuussa meille tarjottiin upeaa koristemaalattua säilytysarkkua. Myös arkun historia on tavallista mielenkiintoisempi. Hankintapäätös oli varsin helppo tehdä.

Arkku on peräisin yhdestä Helsingin Linnunlaulun huviloista ja aikoinaan sijainnut Johan Philip Palménin kotona. Palménista löytyy runsaasti tietoa mm. Wikipediasta, ja Eero Järnefelt on maalannut hänestä muotokuvan.

Arkun sisälle on kirjoitettu muistiin teksti sen alkuperästä ja restauroinnista vuodelta 1939. Tällaiset kalusteiden historiaan liittyvät merkinnät ovat melko harvinaisia, mutta sitäkin arvokkaampia. Pelkästään niihin ei toki voi täysin luottaa, mutta tässä tapauksessa suullinen perintötieto tukee kertomusta. Arkku on valmistettu alun perin 1811 eli samana vuonna kuin Palmén on syntynyt. Ehkä se on jopa tehty hänen vaatteidensa säilyttämistä varten, kuka tietää. On hauska miettiä, mitä kaikkea arkku on vuosien varrella kokenut.

Arkun alimpana maalikerroksena näyttäisi olevan hyvin tummaa, mahdollisesti kimröökin sävyistä maalia. Sen päälle on sivelty hieno kukkakuvioinen koristemaalaus. Arkun sisällä värisävyt ovat kirkkaita ja pinnassa tummemmat. Ehkä pintakuviotkin ovat alun perin olleet yhtä kirkkaita, ennen kuin ne ovat parin sadan vuoden kuluessa tummuneet.

Tällaisia arkkuja käytettiin aikoinaan mm. vaatteiden, liinavaatteiden tai pientavaroiden säilytykseen. Pientavaroille arkut soveltuvat edelleen hyvin ja lisäksi niissä voi pitää vaikkapa kausileluja ja aikakauslehtiä. Arkut ovat edelleen käteviä säilytyshuonekaluja ja käsin taotut metalliosat ja taitavat koristemaalaukset ovat myös kauniita katsella.

Ville ja Tuovi

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Rossipohjan tuuletusluukkujen muurausta

Uudessa väentuvassa on ollut tähän mennessä jo kahdenlaisia väliaikaisia rossipohjan tuuletusluukkuja. Ensimmäiset olivat nopea hätäratkaisu ja seuraavat tarkoitettu odottelemaan pysyvien luukkujen valmistumista. Askartelin luukkuja vähitellen muiden töiden sivussa, ja nyt ne ovat odottaneetkin jo puolitoista vuotta varastossa asentamista paikoilleen. Syyskuussa oli viimein sopiva hetki muiden töiden ja sään osalta: oli sopivan lämmin, mutta ei liian kuuma. Näin muurauslaasti pääsee kuivumaan, mutta ei liian nopeasti.

Luukkujen kehykset, eräänlaiset karmit siis, on tehty tiheäsyisestä kuusesta. Alun perin oli tarkoitus käyttää mäntyä, mutta tekovaiheessa varastosta löytyi sopivan vahvuisena ainoastaan kuusta. Luukkujen kansissa on sen sijaan käytetty paljon sydänpuuta sisältävää mäntyä, jota jäi aikoinaan väentuvan lattialankkujen asentamisen yhteydessä sopivasti yli. Olen käyttänyt lattialankkujen jäännöspaloja luukkujen lisäksi myös päärakennuksen ikkunoiden koristelistojen uusimisessa. 

Luukkujen aukkojen peitoksi ruuvasin sopivan kokoiset palaset apilapeltiä, jonka taakse niittasin vielä pienemmästä verkosta varmistukset, etteivät pienetkään hiiret pääsisi siitä läpi alapohjaan. Suojapelti käsiteltiin ruosteensuojalla ennen kiinnitystä paikoilleen. Kiinnitin kehysten ulkosivuille vielä kaistaleet kattohuopaa, ettei kosteus pääse imeytymään laastista puuhun ja lahottamaan sitä. Lopullinen kiinnittäminen paikoilleen tapahtui kiilakivien ja laastin avulla.

Luukut tullaan vielä maalamaan samalla kuin kuistin portaatkin eli keitettyä pellavaöljyä ja tervaa sisältävän Roslagin mahongin kastanjan sävyllä. Maalaus menee ensi kevääseen.  
Saa nähdä tuleeko talvella sellaisia pakkasia, että suojaluukut kannattaa kiinnittää paikoilleen. Viime talvena sitä tarvetta ei tullut lainkaan, koska oli sen verran lauhaa ja kosteaa. 

Ville

lauantai 10. lokakuuta 2020

Kesämuistoja perennapenkistä


 
Menneenä kesänä tapahtui yllättävän paljon pihapiirissä: istutimme tammia ja vähän muitakin puita sekä syreenipensaita. Vanha, salaman iskun lahottama koivu lähti viimeiselle matkalleen klapivarastoon, ja kasvimaa laajeni yhdellä lavallisella. Päärakennuksen takana kasvava marja-aroniaviidakko on jälleen pienentynyt, ja perustimme niin sanotun näyttökukkapenkin päärakennuksen edustalle, paraatipaikalle.

Piha-alue on melko laaja, ja teetimme aiemmin puutarhasuunnitelman, josta on ollut iso apu näissä viherpäätöksissä. Suunnitelma on yleisellä tasolla: esimerkiksi kukkapenkkien paikat on mietitty, mutta kasvien valinnan saa tehdä itse. Tunnustan, että olemme ottaneet joitakin irtiottoja suunnitelmasta. Esimerkiksi tammia ei siinä ollut, mutta ottaen huomioon nykymaailman kovat tuulet ja puiden kaatumisriskin, tammet tuntuivat parhaalta valinnalta juteltuani paikallisen puutarhurin kanssa.

Mutta sitten asiaan eli kukkapenkkiin. Penkin paikka on päärakennuksen päädyssä, joka näkyy hyvin ohi kulkevalle tielle. Puutarhasuunnittelijamme oli piirtänyt siihen näyttökukkapenkin, jossa ajatuksena on luoda vaikutus katsojaan kukkaloistolla. Paikalla oli ennestään nurmikkoa, joten käänsimme lapiolla siitä pinnan pois noin yhdeksän neliön kokoiselta, soikealta alueelta. Kärräsin penkkiin paljon multaa ja levitimme sekaan myös hiekkaa. Reunat reunustimme luonnonkivillä.
 

 
Rima oli siis korkealla, kun lähdin tyttäreni kanssa ajelemaan lähistöllä sijaitsevaan Seijan Perennatarhaan. Seijan tarha osoittautui onneksi aivan loistavaksi paikaksi: valtavasti erilaisia perennoja ja tietoa ja neuvoja - juuri sitä, mitä tarvittiin.
 

 
Kiersimme tunnin verran Seijan tarhaa läpi aikamoisessa helteessä (nuorempi polvi söi tällä välin tomaatteja ja rypäleitä kasvihuoneessa), ja valitsimme perinteisiä, tuulta ja aurinkoa kestäviä perennoja. Valinnat tehtiin myös niin, että penkissä olisi kukkivia kasveja koko kesän aina syksyyn saakka. Yritimme väistellä lajeja, jotka ovat erityisesti rusakoiden suosiossa.

Lopputulos on minusta hyvä: takariviin tuli tarhaukonhattua, ruusumalvaa ja rantatädykettä. Keskiriviin istutimme syyskaunosilmää, prinsessankakkaraa, palavaarakkautta ja punapietaryrttiä. Eturivissä tuoksuu ihanasti loistosalvia, ja sen vierellä ovat verikurjenpolvi ja kultatyräkki. 

Kukkapenkki on toistaiseksi menestynyt hyvin. Ruusumalva kukkii vieläkin ja tekee uusia nuppuja. Monet kasveista ovat jo alkaneet kasvattaa vauhdilla uusia alkuja mullan alta. Rusakko kävi maistelemassa prinsessankakkaroita, mutta jätti muut rauhaan. Voikukkien kitkemistä on ollut jonkin verran, mutta se vähenee varmaankin sitä mukaa, kun kukat ottavat vapaan multatilan haltuunsa.

Ajattelin katsoa, miten tämä kukkapenkki lähtee käyntiin talven jälkeen, ja jatkaa sitten vähitellen muiden penkkien perustamiseen. Takapihan vanhaan, villiintyneeseen puutarhaan nousee kukkia myös omin voimin: siperiankurjenmiekka on voimaantunut muodostamaan täysin geometrisen kukkaloiston, ja kaksi uutta ruusupensaan alkuakin on noussut esiin.

Aurinkoisia syyspäiviä!

Tuovi

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Laatoitusta hirren päälle



Väentuvan viimeistelytyöt ovat edenneet rauhalliseen tahtiin, mutta koko ajan mennään eteenpäin. Viime syksyn ja talven aikana saimme tuvan keittiöseinämää harppauksen eteenpäin. Keittiökaapiston tilasimme Puuneuvokselta ja huuvan Perinnepelliltä, ja ne asennettiin syksyn aikana paikoilleen. Tuovi ehti talven ja kevään aikana maalata huuvan kolmeen kertaan ja aloitti myös kaapiston pintakäsittelyn Allbeckin pellavaöljymaalin vihreään taittavalla Skärgårdsgrå-sävyllä. Kaapiston kädensijat käsiteltiin sen sijaan lakalla, jotta ne hylkisivät paremmin kädestä irtoavaa rasvaa ja likaa.





Keittiöseinämän välitilaan tuli laatoitus tilliladonnalla. Laatoitustyön teki Raleka Oy. Etukäteen hieman enemmän mietintää aiheutti se seikka, että osa laatoituksen taustasta on tiiliseinää ja osa hirttä. Hirsiseinä ei lisäksi ollut mikään suorin mahdollinen, koska se on rakennettu kierrätyshirsistä, eikä hirsien pintaa rungon kokoamisen yhteydessä tasoitettu. Homma hoitui loppuen lopuksi suhteellisen helposti. Tasoitin itse hirsiseinän kulmahiomakoneella ja siihen kiinnitetyllä puun muotoiluun ja veistoon tarkoitetulla höyläterällä sekä taltalla. Oma panokseni jatkui vielä kahden uran jyrsimisellä hirsiseinään pystytukia varten. Tähän työhön käytin käsisirkkeliä, talttaa ja monitoimityökalua. Laatoitusta ei voi tehdä suoraan puupinnalle, vaan väliin tarvittiin ohuehko kipsilevy, joka kiinnitettiin osittain tiilimuurin ja hirsiseinän liitoskohdassa olevaan pystyparruun ja osittain jyrsittyihin uriin sijoitettuihin ohuempiin pystytukiin. Tuet ruuvattiin paikoilleen liukukiinnityksellä niin, että taustalla oleva hirsiseinä pääsee painumaan.




Tiiliseinän ja hirsiseinän päälle kiinnitetyn kipsilevyn saumakohdan laatoituksessa oli kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä selkeä suora sauma liitoskohtaan tai kiinnittää sauman kohdalle tulevat laatat levyn päältä hieman löysemmällä pistekiinnityksellä, jonka pitäisi ehkäistä taustamateriaalien hieman erilaista elämistä ja siten liitosten halkeamista. Emme halunneet laatoituksen keskelle suoraa saumaa vaan yhtenäisen tiililadonnan koko pinnalle. Estetiikka edellä siis mennään. Ajan mittaan saadaan nähdä, onko ratkaisu ollut toimiva. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvältä!

Ville

lauantai 1. elokuuta 2020

Vessan puukaapiston työstöä


Väentuvan kylpyhuone-wc:n puinen allaskaappi kätkee sisäänsä lämminvesivaraajan, paikan pyykkikoneelle ja keskellä on muutaman hyllyllisen verran säilytystilaa. Se on ollut yllättävän toimiva ja tilava. Alun perin suunnittelimme kaapinovien tilalle verhoa, mutta muutin mieltäni ja puuovet ovat nyt maalattuina paikoillaan. Sain vinkin värisävyihin Lundagårdin kylpyhuoneesta.



Talon suunnitelmissa oli varattu altaalle musta kivitaso, mutta vaihdoimme kiven puuhun. Mustalla pellavaöljymaalilla maalattu allastaso on kuitenkin tuottanut päänvaivaa, koska sille tippuva vesi jättää kuivaessaan jälkiä pintaan. Selvittelin ratkaisua tähän asiaan ja olen nyt kokeillut pinnan vahaamista pellavaöljyvahalla, jonka ostin Domus Classicasta. Tein vahauksen kolmeen kertaan ja kuivattelin vahaa välillä aina vuorokauden verran. Lopuksi kiillotin pinnan kuivalla rätillä. Vahaus oli helppoa ja mukavaa puuhaa.



Nyt olemme testanneet tason toimivuutta vesiräiskeiden kera ja hieman tilanne tuntuu parantuneen, mutta ei kokonaan. Voi olla, että pinta pitäisi vielä maalata uudelleen pariin kertaan, kuivatella kunnolla ja sitten vahata uudelleen. Vahan vaihtoehtona olisi lakkaus. Pitää katsoa missä vaiheessa maalausoperaatio on mahdollinen - maali kun kuivuu todella hitaasti tilassa, jossa ei ole suoraa luonnonvaloa ja riskinä on, että joku innokas perheenjäsen käy käpälöimässä pintaa märkänä :-)

Tuovi

torstai 9. heinäkuuta 2020

Yhdeksän tammea, yksi lehmus ja yksi vaahtera




Olen jo monta vuotta suunnitellut pihan puurivistöjen täydentämistä uusilla yksilöillä. Nyt saimme tämän viimeinkin aikaiseksi. Aiemmin tehtyä puutarhasuunnitelmaa mukaillen Laarimäen puutarhan väki istutti pihallemme tammia reunustamaan teiden laitoja. Pihatien lehmuskujaan täydennettiin yksi puuttuva metsälehmus ja päärakennuksen edustan vaahtera sai parin toiselle puolelleen, josta aiemmin jouduimme kaatamaan vanhan koristemännyn pois.

Teiden varsille tulevaa puulajia mietimme jonkin aikaa, mutta päädyimme sitten tammeen. Tällä pihalla kun riittää tuulta ja myrskytuuliakin, ja tammi lienee yksi parhaiten kovaa tuiverrusta kestäviä puita. Tammia ei myöskään ennestään ole yhtään, ja maa sopii niille hyvin. Istutuspaikat ovat yllättävänkin rehevää maata, johon varmaankin vaikuttaa osaltaan vanha laidunmaa. Jospa hitaasti kasvaviksi mielletyt tammet kasvaisivatkin vähän nopeammin tällä kertaa.




Puiden istutus sujui ammattilaisilta joutuisasti: kaivuri kaivoi reilut kuopat, joiden paikat mittasimme periaatteella kolme metriä tienvarsiojan keskikohdasta ja noin kahdeksan metriä tilaa tammien välille. Lehmuksen paikka olikin olemassa jo ennestään lehmusrivissä, ja vaahteran paikan katsoimme riittävän kauas päärakennuksesta ja siten, että vaahteroiden väliin voimme joskus palauttaa siinä olleen hiekkatien. Kuoppaan vaihdettiin multaa ja lisättiin lannoitetta. Sitten vain taimi mullan sekaan ja kottikärryllinen vettä päälle. Kuoppiin laitettiin myös kasteluputket pitkien hellekausien varalta.


Tällä seudulla peurasuojaus on erittäin tärkeää. Peurat partioivat pihallamme harva se ilta ja syövät jopa kuusiaitamme taimia. Vihreä peuraverkko maastoutuu hyvin, ja se kiinnitettiin tukevilla tolpilla tuulta vastaan. Puuntaimet puolestaan saivat pari matalampaa tolppaa ympärilleen. Mataluuden ajatuksena on, että taimea ei tueta liikaa, jotta se oppii vähitellen pitämään itse itseään pystyssä.



Tammien väleihin tuli pihasyreenin taimiryhmiä, joista muodostuu aikanaan lisäsuojaa tuulelle ja tieltä nousevalle pölylle. Syreeniä pihalla onkin jo runsaasti ennestään ja myös yksi syreenimaja etupihalla. Toinen on ollut takapihalla, josta on jäljellä maassa oleva hevosenkengän muotoinen kohouma yksittäisine taimineen. Haaveilen uuden syreenimajan istuttamisesta etupihalle väentuvan päätyyn. Siitä saisi myös varjoisan oleilupaikan suunnittelemamme kesäkeittiön yhteyteen.

Pihatöitä on ollut mukavaa tehdä säiden salliessa. Sateella olen edistänyt väentuvan keittiökaapiston maalausta, ja tehnyt vahaustestin kylpyhuoneen pöytätasoa varten. Villellä on jatkunut väentuvan julkisivun laudoitus, joka on osoittautunut hitaaksi ja haastavaksi hommaksi. Palaamme näihin aiheisiin seuraavissa kirjoituksissa.

Valoisaa kesän jatkoa!

Tuovi

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Linnunpönttöjen kevätsiivous


Pihassamme on kolme linnunpönttöä ja näin keväisin on niiden suursiivouksen aika. Sää sattui olemaan aika kylmä ja tuulinen, mutta huolsimme pöntöt tästä huolimatta, koska linnut ovat jo käyneet niitä tutkimassa.

Kaikista pöntöistä löytyi melkoinen määrä sammalta, heinää ja sulkia. Poistimme ne kaikki, ja laitoimme pöntöt takaisin paikoilleen, tosin hieman eri kohtiin puunrungoilla. Olemme kiinnittäneet pöntöt rautalangalla puun ympäri, mutta todennäköisesti jokin muu olisi parempi tapa. Jos paikkaa ei säännöllisesti vaihda, alkaa lanka vähitellen jäädä puun kaarnan sisään.



Pihassa asustaa monia eri lintulajeja: tänään näimme talitinttejä, mustarastaita ja käpytikkapariskunnan. Tontti rajautuu yhdeltä reunaltaan jokeen, jonka rannoilla on nyt vilskettä kun hanhet ja joutsenet laskeutuvat sinne muuttomatkoillaan. Läheisillä pelloilla partioi myös naakkoja ja iso hiirihaukka, jotka eivät tunnu tulevan kovin hyvin toimeen keskenään. Keväämmällä lajikirjo vain kasvaa. Hauskimpia minusta ovat västäräkit, jotka ovat pelottomia ja seurailevat läheltä pihatöitämme.

Tuovi

maanantai 6. tammikuuta 2020

Super 10-vuotisjuhlapäivitys. Osa II



Julkaisin viime vuoden keväällä ensimmäisen juhlapäivityksen osan sen kunniaksi, että vuonna 2019 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun hankimme tilan. Ensimmäisessä päivityksessä kävin lähinnä kuvien välityksellä läpi korjausprojektimme ensimmäisten viiden vuoden vaiheita ja tuloksia. Tässä toisessa juhlapäivityksessä kokoan yhteen vuosien 2014-2019 tuloksia ja tunnelmia.

2014




Vuosi 2014 oli monella tapaa merkityksellinen sekä perhe-elämän että korjausprojektin osalta. Vuoden aikana perhe kasvoi yhdellä suloisella tyttärellä ja tilan uudisrakennuksen eli väentuvan suunnitelmat valmistuivat. Nyt tytär on jo 5-vuotias, ja uuden väentuvan viimeistelytyöt ovat käynnissä.

2014 aikana tilasimme tontille myös puutarhasuunnitelman, korjasin ja saumasin päärakennuksen kivijalkaa, korjautimme uudemman kuistin eli arkikuistin tukirakenteita ja vuorilaudoitusta, teetimme tulevan väentuvan kohdalla maansiirtotyötä ja kivijalkakivet tuotiin tontille. Itse rakentaminen aloitettiin vasta seuraavan vuoden aikana.



Vuoden aikana sain itse rakennuskonservoinnin opintoni päätökseen, ja lopputyön aiheena oli tilamme vanhan päärakennuksen rakennusvuoden selvittäminen. Tässä yhteydessä pääsimme tutustumaan puumateriaalin ajoitukseen dendrokronologian avulla. Ajoitustutkimuksen lopputuloksena oli, että päärakennuksen vanhemman osan nykymuoto on peräisin hyvin todennäköisesti vuodelta 1873.



2015

Vuoden 2015 keväällä alkoivat uuden väentuvan rakennustyöt. Maansiirtotöiden jälkeen maahan lyötiin paalut, joiden varaan betoniantura valettiin. Anturan päälle asennettiin edellisenä vuonna hankitut vanhat kivijalkakivet. Rakennuksen runko veistettiin ja koottiin ensin Laitilassa, sitten se purettiin ja siirrettiin meidän tontillemme. Vuoden loppuun mennessä valmistuivat myös vesikatto ja kuisti, rakennuksen muuraustyöt ja sähkövedotkin tehtiin. Hankimme rakennukseen kierrätysovet ja ikkunat, ja kunnostutimme ne hyvissä ajoin ennen paikalleen asentamista.








Vuoden aikana tehtiin toki muutakin kuin pelkkää uudisrakentamista. Kevättalvella kaadoimme vanhan kuusiaidan puiksi venähtäneet rungot, jotka olivat riukuuntuneet ruman näköisiksi. Ne myös varjostivat ja kuivattivat turhan paljon takapihan maapohjaa. Jatkoimme myös päärakennuksen ikkunoiden tiivistämiskokeiluita ja teimme pienempiä maalaustöitä.




2016

Vuoden aikana jatkoimme rakennushommia uuden väentuvan parissa. Eristepurut kannettiin ja puhallettiin ala- ja yläpohjaan, lattia- ja kattolaudat ja koristelistat asennettiin paikoilleen. Eteisen, kylpyhuoneen ja saunan laatoitustyöt valmistuivat. Lisäksi jätevesien käsittelyjärjestelmät asennettiin paikoilleen syksyllä.




2017

Vuosi alkoi saunan lauteiden askartelulla, jonka jälkeen asennettiin vesipata ja kiuas paikoilleen. Väentuvan sisällä puuhailtiin vuoden mittaan kaikenlaista: tehtiin sisämaalaushommia, asennettiin viimeisiä koristelistoja ja tehtiin ensimmäisiä paikkausmaalauksia ikkunanpuitteisiin. Pihamaalla tehtiin hiekkatietä, istutettiin uusia lehmuksia, puskettiin risusavottaa vanhan päärakennuksen takapihalla ja ajettiin vinhasti kasvavaa nurmikkoa.




 

2018

Olimme saaneet Museovirastolta haimme entistämisavustusta päärakennuksen kattoremonttiin jo 2016, mutta olimme lykänneet tämän tontin suurimman yksittäisen urakan aloittamista vuoden 2018 kesään. Kattoremonttia varten rakensimme telineitä, purimme tiilikattoa, teetimme asbestipurkua vanhojen kattohuopakerrosten osalta ja siivosimme työmaan jälkiä. Kesä oli todella kuuma ja kuiva, joka vaikutti osaltaan siihen, että kattotyö kesti arvoitua kauemmin. Lopputulos oli kuitenkin hieno. Samalla poistui suurin huolenaihe tontilta, koska katto ei pitänyt enää vettä, vaikka sitä olikin korjailu jo useammasta kohdasta vuosien mittaan.





Kesän aikana maalasimme myös päärakennuksen ikkunoiden koristelistoja ja väentuvan portaita ja kuistia. Istutimme lisäksi tonttimme kahdelle laidalle kuusiaitaa yhteensä 120 metriä.

2019

Viime vuonna otimme rakennus- ja korjaustöiden osalta aavistuksen rennommin, koska edellisvuoden kattoremontti oli ollut kaikella tapaa iso panostus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei lähes koko kesäloma olisi mennyt rakennustöiden parissa. Heinäkuu vierähtikin väentuvan julkisivulaudoitusta asentaessa, vaikka valmiiksi tulikin vain yksi julkisivu.






Väentuvan sisällä teetimme putki- ja sähköasennustöitä, tupaan tuli keittiön kaapisto ja puuhellan päälle peltinen huuva. Sisäpintojen maalaustyöt jatkuivat. Päärakennuksen päätyyn teimme kukkapenkin noudatellen puutarhasuunnitelmaamme. Enimmäisestä kukkasadosta saadaan toivottavasti nauttia tulevana keväänä.

Mitä on luvassa tänä vuonna?

Tänä on tarkoitus jatkaa väentuvan julkisivulaudoituksen asentamista sekä istuttaa ainakin muutama uusi puu ja syreeniaitaa pihamaalle. Ja tokihan vuoden mittaa ilmaantuu kaikkea muutakin kivaa puuhaa, koska työt eivät ihan heti tältä tontilta lopu. Hyvä niin.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

Ville