maanantai 22. elokuuta 2016

Suuri puhallus


400 milliä – tuon verran uusi väentupa edistyi viikonloppuna, kun kerros kutterin ja sahanpurun sekoitusta puhallettiin ja sullottiin yläpohjan eristeeksi. Mutta olihan kuumaa ja pölyistä työtä!

Konevuokraamoissa tuntuu olevan tarjolla aika vähän laitteita, jotka sopivat purun puhaltamiseen. Toinen ja todennäköisempi vaihtoehto on, että omistajat vuokraavat niitä ainoastaan imuriksi eikä päinvastaiseen toimintaan, vaikka se periaatteessa onnistuisikin. Pienen etsinnän jälkeen paikallisesta konevuokraamosta löytyi laite, jonka avulla purujen puhaltaminen yläpohjaan onnistui mainiosti. Koneen ja kuukulkijan (nosturi) lisäksi apuna työssä oli tilan edellinen omistaja, sisaren poika ja välillä myös konevuokraamon omistaja lapsineen. Kiitokset kaikille avusta! Itse möyrin yläpohjassa, ohjasin puhallusputken päätä ja sulloin purua tiiviiksi. Toiset hoitivat alhaalla imupuolta ja toimivat tarvittaessa kodinputkimiehinä. Ullakolla oli lämmintä noin 35 astetta ja purupölyä ilmassa kiitettävästi.






Ullakolla liikkumisen teki hankalaksi etenkin tuvan kohdalla todella matala työskentelytila, joka jäi purukerroksen pinnan ja vesikaton väliin. Märkätilojen ja kamarin yläpuolella liikkuminen oli helpompaa, koska korkeutta oli enemmän. Lisäksi suhteellisen tiheässä olevat kattoristikot hankaloittivat siirtymistä paikasta toiseen. Tämä teki purun sullomisen työlääksi. Seinustoilla tilaa oli pienimmillään parikymmentä senttiä. Lisäksi huopakaton kolmiorimojen naulojen terävät päät uhkasivat yläpuolella takaraivoa. Parilla hipaisulla päähän selvittiin, mutta niitähän ei perinteisesti lasketa. Naulojen päitä ei viitsinyt tässä vaiheessa enää lyödä vinoon, koska se saattaa nostaa kantoja yläpuolella ja pahimmassa tapauksessa tehdä reikiä kattohuopaan.



Purua kului kukkurallinen lavallinen sekä edellisestä, alapohjaa varten tilatusta, erästä jäljelle jääneet viitisentoista jätesäkillistä. Puhallin toimi muuten hyvin, mutta välillä ahnehdimme liikaa imupäässä, jolloin kone meni tukkoon. Tästä selvittiin kuitenkin joko syöttöputkea heiluttelemalla tai avaamalla tukos koneen sisältä. Ainoastaan yhden kerran imuri ei suostunut käynnistymään. Epäilimme vikaa talon sulakkeissa, mutta paikalle hälytetty koneen omistaja otti maasta puukalikan ja kalautti laitetta sopivaan kohtaan. Tämän jälkeen kone toimi jälleen, aivan kuin Aku Ankassa.

Viikonlopun aikana saatiin korjattua myös piipunjuuren vuoto-ongelmat. Savupiipun juuri tehtiin viime syksynä ilman huovan nostamista ylös ja kiinni piipun kylkeen (katso päivitys lokakuulta >>). Kun vuotoja ilmaantui, selvittelin asiaa muun muassa RT-kortista. Rakennusmääräysten mukaan huopa tulee nostaa noin 30 cm ylöspäin ja kiinnittää piipun kylkeen pellityksen lisäksi. Vaikka meidän katossamme päälle tuli myöhemmin vielä kaksiosainen pellitys, pääsi syksyn aikana vaakasuorassa satanut vesi kovan tuulen voimasta ylös pellin alle ja valumaan huovan ja piipun kyljen välistä sisälle. Huopakaton tekemisessä täytyy muistaa, että katon eri osien vedenpitävyyttä ei voi jättää ainoastaan pellityksen varaan. Katteen täytyy olla itsessään täysin vesitiivis, myös läpimenojen kohdalla. Juuripellityksen tehtävänä on sen sijaan varmistaa, ettei vettä pääse yläpuolelta huovan ja piipun väliin.

Nyt uusi väentupa alkaa olla jo siinä vaiheessa, että piakkoin on vuorossa pattereiden asentamista ja lämmityksen kytkemistä päälle. Työtähän vielä riittää muutenkin rutkasti.

Hyviä rakennussäitä kaikille!

Ville

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kaavin, maalarinteippi vai vapaa käsi?

Tämä on ensimmäisiä ikkunatöitäni vuosien takaa. Kuten kuvasta näkyy, kitti mutkittelee kuten kuluneet puuosatkin ja lasitusnaulat tunkevat näkyviin, vaikka niiden pitäisi pysyä kitin alla suojassa.


Olen tänä kesänä taas pitkästä aikaa palannut ikkunanpokien ja kittauksen maailmaan. Maalasin väentupamme kylpyhuoneen ovea ja siinä samalla tuli testattua maalarinteipin käyttö maalin rajaamisen apuna. Voin paljastaa jo tässä vaiheessa, että ei toiminut ja en kokeile toista kertaa. Olen tähän saakka aina käyttänyt lasinkaavinta, jossa on partaveitsen terä kiinnitettynä. Tämän opin aikoinaan Rakennusapteekin ikkunaentisöintikurssilla, jota puolestaan voin suositella lämpimästi.

Kyse on siis kitatun lasin kitin päältä maalaamisesta ja siitä kun maali ulottuu väkisin myös lasiruudun päälle. Tavoitteena on maaliraja, joka ulottuu parin millin päähän kohdasta, jossa kitin reuna on. Näin kitti varmuudella peittyy kokonaan maaliin. Lasin päältä niukasti maalaaminen on myös tapa "suoristaa" kitin reuna, jossa voi olla rosoja ja mutkia. Silmä ei niitä enää kauempaa erota kun maaliraja on suora.

Koska ikkunoissa on aina paljon työtä, mietin välillä, olisiko jotain toimenpidettä, jolla työtä voisi nopeuttaa. Maalarinteippi on välillä tullut mieleen, koska maalin kaapiminenkin ottaa aikaa. Niinpä kokeilin nyt teippiä ja teippasin kitin reunat, maalasin ja annoin maalin kuivua. Käytin heikkoa teippiä, joka nimenomaan on helposti irrotettavaa.

Irrotin teipin maalin kuivuttua ja se lähtikin melko hyvin irti. Ikkuna oli kuitenkin ollut osittain auringonvalossa ja nämä paikat teipin alla olivat tiukemmin kiinni ja niihin jäi tahmeaa pintaa. Tahma oli erittäin hankalaa saada irti lasista, mutta sen ehkä olisi vielä kestänyt - isompi ongelma oli teipin ja maalin rajakohta, johon oli kasaantunut enemmän maalia, joka taas ei ollut tietenkään kuivunut. Paksu maaliraita levisi teippiä irrotettaessa lasille. Sama ilmiö siis kuin liian paksusti maalaaminen. Olin kuitenkin yrittänyt maalata ohuesti, maali vain oli jotenkin imaissut itsensä teipin rajaan kiinni.

Kaavinta voi käyttää myös viivottimen kanssa, joka auttaa vetämään kaavinta suoraan. Itse en ole oikein oppinut viivotinta käyttämään vaan vedän vapaalla kädellä vähän kerrallaan. Pyrin siihen, että maalirajaus "suoristaisi" kitin ja puitteen reunoja katsojan silmissä.


Lopulta kävikin niin, että joudun kaapimaan ikkunalasin maalista puhtaaksi kaapimella, jotta sain siitä siistin ja kyllä siinä tunteja kului. Harmillinen episodi. Teippirajaus varmasti käy moneen asiaan, mutta tähän sitä en voi suositella. Terävä kaavin on tarkka, melko nopeakin (tämän kokemuksen jälkeen arvioituna) ja ennen kaikkea se tekee maalauksesta huoletonta. Ja jos haluaa vähän vähentää kaapimistyötään niin voihan yrittää olla huiskimatta maalia turhan runsaasti lasin pinnalle. Kaapimen käyttämisessä on ainoastaan se haittapuoli, että kaavittuun maaliin tulee pienenpieni kynte, josta vesi ei pääse valumaan alaspäin. Tämä saattaa etenkin pitkän ajan kuluessa aiheuttaa sen, että vesi pääsee maalipinnan alle ja kittiin asti.

Mutta sitten on vielä sokerina pohjalla kolmas vaihtoehto eli vapaalla kädellä maalaaminen. Tämä on nopein tapa, koska kaapiminen jää pois ja tulee kerralla valmista. Systeemi vaatii kuitenkin hyvin tarkkaa kättä, koska siinä täytyy maalata suoraa reunaa ilman apuvälineitä. Tämäkin on mahdollista ja aion itse kokeilla tätä jatkossa. Vapaalla kädellä maalattu raja on myös varmin tapa johdattaa ikkunan pinnalla valuva vesi ilman haitallisia kynnyksiä alaspäin.

Mukavaa elokuun jatkoa ja voimia ikkunatöihin!

Tuovi


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Lattia ladottu, seinät puhkottu



Kesälomamme on mennyt lähes täysin työmaalla, mutta paljon on saatu aikaiseksikin. Väentuvan rakennustöiden lomassa vietimme myös perheen pienimmän 2-vuotissynttäreitä. Talkootyövoimaakin on ollut apuna, joten läheskään kaikkea ei ole tarvinnut itse tehdä. Lämpimät kiitokset aputyövoimalle!




Uuden väentuvan lattialaudat on saatu paikoilleen tupaan ja kamariin. Tuovi sai lisäksi tuvan katon maalattua kolmeen kertaan. Huonetilat alkavat jo pikku hiljaa näyttää asuttavilta.



Lattiamateriaaliksi valitsimme 31 x 190 mm:n mäntylautaa, jota haimme Arolan Höyläämöltä. Katossa käytettyyn ja pienemmältä paikalliselta sahalta haettuun kuusilautaan verrattuna nämä olivat hieman helpompia asentaa, vaikka vahvuus on molemmissa suurin piirtein sama. Kattolautojen pontti oli napakka mutta ei liian tiukka. Toki työasento ja -suuntakin vaikuttivat huomattavasti asiaan. Lattialautoihin käytetty puutavara on myös paljon parempilaatuista ja huolellisemmin valikoitua kuin kattolautojen kohdalla. Kuusiset kattolaudat alkoivat lähes välittömästi kieroutua, jos niitä ei heti saanut asennettua paikoilleen.


 
Lattian eristeen päällisen ilmansulkupaperin asensin kamarissa ja tuvassa eri systeemillä ihan kokeilun vuoksi. Pienemmässä kamarihuoneessa mittasin ja leikkasin paperisoirot valmiiksi rullalle ja niittasin niitä kiinni sen mukaan, kun lattialautojen asennus eteni. Tässä menetelmässä ei tarvinnut varoa jalkojen alla olevaa paperia, mutta itse asennus sujui hitaammin. Suuremmassa tuvassa taas asensin paperin ensin koko tilaan ja sen jälkeen vasta lattialaudat. Lautojen asennus sujui varsin kivuttomasti havuvanerilevyjen päältä ja työn edetessä jo asennetulta lattialta käsin. Täytyi vain laittaa levyt aina niin, että niiden reunat lepäsivät lattiankannattajien päällä. Muutamia reikiä puhkaisimme paperiin asennuksen aikana, mutta ne saimme helposti korjattua työn edetessä. Näistä kahdesta vaihtoehdosta joutuisammalta tuntui tuo paperin valmiiksi asentaminen. Mutta pienemmässä huonetilassa toimii kohtalaisesti myös lautojen ja paperin asentaminen vuorotellen.



Viime viikkoon mennessä korvausilmaa oli tullut taloon lähinnä seinien yläosaan jätettyjen tuuletusvälien kautta ja päivisin avoinna olevista ovista. Nyt kun sekä katot että lattiat ovat lähes ummessa, oli aika puhkaista seiniin korvausilma-aukot. Aukot tein poraamalla 20 mm:n terällä ja sahaamalla reikien välit puukkosahalla. Viimeistely sujui nopeasti taltalla.



Aukkojen sisäpuolelle asensimme Domus Classicasta hankitut korvausilmaventtiilit suodattimella ja ulkopuolelle lipalliset venttiiliritilät. Asennus on tässä vaiheessa vielä väliaikainen, koska ritilät pitää vielä poistaa ensi kesänä, kun korvaamme väliaikaiset levyt ponttilautoihin rakennuksen ulkoseinissä.



Ihan omaksi iloksi asensin vielä yhteen ikkunaan koristelistatkin paikoilleen. Listamalli on sama, kuin mitä on käytetty aikoinaan päärakennuksessakin. Ne teetettiin uutena Helsingin Erikoishöyläyksessä, jossa oli jo valmiina terämallikin edellisen tilauksen jäljiltä. Yritimme ensin etsiä ikkuna- ja ovilistoja käytettynä, mutta emme löytäneet tarpeeksi suurta määrää ja oikean pituisia lautoja. Pienempiä eriä olisi kyllä löytynyt.

Kesäloman aikana siistiytyi pihamaakin huomattavasti. Varsinkin tienvarren pusikoituneet pensaskasvustot näyttävät nyt siisteiltä karsimisen jälkeen. Myös polttopuuta riittää nyt pariksi vuodeksi eteenpäin. Tuttavamme toi Suomen toiselta puolelta kalpikoneen mukanaan ja urakoi melkoisen kasan koivuklapeja odottamaan uuden saunan käyttöönottoa.


Tästä jatketaan taas muiden töiden lomassa.

Ville

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Puhdasta ilmansulkupaperia



Kuten Tuovi jo edellisessä postauksessa kirjoittikin, olemme nyt heinäkuun aikana mm. paperoineet yläpohjia rakennuksen keskiosan ja pukuhuoneen kohdalta. Ilmansulkuapaperin osalta nyt on tilanne parantunut sen verran, että Ypapilta tuli kesäkuussa markkinoille uusi tuote eli Paavo Perinneilmansulkupapaeri. Se on täysin paperipohjainen tuote ja itse asiassa vaikuttaisi koostumukseltaan melko lailla samalta materiaalilta, kuin Paavo rakennussuojakartonki, ainoastaan kartongin painossa saattaa olla pieni ero: ilmansulkupaperin paino on 287 g/m2, kun aikaisemmin käyttämäni saman tuottajan vahvempi suojakartonki on noin 300 g/m2.

Perinneilmansulkupaperilla ei ole CE-sertifikaattia, koska täysin paperipohjaiseen tuotteeseen ei ole olemassa hyväksyttyä testausmenetelmää. Tämä aiheuttaa tietenkin päänvaivaa uudisrakentamisen kohdalla, koska sen osalta rakennusvalvonta on tarkempaa. Teoriassahan rakennusvalvontaviranomaiset edellyttävät ensisijaisesti sertifikoitujen tuotteiden käyttämistä, mutta käytännössä asian valvominen on mahdotonta. Kysyin itse kuntamme rakennusvalvonnasta heidän suhtautumistaan tähän uuteen tuulensuojatuotteeseen. Meidän valvojamme antoi sille hyväksyntänsä, mutta tilanne voisi olla toinen, jos olisimme tekemässä rakennusta vakituiseksi asunnoksi. Näistä asioista kannattaa kuitenkin hyvissä ajoin puhua valvontaviranomaisten kanssa. Vanhojen rakennusten pienemmissä korjauksissa tuota puhdasta ilmansulkupaperia voi toki vapaasti käyttää.



Uuden ilmansulkupaperin käyttämisessä on toki omat hankaluutensa. Koska paperi on melko jäykkää, sitä on hieman hankala laskostaa kulmissa suoraksi. Se myös repeää reunastaan helposti. Paperin leikkaamiseen tarvitaan terävää mattoveistä varsinkin, jos leikkaa ilman alustaa. Muuten paperi vaikuttaisi toimivan moitteettomasti. Itse kiinnitin paperin pituussuuntaiset jatkosaumakohdat selluloosaliisterillä, koska halusin käyttää mahdollisimman vähän ilmansulkuteippiä. Liisterillä pystyy paikkaamaan helposti myös mahdolliset asennuksen aikana syntyvät repeämät.



Ainoat kohdat, jossa minun piti käyttää teippiä, ovat sähköjohtojen läpimenot, joita en saanut pelkän paperin ja liisterin avulla tarpeeksi tiiviiksi. Paperi on sen verran vahvaa, ettei se ainakaan minun käsittelyssäni taipunut aivan pienempiin rakosiin. Liisterin avulla sain paperin tiiviiksi myös tiiliseinän vierustalla, jossa ei voinut käyttää nitojaa. Paperi vaikutti tarttuvan hyvin myös rapattuun tiiliseinään. Aion ihan testauksen nimissä kokeilla myös sanomalehtipaperin käyttämistä putkien läpimenokohdissa. Kokeilen kapeiden suikaleiden liisteröimistä kerroksittain näihin kohtiin. Sanomalehti on sen verran taipuisampaa, että sillä luulisi saavan myös pienemmät kohdat ilmatiiviiksi ilman muoviteipin käyttämistä. Voin tästä kokeilusta kirjoitella hieman myöhemmin.

Seuraavaksi aloitamme väentuvan kamarin (eli pukuhuoneen) ja tuvan lattialautojen asennuksen. On vaihteeksi virkistävää työskennellä ilman telineitä tai tikkaita.

Ville

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Paperia, lautaa, maalia



Kesäloma alkoi ja uurastus jatkuu väentuvalla! Tällä viikolla olemme maalanneet, paperoineet ja naulanneet kattolautoja paikalleen. Talkooväkeä on ollut myös puutarhatöissä leikkaamassa lehmusten juuriversoja ja raivaamassa turhankin runsasta syreenikasvustoa tien laidassa. Pienin talkoolainen on kirmannut ympäri tonttia, jatkanut raakojen marjojen syömistä, potkinut palloa, vilkuttanut ohi ajaville traktoreille ja huitonut krokettimailalla. Kukkaan puhjenneet rypsipellot talon lähistöllä ovat tarjonneet kauniit puitteet puuhastelulle.



Oma projektini on sisäkattojen maalaus, jossa ei loppua näy. Olen nyt maalannut tuvan katon yhteen kertaan (ja ensin lakannut oksanpaikat ja kitannut turhia koloja) ja myös eteisen katon kertaalleen. Ville on paperoinut kylpyhuoneen ja saunan yläpohjaa vintiltä käsin, mikä osoittautui melko työlääksi sähkövetojen jälkeen. Siivosimme myös valtavan määrän roskaa laatoitustyömaan jäljltä ja lajittelimme kuorman tunnontarkasti jäteasemalla. Kierrätys on mielekästä - siitä tulee hyvä mieli ja kukkarossakin se näkyy.




Surullisia uutisiakin on: viime syksynä istutetut omenapuun taimet ovat ilmeisesti kuolleet. Talvi oli liian ankara ja syksyllä niitä verottivat myös peurat. Ennen talven tuloa ne olivat kuitenkin vielä elossa. Masentavaa, mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan - on kai istutettava uudet puut. Huomasin, että myös vanhat omenapuut ovat kärsineet menneestä talvesta. Nuorin puu, joka normaalisti notkuu omenia, on jäänyt ilman satoa.

Omenapuista huolimatta on ollut ihanaa viettää lomaa pitkien kesäpäivien valosta, lintujen laulusta ja kauniista luonnosta nauttien - rentouttavaa heinäkuuta!

Ville kirjoittaa seuraavaksi uudesta muovittomasta tuulensuojapaperista, jota testasimme tuoreeltaan.

Tuovi

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Enää kiuas ja vesipata puuttuvat




…paitsi ehkä vähän muutakin vielä uupuu, kuten lauteet.  Mutta uuden väentuvan sauna alkaa olla jo hyvällä mallilla. Laatoittaja on saanut saunan lattian laatat paikoilleen, saumaus on kuitenkin vielä tekemättä. Hirren alapintaan, aivan laatan ylle, asennetaan tippalista. Ylös katonrajaan tulee vielä katto- eli holkkalista. Toisin sanoen tekemistä riittää ennen ensimmäistä saunomiskertaa.



Itse sahasin ja naputtelin viikonloppuna saunan sisäkattolautoja paikoilleen. Sahautimme Arolan Höyläämöllä 28 x 145 mm:n höylättyä kuusilautaa, jotka naulasin kattoon lomalaudoituksena. Tuloksena oli siisti ja toivottavasti myös aikaa kestävä katto. Alemmat laudat saatoin onneksi kiinnittää naulaimella, mutta päällimmäiset löin kiinni käsin neljän tuuman nauloilla. On aina yhtä suuri ilo lyödä isoja nauloja kattoon. Seuraavaksi pitää vielä käydä naputtelemassa kaikki naulojen kärjet yläpuolelta syrjälleen ja paperoida katto ullakkotilasta käsin. Eristepurut tulevat viimeiseksi suoraan paperin päälle.



Laatoittaja on aloittanut myös kylpyhuoneen laatoitusta. Seinään tuli valkoista laattaa tiililimityksellä. Laattojen välit saumataan lopuksi valkoisella. Lattialle tulee vaaleaa kuusikulmaista laattaa ja väliin pienempiä tummia neliöitä.

Kesäloma lähestyy, samoin sille aikataulutetut rakennustyöt. Niistä lisää myöhemmin.

Ville

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Tuvan katon maalausta ja yrttisatoa



Ehdimme uuden väentuvan sisällä jo tuvan sisäkaton maalauspuuhiin. Tuovi aloitti maalauksen niin innokkaasti, että oksien lakkaus sellakalla oli ensin unohtua kokonaan - ei auttanut muu kuin pyyhkäistä maali pois oksankohtien päältä ja vetäistä siihen lakka. Saa nähdä kuinka toimii. Tällä kertaa meillä on maalina Uulan valkoinen Pouta-sävy. Emme ole ennen Uulalla maalanneet ja ainakin ulkomaalauksessa olemme hieman epävarmoja sen kestävyydestä. Kokeilemme nyt Uulaa sisätiloissa ainakin kattoihin ja välioviin.

Pensselin laadun tärkeys nousi jälleen esiin kun kävi ilmi, että kattoon aiottu pensseli olikin keltamultamaalissa. Vaikka pensselit kuinka hyvin pesee, jää väriä vähän kuitenkin ja parhaaksi käytännöksi onkin osoittautunut pitää pensselit samoissa sävyissä käytössä niiden elinkaaren loppuun. Täytyykin hankkia paremmat pensselit kattoa varten. Kuvassa käytössä on ihan tavallinen peruspensseli, joka alkoi irrotella karvojaan jo toisen kattolaudan aikana.

Itse irrotin katon keskiosasta ruuveja ja naulasin kattolaudat pysyvästi kiinni. Ennen naulausta kiilasin hieman muutamia rakoja pienemmäksi, joita oli lautojen kuivumisen aikana tullut jonkin verran. Pienet raot eivät sinällään haittaa mitään, kunhan pysyvät vain ponteissaan kiinni.



Laatoittaja on aloitellut märkätilojen ja eteisen laatoitusta. Viime viikonloppuun mennessä hän oli ehtinyt tasoittaa saunan, kylpyhuoneen ja eteisen lattiat sekä kylpyhuoneen seinät. Saunan lattiaan ja kylpyhuoneen seiniin oli sivelty jo iloisen sininen vedeneristyskin valmiiksi.



Väentuvan tiiliseinät ovat jokin aika sitten saaneet peitteekseen perinteisen kalkkirappauksen. Rappaukset teki uuninmuuraaja Jaakko Moilanen. Kalkkirappaus antaa todella elävän ja perinteisen oloisen pinnan tiiliseinille. Maalaamme osan rappauspinnoista, mutta esimerkiksi saunassa se jätetään kokonaan pintakäsittelemättä.




Pihamaalla olivat koiraputket venähtäneet jo puolimetrisiksi. Tänä kesänä niiden niittäminen taitaa siirtyä kesälomien alkuun saakka. Pieni kasvimaammekin oli tuottanut jo hyvin satoa. Salaatti, ruohosipuli, tilli ja persilja olivat kasvaneet niin, että saatoimme ottaa niistä pussilliset kotitarpeisiin ja perheen pienin söi niitä urakalla jo penkistä suoraan. Raa'at viinimarjatkin kelpasivat!

Ville

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Ovet paikoillaan




Kolme kierrätysovea on nyt paikoillaan väentuvassa: tuvan, kamarin ja kylpyhuoneen ovet. Kerroin aiemmin hankkineemme vanhoja ovia Metsänkylän Navetalta. Sen jälkeen ovet olivat Hattulan Ikkuna- ja Oviverstaalla kunnostettavina. Ne saivat puupaikkoja, kylpyhuoneen oveen kitattiin uudet vedetyt lasit ja ovet pohjamaalattiin. Tämän jälkeen kului kotvasen aikaa kun ihmettelimme, millaiset painikkeet ja lukot niihin laitettaisiin. Puuseppä Valtteri Lindblad asensi ovet valmiiksi kuluvalla viikolla.



Ovissa oli joitakin vanhoja osia jäljellä, jotka hyödynsimme. Lisäksi tilasimme uusia osia Domus Classicasta. Uudet oven painikkeet ovat Ellen-mallia, joka on lähellä vanhoja. Lukot ovat puolestaan Björkbodaa, joita saa Rakennusapteekista. Kylpyhuoneen oveen tuli lisäksi pintalukko vihreällä ja punaisella symbolivärillä varustettuna. Kaikissa ovissa on avaimet, joilla ne saa tarvittaessa lukkoon molemmilta puolilta.



Sitten onkin jäljellä enää valmiiksi maalaaminen, joka varmaan on minun töitäni joskus myöhemmin. Nostamme ovet vielä hetkeksi tieltä pois, jotta eivät kolhiinnu työmaan melskeissä. Seuraavaksi vuorossa on kylpyhuoneen, saunan ja eteisen laatoitustyö.

Tuovi


torstai 28. huhtikuuta 2016

Uunituoreen hellan äärellä



Väentuvan isoon huoneeseen eli tupaan on nyt ilmestynyt puuhella. Hellan valurautaosat on kierrätetty ja kaksi nokiluukkua ostettu uutena. Tuskin maltamme odottaa päästä kokeilemaan, miten hella toimii lämmityksessä ja ruuanlaitossa.



Valurautaosat ovat puoliksi Högforsin ja puoliksi Porin Valun tuotantoa, mutta sopivat yllättävän hyvin yhteen. Itse asiassa jos ei tietäisi, niin helposti jäisi huomaamatta, että ne ovat peräisin eri valmistajilta. Tässä vaiheessa hellan pinnat on tasoitettu. Etuosa kalkkirapataan ensi viikolla ja maalataan myöhemmin valkoiseksi.



Väentupaan tulevat sisäovetkin on jo osittain kunnostettu. Vielä on muutamia puupaikkauksia, lukkojen kunnostusta ja saranointia jäljellä. Tarkoituksena on käyttää, niin paljon kuin mahdollista, vanhoja osia uudelleen.



Yläpohjan palkkien asentaminen eteisen ja märkätilojen osalta on jo tehty. Palkkien alapuoliset koolaukset aiheuttivat hieman miettimistä. Suunnitelmien mukaan palkkien alapuolelle tulee ristiinkoolaukset eli ristiin päällekäin asennettavat harvalaudoitukset tavallisesta laudasta ja ilmansulkupaperi tulee niiden päälle, heti eristeen alle. Aion käyttää täysin paperipohjaista ilmansulkua vielä paperoimattomissa yläpohjissa. Paperina käytän Ypapin 300 gramman pinnoittamatonta remonttipahvia. Kun tuo paperi ei kestä ilman tukea purun painoa, niin teen ylemmän ”koolauksen” umpilaudoituksena, jolloin paperin saa asennettua hyvin sen päälle. Alemman koolauksen teen normaalisti harvempana. Tämä yläpohjarakenne tulee saunan ja kylpyhuoneen päälle, eteiseen sen sijaan laitan koolaukset tavallisena harvalaudoituksena.






Seuraavaksi taitaa olla jälleen purutalkoot tiedossa.

Ville

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Syreenimajan harvennus



Olen pitkään pohtinut, mitä tehdä vanhalle syreenimajalle, joka on päässyt venähtämään pituutta ja samalla harventunut alaosistaan. Ensin ajattelin, että vedetään se kokonaan alas matalaan kantoon. Sitten tulin varovaisempiin aatoksiin ja päädyin vain harventamaan sen.

Puiksi muuttuneita syreenin varsia poistettiin kuitenkin aika reilulla kädellä. Yritin jättää jäljelle ne, joissa oli vielä elämää myös alaosissaan. Nyt seuraan mielenkiinnolla, lähteekö tuuheneminen käyntiin kun tilaa ja valoa on enemmän.



Olen miettinyt myös, millainen alusta syreenimajassa pitäisi olla. Sinne on kuitenkin kiva laittaa aikanaan pöytäryhmä päiväkahvin juomista varten. Usein tietysti majassa on normaali nurmikko, mutta olen nähnyt myös hiekkapintaa ja tiilestä tai liuskekivistä ladottuja alustoja.

Syreeniin liittyy myös lapsuusmuistoja: kukinta ajoittui usein koulun loppumisen aikaan alkukesään. Oli mukavaa aloittaa kesäloma syreenin tuoksuessa. Poimin myös syreenikimppuja, mutta muistan, että se ei kestänyt maljakossa vaan lehdet alkoivat nopeasti kuihtua.

Syreeni on näyttävä kukka kaukaa katsottuna, mutta myös läheltä katsottuna sen pienet kukat ovat hyvin kauniita.

Tuovi

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Tuvan sisäkatto ja tuoreita paperiuutisia


Uuden väentuvan tuvassa on kolmitaitteinen laipio. Asensimme erään tuttavamme kanssa pari viikkoa sitten ilmansulkupaperin ja sisäkattolaudat paikoilleen. Laudat olivat kooltaan 33 x 190 mm eli hieman käyriä yksilöitä sai vääntää suoraksi oikein olan takaa. Onneksi suurin osa tavarasta oli kiitettävän suoraa, joten homma sujui suhteellisen joutuisasti.



Aloitimme työn keskiosan viisteen vierestä ja teimme ensin valmiiksi katon vaakasuoran osan toiseen viisteeseen saakka. Sen jälkeen jatkoimme molemmilta puolilta jiiriosan kohdalta seinään saakka. Kiinnitimme laudat tässä vaiheessa muutamilla pienikantaisilla ruuveilla, koska niiden irrottaminen oli helpompaa aina tarvittaessa. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska muutamien kierompien lautojen kohdalla säätöä riitti. Mietin jo valmiiksi tässä vaiheessa, mihin kohtaan sijoitan tulevat naulausrivit, koska tarkoitukseni on lyödä naulat vanhoihin ruuvinreikiin.



Laudat olivat hieman päälle nelimetrisiä, joten jaoimme saumakohdat niin, että joka toinen varvi alkoi pitkällä ja joka toinen lyhyellä laudalla. Valitsimme suorimmat laudat pitkiin osiin ja kieroimmista teimme suosiolla pätkiä.

Lautojen suoristaminen onnistui kohtalaisen helposti niin, että teimme sahaamistamme pätkistä sekä uros että naaraspuolen pontteihin sopivia kiiloja. Kiinnitimme ruuveilla tukilaudan muutaman sentin päähän suoristettavasta laudasta, jolloin kiilaa tiukemmalle naputtamalla lauta suoristui ja sen pystyi kiinnittämään ilman rakoja.



Sitten paperiasioihin: kuulin viikonloppuna mielenkiintoisen uutisen, joka liittyy ilmansulkupapereihin. Suomalainen Pyroll-konserniin kuuluva Ypap kehittelee parhaillaan ilmeisesti puhtaasti paperipohjaista ilmansulkupaperia. Firman mukaan ensimmäinen tyyppihyväksytty versio olisi tulossa markkinoille osaksi Paavo-tuotemerkkiä näillä näkymin heinäkuussa ja toinen versiokin on jo tuotekehittelyn alla. Täytyy seurata tilannetta ja hankkia paperin markkinoille tulon jälkeen kokeeksi yksi rulla ja testata sitä. Ennen tarkempaa kokeilua ei tästäkään tuotteesta uskalla kuitenkaan sanoa mitään varmaa. Hyvä uutinen kuitenkin!

Seuraavaksi työmaalla on vuorossa yläpohjan tekoa märkätilojen kohdalta ja puuhellan muurausta. Tästä jatketaan…

Ville

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Liesimusta



Uuteen väentupaamme tulee paikalla muurattu puuhella, jonka keittotaso ja luukut ovat kierrätystavaraa. Luukut oli valmiiksi kunnostettu ja ehdin pääsiäisenä hangata myös keittotason kuntoon. Käytin työhön Ferro-liesimustaa, jota löytyi Citymarketin siivousainehyllyltä. Lisäksi työvälineinä olivat teräsharja, riepuja, maalarinharja ja kuumailmapuhallin.

Maalarinharjaa parempi olisi ollut vanha kenkäharja - olin suunnitellut ottavani sen mukaan työmaalle, mutta unohdin. Harja on kätevä, koska sillä pääsee käsiksi pieniinkin rakoihin keittolevyssä, minne riepu ei mahdu. Kenkäharjassa harjakset ovat lyhyemmät ja se olisi napakampi työkalu kuin maalarinharja.



Aloitin työn harjaamalla irtonaisen ruosteen pois teräsharjalla. Laskin keittolevyn maahan pressun päälle ja harjasin koko voimallani. Teräsharja vaatii voimaa ja jos levy olisi ollut korkeammalla pukeilla, ei ote olisi ollut niin reipas. Ruoste lähti ihan mukavasti irti. Irrottelin vähitellen kaikki keittolevyn osat irti ja pääsin näin käsiksi myös saumojen ruosteeseen. Viimeistelin rievulla.



Sitten nostelin irtonaiset osat vuorotellen pukin päälle ja levitin rievulla ohuesti liesimustaa. Kuumensin kuumailmapuhaltimella koko pinta-alan huolella, jolloin liesimusta ei enää juurikaan jäänyt sormiin kiinni. Kohdissa, joissa sormiin jäi mustaa, tarvittiin vielä lisäpuhallusta. Lopuksi kiillotin vielä puhtaalla rievulla pinnan.



Liesimusta on kyllä kaiken kaikkiaan aika maaginen aine: sillä saa ruostuneen valurautapinnan kiiltävänmustaksi, kuin uudeksi. Minusta työ oli myös helppo tehdä, vaikkakin sotkuinen. Kannattaakin työskennellä ulkona ja varata vaihtovaatteet lähelle.

Sitten vaan odottamaan letunpaistoiltoja!

Tuovi

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Muovia ilmansulkupaperissa



Sen jälkeen kun hankimme tämän vanhan tilan 2009, emme ole viettäneet montaakaan pääsiäistä ilman jonkin näköisiä talkoita. Eikä tälläkään kertaa. Neljän lomapäivän aikana saimme paljon aikaan, ja näistä kerromme seuraavissa postauksissa. Mutta haluan aloittaa tästä todella ärsyttävästä ilmansulkupaperiasiasta.

Kirjoitin parisen viikkoa sitten Ekovillan ilmansulkupaperista, jota ehdin laittaa uuden väentuvan pukuhuoneen alapohjaan aluslaudoituksen päälle. Kun itse tutkin paperia ennen käyttöön ottoa, en löytänyt siitä enempää muovia kuin vahvikkeena olevan harvan verkon. Kysyessäni suoraan valmistajalta useamman kysymyksen lisäksi paperin koostumusta, en saanut yllättäen juuri siihen kysymykseen mitään vastausta. Samoin ostaessani paperia rakennusliikkeestä pyysin nimenomaan muovitonta paperia, jolloin sain käteeni rullan juuri kyseistä tuotetta.



Viimeisimmässä Rakennusperinteen Ystävien Tuuma-lehdessä Panu Kaila sattui kirjoittamaan ilmeisesti juuri samaisesta paperista. Hän oli kokeeksi hiertänyt sitä molemmilta puolilta, ja lopulta oli vastaan tullut papereiden väliin piilotettu ohut muovikelmu. Tein pääsiäisen aikana saman testin ja tulos oli sama. Muovittomana paperina siis myytiin muovikelmulla vahvistettua tuulensuojaa. Tuumassa Kaila kirjoittaa samassa artikkelissa vesihöyryä läpäisevän pintakäsittelyn ja nestemäistä vettä läpäisevän pintakäsittelyn eroista. Ero on kieltämättä suuri. Vaikka onkin tietenkin tärkeää, että materiaali läpäisee riittävästi vesihöyryä, olisi sen hyvä läpäistä myös nestemäistä vettä.

Tein Ekovillan paperille kokeen: tiputin muutaman tipan vettä paperipalan päälle ja jätin sen yöksi odottamaan. Seuraavana päivänä pieni määrä vettä oli vielä pinnalla näkyvissä, mutta paperin toinen puoli oli täysin kuiva. Jos ajatellaan, että esim. jonkin vesivahingon seurauksena nestettä pääsee tällaisen paperin päälle, se jää siihen killumaan samaan tapaan kuin rakennusmuovin päälle. Ei oikein tunnu hyvältä ajatukselta. Poltin lopuksi vielä palasen pelkkää läpinäkyvää kelmua, eikä palamishajusta ollut epäilystä: selvää muovia.

Opetus on saatu ja sisäistetty, siirryn seuraavaksi takaisin perinteisempiin tuotteisiin.

Ville