sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Ulkovessan ovi taas paikoillaan



Sain viikonloppuna tallin päädyn ulkovessojen ensimmäisen oven kunnostuksen hyvään vaiheeseen. Asensin sen sunnuntaina takaisin paikoilleen ja otin toisen ja paljon huonokuntoisemman seuraavaksi työn alle.




Olimme ottaneet ovilehdestä irrotetut saranat mukaan kotiin ruosteen poistamista varten. Luulin niitä alun perin käsin taotuiksi saranoiksi, mutta ruosteenpoiston jälkeen saattoi helposti huomata, että kyse oli konetaotusta mallista. Saranoiden takapuolelta löytyi sitä paitsi merkintä Eskilstuna Jernbolaget eli ne olivat ruotsalaista tehdastuotantoa. Ne ovat todennäköisesti myös alkuperäiset eli asennettu vuonna 1906 paikoilleen. Ennen asentamista teimme niihin tervakarkaisun ruostetta vastaan.



Saranat sain asennettu helposti paikoilleen niin, että tuin ensin oven paikoilleen oviaukkoon ja laitoin pienet korokkeet sen alle. Kiinnitin tämän jälkeen saranat parilla ruuvilla oikeille paikoilleen ja asentoon. Sen jälkeen nostin oven irti ja porasin reijät pultteja varten saranassa olevien reikien läpi. Näin saranat sai kätevästi heti oikealle paikalleen. Kiinnitin saranat lopulta pulttien ja muttereiden avulla tiukasti kiinni. Ovi istui hyvin aukkoonsa.




Irrotin lopuksi vielä viereisen vessan oven, joka oli paljon huonommassa kunnossa kuin tämä ensimmäinen. Sen puuosien korjauksessa menee hieman enemmän aikaa. Toisaalta ovi on saman mallinen, joten menetelmä on sama kuin ensimmäisenkin oven kohdalla. Tavoitteena olisi, että molemmat ovet olisi maalauskunnossa keväällä. Maalaamme ne pellavaöljymaalilla, ja sävy tulee olemaan lähellä keltamultaa, jolla navetan ylemmän osan ulkovuoraus on aikoinaan sivelty.

Ville

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Ulkovessan ovi kuntoon



Uuden vuoden aikoihin tartuin pitkästä aikaa vanhojen rakennusosien korjaustöihin. Vuonna 1906 rakennetun tallimme toisessa päädyssä on kaksi vanhaa ulkovessaa, joista toinen on otettu jo takaisin alkuperäiseen käyttöön. Tuovi on kirjoittanut vessan kunnostuksesta ja sisustuksesta parissa päivityksessä aiemmin. Vessojen huoltoa kaipaaville ulko-oville emme vielä tähän mennessä olleet ehtineet tehdä mitään. Toinen niistä on periaatteessa toiminut tähän asti välttävästi, mutta sen alaosassa on lahovaurioita, eikä sitä ole saanut kunnolla kiinni. Toisen vessan ovi on taas pahemmin vaurioitunut, ja sen pariin pääsen käsiksi vasta myöhemmin. Olen joutunut kiinnittämään sen väliaikaisesti kahdella laudalla paikoilleen.



Vessojen ovet ovat kieltämättä hienon mallisia: ulkopuolella on viisto helmiponttiverhous ja sisäpuolella sileä vaakasuora ponttilaudoitus. Itse asiassa sisäpuolikin on helmiponttipaneelia, mutta asennettu vain väärinpäin niin, että paneelin sileä sisäpuoli on jätetty näkyviin. Tämä ratkaisu helpotti minua korjaustyössä, koska sain sisäpuolelta siirrettyä hyväkuntoista paneelia ulkopuolelle lahonneiden osien tilalle. Sileää ponttilautaa on paljon helpompi tehdä itse myöhemmin sisäpuolelle, eikä tarvitse tämän vuoksi lähteä paneeliostoksille.




Ennen lahonneiden puuosien vaihtoa täytyi pystypuista irrottaa rutkasti ruosteisia nauloja. Ne oli lyöty poistamisen kannalta pirullisesti niin, että naulojen ulostulopäät oli käännetty kaarelle ja lyöty takaisin sisään. Tämä oli tehty osittain pidon varmistamiseksi, mutta varmasti myös esteettisistä syistä. Näiden leikattujen ja ruosteisten naulojen varovaiseen irrottamiseen meni kuitenkin lähes kolmasosa käytetystä ajasta. Irrotinkin korjauksen ajaksi ainostaan toisen pystypuun, koska toinen oli hyvässä kunnossa, eikä korjaus irrottamista vaatinut. Alapuu oli lahonnut ja irronnut itsestään jo aiemmin.



Alaosien lahovaurioiden lisäksi oven kiinnitys on pettänyt ajan kuluessa. Takorautasaranat on alun perin kiinnitetty nauloilla ja todennäköisesti myöhemmin osa niistä on vaihdettu ruuveihin. Kumpikaan kiinnitystapa ei ole pitänyt, minkä seurauksena parikymmentä kiloa painava ovi on vääntynyt kieroon. Korjauksen aikana tämä vääntymä piti ennen puuosien korjausta suoristaa, mikä ei ollutkaan niin helppo tehtävä.

Olen tutkinut tilamme eri rakennuksissa vanhojen takosaranoiden toimintaa ja huomannut, että varmin tapa on kiinnittää ne ovilehteen pulttien ja muttereiden avulla. Karmiin kiinnitettävät vastakappaleet eli tapit ovat sen sijaan meillä pysyneet kyllä ruuvienkin ja jopa naulojen avulla paikoillaan. Vanhemmat taotut mallit vastatapista, jotka on lyöty suoraan karmiin kiinni ja naulattu alaosastaan, ovat aitoissamme pysyneet ainakin 150 vuotta paikoillaan. Mutta pitkän saranan kiinnityksessä etenkin kokopuisen oven paino tahtoo pidemmän ajan kuluessa olla liikaa ohuille nauloille ja ruuveille.



Sain puolessatoista työpäivässä ensimmäisen oven puukorjaukset melkein valmiiksi. Ainoastaan sisäpuolen pari alinta korvauspaneelia jäi vielä tekemättä. Otimme takosaranat mukaan kotiin ruosteenpoistoa varten. Sen jälkeen on tarkoitus tervakarkaista ne ruostetta vastaan ennen kiinnittämistä ja oven asentamista paikoilleen. Hiomme oven ja maalaamme sen pellavaöljymaalilla hieman myöhemmin alkuperäisen sävyn mukaan. Toisen vessan ovessa on sen verran enemmän tekemistä, että sen korjaukselle täytyy varata enemmän aikaa ja hommata valmiiksi lisää helmiponttipaneelia.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Ville

Ps. Ihan vaan uuden vuoden vinkkinä, että Kansalliskirjasto on julkaissut juuri lisää digitoituja sanomalehtiä nettiin. Nyt palvelu kattaa vuodet 1771-1929. Sieltä löytyy paljon historiatietoa myös vanhoista rakennuksista ja niiden asukkaista, jos vain jaksaa etsiä. Kirjoitimme palvelusta muutaman vuoden takaisessa päivityksessä.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Kynttilälyhtyjä ostamassa



Olen etsinyt jonkin aikaa vanhanhenkistä kynttilälyhtyä väentupaamme. Haussa oli lyhty, joka on mahdollisimman turvallinen, helposti siirreltävä, sisälle saa ison kynttilän, lyhty valaisee kunnolla ja sopii hirsitupaan tyyliltään. Kiertelin vanhan tavaran myyntipaikkoja verkossa, mutta en löytänyt oikein sopivaa. Uustuotannossa on monenlaista ja useimmat ovat vähän turhan romanttisia makuuni. Lopulta löysin Pentikiltä kivan Juventus-lyhdyn.



Lyhdyt toimivat hyvin varsinkin sen jälkeen kun poistin niistä metallisen kynttilätelineen sisäpuolelta, jolloin kynttilän tila väljenee ja lyhty valaiseekin paremmin. Miinusta on se, että lasiastia on kiinteä eli sitä ei voi irrottaa pesua varten. Lyhdyn ohjeessa lukee, että metalliosat voivat ruostua kosteissa tiloissa eli lyhtyä ei voi sellaisenaan upottaa pesuvatiin. Lyhdyn puhdistuksessa auttaisi tietysti valumaton kynttilä.







Seuraavana ostoslistalla ovat punainen retrojääkaappi ja tuvan kattovalaisimet. Molempien etsintöihin on käytetty jo runsaasti aikaa. Paljastan valinnat heti kun ne on saatu tehtyä.


Tunnelmallista joulunaikaa!



Tuovi

lauantai 2. joulukuuta 2017

Takapihan valo ja vanhat omenapuut


Päärakennuksen takana on aikoinaan ollut hieno puutarha: hedelmäpuita, marjapensaita, perennoja, syreeniaitaa ja koivuja. Iltaisin takapihalla on kaunis valo kun aurinko laskee vähitellen kirkon tornin taakse. Meille on muodostunut tapa tehdä iltakävely aina talon ympäri ennen nukkumaan menoa: nauttia rauhasta, valosta ja aukeista peltomaisemista. Vaikka viime aikoina aurinkoiset päivät ovat harvassa, yllättää takapihan hieno valo aina uudelleen. Se heijastuu myös talon sisälle puutarhan puoleisiin huoneisiin.

Vaikka puutarhan loiston päivät ovat takana (ja toivottavasti edessä?), siellä on jäljellä kuitenkin paljon puita, pensaita ja nurmikonleikkuun kasvuun innostamia perennoja. On hauska huomata, miten perennoja nousee esiin sitä mukaa kun saamme aluetta raivattua. Ne ovat jopa siisteissä geometrisissä penkeissä. Osoittaa melkoista sinnikkyyttä nousta esiin vuosikymmenien unohduksen jälkeen!

Sinnikäs on myös vanha, keskeltä haljennut omenapuu. Se tuntuu pysyvän elossa vain kapean runkokaistaleen avulla. Suurin osa rungosta on ontto ja tyhjensin sen pari vuotta sitten kävyistä, joita oravat olivat sinne piilotelleet. Omenapuu kukkii joka kevät ja tekee pieniä kitkeriä omenia. Ajattelen, että se saa kasvaa paikoillaan niin kauan kuin haluaa. Istutamme uusia omenapuita sen ympärille puutarhasuunnitelmamme mukaan.

Puuvanhuksen lisäksi takapihalla on kaksi muutakin vanhaa omenapuuta. Toinen niistä on vuosien mittaan elpynyt ja tänä syksynä saimme siitä ensimmäisen kunnon omenasadon, josta keitin arki-iltaisin väsyksiin asti hilloja ja soseita. Toinen puu tuottaa kitkeriä omenia, jotka olen kiikuttanut kompostiin.

Olen pohtinut sopivia omenalajikkeita uusia puita varten. Yksi mahdollisuus olisi Huvitus, jonka kantapuu löytyy naapurikunnasta Yläneeltä. Puun tarina on mielenkiintoinen - se on tunnistettu alkuperäislajikkeeksi DNA-testauksen avulla. Puun arvellaan olevan peräisin vuodelta 1895. Aika vanha omenapuuksi!

Tuovi

lauantai 11. marraskuuta 2017

Jugendsängyt palasivat kotiin


Pari vuotta sitten kun päärakennuksen ikkunoita korjattiin ja irrottelimme pokia paikoiltaan, huomasimme niiden taakse kirjoitetut huoneiden nimet. Huoneet oli nimetty usein joko yleisvärityksen tai käyttötarkoituksen mukaan: konttori, vieraseteinen, sali, ruokasali ja niin edelleen. Päärakennuksen tien puoleisen päädyn kahdesta kamarista toinen oli nimetty vihreäksi kamariksi ja toinen valkoiseksi kamariksi. Vihreän kamarin tapettikerroksista yksi onkin ollut voimakkaan vihreä. Valkeasta kamarista sen sijaan ei ole löytynyt valkeaa tapettia, sen sijaan huoneeseen sijoitetut kalusteet ovat olleet vanhoista valokuvista päätellen valkeita. Molemmissa kamareissa on myös kaakeliuunit: valkeassa kamarissa täysvalkea, vihreässä  kamarissa malli, jossa on vihreää lehtikoristelua yläosan kruunussa.

Talossamme on säilynyt meille saakka vain vähän alkuperäisiä kalusteita. Syksyllä saimme talon entiseltä omistajalta hyvän vihjeen kolmesta sängystä, jotka olivat myynnissä. Otimme yhteyttä myyjään, ja saimme hankittua sängyt, joista kaksi on valkoista ja yksi ruskea. Valkeat sängyt ovat samat, jotka vanhoissa valokuvissa on sijoitettu valkoiseen kamariin. Nyt ne palasivat siis takaisin kotiin!

Saimme sänkyjen oston yhteydessä vinkin myös talon vanhasta jääkaapista (= kaappi, jossa on voinut pitää jäätä ja viileyttä kaipaavia tarvikkeita), joka toivottavasti myös päätyy takaisin kotikonnuilleen. Kirjoitamme siitä sitten erikseen.

Vielä lopuksi kannustuspuheenvuoro vanhojen täyspuisten kalusteiden hankintaan: olemme siirtyneet vähitellen kierrätyskalusteisiin ei vain vapaa-ajan asunnollamme vaan myös vakituisessa kerrostalokodissamme. Ne vaan ovat niin kestäviä, kauniita ja kunnostettavia. Pinnat voi aina hioa ja lakata tai maalata uudelleen ja rikkoontuneet osat voi vaihtaa tai korjata.

Vanhoja kalusteita voi myös helposti tuunata itselle sopiviksi. Esimerkiksi vanhat sängyt on usein tehty meidän aikaamme lyhemmille ihmisille. Sänkyihin voi kuitenkin melko helposti kehitellä jatko-osia, joilla pituus saadaan riittämään. Meillä on väentuvassa tällaiset jatketut vanhat 1800-luvun "parisängyt" eli kaksi samanlaista sänkyä vierekkäin. Ensin mietin, ovatko ne liian kapeita, mutta räätälöidyillä patjoilla ne toimivat hienosti. Nukun tuossa vanhassa sängyssä paremmin kuin missään muualla :-)

Tuovi

tiistai 31. lokakuuta 2017

Mitä tehdä navetalle, joka murenee käsiin?



Olemme kirjoittaneet jo aiemminkin 1924 valmistuneen navettarakennuksen nykykunnosta ja sen tulevaisuudennäkymistä. Viime viikonloppuna oli jotenkin sopivan kolea ja kostea sää palata tähän mieltä askarruttavaan asiaan. Kiersin rakennuksen, kuvasin pahimpia ongelmakohtia ja koetin samalla löytää nykytilasta myös positiivisia piirteitä. Tässä päivityksessä on mukana myös parin vuoden takaisia ja vanhoja valokuvia rakennuksesta 1920-luvun lopulta.




Puolitoistakerroksisen navetan runko on rakennettu sementtitiilistä (eli betonitiilistä). Rakennuksen yläosa on sen sijaan laudoitettu. Alimmaisena vesikatekerroksena on päre, ja sen päälle on hieman myöhemmin tehty kolmiorimahuopa. Nykyisenä katemateriaalina on aaltopelti. Perustukset on valettu betonista. Navetta on ollut aikoinaan komea ja moderni rakennus. Talousrakennukset muutenkin ovat olleet parhaimmillaan suuria ylpeydenaiheita omistajilleen. Tähän liittyen kuulimme eräältä naapuriltamme taannoin huvittavan muistitiedon siitä, että naapurikylän suurtalon emäntä olisi käynyt selvittämässä täällä navetan mittoja, jonka jälkeen oli ohjeistanut rakentajia tekemään omastaan hieman pidemmän.




Navettamme suurimmat ongelmat löytyvät rakennusmateriaalin laadusta ja rungon muuraustavasta. Sementtitiili on suhteellisen vanha keksintö. Teollisesti sitä alettiin valmistaa 1800-luvun lopulla ja Suomeen se saapui seuraavan vuosisadan alussa. Aluksi tiilistä tehtiin onttoja ja suurikokoisia. Tällä pyrittiin kustannusten säästöön ja parempaan lämmöneristyskykyyn. Myöhemmin siirryttiin käyttämään samankokoisia muotteja kuin punatiilenkin kohdalla, jolloin tiilistä tuli myös umpinaisia.




Meidän navetassamme on käytetty pääsääntöisesti suurehkoja noin 35 cm pitkiä ja keskeltä onttoja sementtitiiliä. Valmistusvaiheessa on ilmeisesti säästetty väärässä kohdassa eli sementin määrässä, koska tiilet murenevat käsiin, jos niitä hiemankin raaputtaa pinnasta. Onkin sinänsä ihme, että rakennus on linjoiltaan noin ryhdikäs vielä yli 90 vuoden jälkeen. Tiilirunko on jostain syystä muurattu niin, että rakenteessa ei ole käytetty koko seinän läpi meneviä sidetiiliä lainkaan. Näin kolmea tiilikerrosta pitävät yhdessä ainoastaan heikot laastisaumat. Tästä syystä seinät pullistelevat, ja kerran alkanutta murtumaa tai sortumaa ei oikein pysäytä mikään. Sinne tänne rakennusta on asennettu ilmeisesti jälkikäteen muutamia puisia ja metallisia följareita tukemaan seinää. Niistä ei käytännössä ole tällaisessa rakenteessa juurikaan hyötyä. En ole myöskään löytänyt merkkejä raudoituksesta ovi- ja ikkuna-aukkojen päällä.



Mutta mitä rakennuksen pelastamiseksi voisi tehdä? Ja jos jotain tehdään, mihin tasoon pyritään? Meidän mielestämme olisi luonnollisesti todella sääli, jos rakennus jouduttaisiin purkamaan. Vaikka navetta ei olekaan suojeltu rakennus, sen sijainti osana pihapiiriä on tärkeä ja sen poistuminen muuttaisi oleellisesti ympäristöä ja eri rakennusten muodostamaa kokonaisuutta. Meille riittäisi täysin, jos navetta saataisiin ulkokuoreltaan hieman siistimpään kuntoon ja katon kannatus varmistettua. Sisäosiin emme tuskin koskisi lainkaan. Näin rakennusta voisi jatkossa käyttää esimerkiksi varastona.




Yksi rakennuksen säilymisen kannalta merkittävimpiä tekijöitä on, että katto pysyy ryhdissä ja katon painon kannattajat ovat kunnossa. Onkin sinänsä positiivista, että katto on tähän mennessä pysynyt varsin ryhdikkäänä. Vintillä näkyvissä olevat kattorakenteet ovatkin suhteellisen hyvässä kunnossa. Rakennuksen sisälle alakertaan voisi katon painon vastaanottajaksi pystyttää tukirakenteet joko puusta tai betonista, jolloin paino saataisiin nykyisen seinän päältä pois. Navetan mureneva runko on sen sijaan paljon ongelmallisempi korjauskohde. Yksi vaihtoehto olisi muurata kriittiset aukot umpeen uusilla betonitiilillä ja valaa rungon ympärille verkkoraudoitettu betonikuori. Myös betoniperustuksissa on muutamissa paikoissa halkeamia, mikä on yläpuolella johtanut seinien halkeiluun. Perustusten kantavuutta tulisi siis parantaa tavalla tai toisella. On selvää, että jo pelkästään nämä työvaiheet nostavat kustannukset korkeiksi. Lisäksi korjaustoimenpiteiden onnistuminen on varsinkin rungon osalta epävarmaa. Ja kyseessä on kuitenkin vain yksi monista korjausta vaativista rakennuksista tontilla.



Navetan kohdalla jäämme kuitenkin vielä hauduttelemaan asiaa ja selvittämään eri vaihtoehtoja ja niiden kustannuksia. Toivon mukaan löydämme vielä keinot rakennuksen säilyttämiseksi ja ulkoasun siistimiseksi.

Ville

maanantai 25. syyskuuta 2017

Tervapolttoa ja paikkamaalausta




Lähes kesäisen lämpimän syysviikonlopun aikana oli mukava tehdä hommia ulkona. Tuovi haravoi tyttären kanssa hiekkatietä ja paikkamaalasi uuden väentuvan ikkunoita, itse taas keskityin puuhastelemaan ryömintätilan tuuletusluukkujen parissa. Kokeilimme myös perinteistä ruosteensuojausta, tervapolttoa, luukkujen suojaksi asennettaviin apilareikäpelteihin.




Uuden väentuvan toiseen päätyyn tulee käyntiluukku rakennuksen ryömintätilaan. Sen verran tiukahkon joutuu luukusta tekemään, että omassa ympärysmitassa ei paljon paisuntavaraa ole, jos meinaa tulevaisuudessakin päästä vaivatta paikkoja tarkistamaan. Käyntiluukun keskelle tulee samanlainen tuuletusaukko kuin muihinkin. Tarkoitus on tehdä kaksinkertainen saranointi siten, että tarvittaessa saa koko luukun auki tuuletustilaan päästäkseen, ja toinen pienempi, jonka saa talveksi suljettua ja keväällä taas avattua tuuletusta varten. Koko luukku karmeineen maalataan lopuksi Roslagin mahongilla eli tervaa ja vernissaa sisältävällä pintakäsittelyllä ruskeaksi. 

Löysin käyntiluukkua varten hyvälaatuista mäntyä omista varastoista. Lattialankkuakin jäi sen verran yli, että sieltä valikoin jo viime vuonna parhaat palaset tätä työtä varten. Tämän luukun ponttilankuissa on runsaasti hitaasti kasvanutta, pihkaista ja todella painavaa sydänpuuta, jonka pitäisi kestää sääkulutusta hieman normipuuta paremmin. Tein kakkosnelosesta karmit luukulle ja 32 mm:n lattialankusta luukunoven. Oven keskelle sahaan vielä tuuletusaukon ja sen taakse kiinnitän apilareikäpellin estämään kutsumattomien vieraiden saapumisen rakennuksen alle. Sopivat saranat ja sulkuhakaset ovat toistaiseksi vielä löytämättä.





Ruosteensuojauksena peltien pintaan kokeilimme perinteistä tervapolttoa. Lämmitin pellit ensin nuotion hiilloksen päällä kevyesti, sen jälkeen sivelin pintaan tervaa pensselillä. On tärkeää, ettei lämmitä käsiteltävää metallia liian kuumaksi, ettei terva pala sen pinnalta pois. Lopuksi metalli kuivatetaan hiilloksen päällä niin, että pinta muuttuu himmeäksi. Käsittelyn voi toistaa pari kolme kertaa.


Tuovi haravoi pihaa ja paikkamaalasi väentuvan ikkunoita. Auringonpuoleiselta seinustalta oli parista ikkunasta alkanut maalipinta irrota kitin päältä. Säärasitus on auringon ja kovimman tuulen puolella todella rankka ja jää nähtäväksi, miten kauan alkuperäinen Uulan pellavaöljymaali ikkunoissa kestää. Haluaisimme suosia näissäkin suomalaisia tuotteita, mutta tähän mennessä ruotsalaiset maalit ovat ainakin meillä vieneet etenkin ulkotiloissa voiton kestävyyden osalta.

Toivottavasti näin hyviä rakennuskelejä on jäljellä vielä loppusyksystäkin!

Ville

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kattolistat tulivat uniin



Uuden väentuvan isomman huoneen eli tuvan kattolistojen asentaminen oli melkoinen urakka. Mutta nyt sekin on valmistunut. Listojen asennusta hankaloittivat lievästi epätasainen hirsiseinäpinta, melko paksu listamalli ja katon kolmilappeinen muoto. Hankalimman päivän päätteeksi näin niistä vielä untakin.



Rakennuksen muissa osissa käytettiin ohuempaa kierrätyslistaa, jota haimme aikoinaan Metsänkylän navetalta. Ne loppuivat kuitenkin kesken, joten ostimme uuden listaerän viimeistä huonetta varten Wanhan Wallankumouksesta. Hieman järeämpi ja koristeellisempi listamalli sopii kuitenkin mainiosti tähän isoimpaan ja korkeimpaan huoneeseen.

Tuvan seinähirsien paksuudessa on jonkin verran vaihtelua, koska hirret ovat peräisin useammasta vanhasta rakennuksesta. Vaikka kaikki hirret ovat periaatteessa kuuden tuuman vahvuisia, seinäpintoja on aikoinaan piiluttu eri rakennuksissa ja huonetiloissa eri tavalla ja joissain myös useampia kertoja. Näin hirsien nykyinen paksuus vaihtelee hieman. Tämä asia on hankaloittanut lähes kaikkien listojen asentamista. Hirsiä on joutunut hieman veistämällä suoristamaan ja joissain tilanteissa lisäämään paikkapaloja suorempien linjojen aikaan saamiseksi. Työ ei sinänsä ole vaativaa, mutta aikaa se on vienyt paljon.



Tuvan katto- eli holkkalistojen asentamisessa ainakin itselleni vaikeinta oli erilaisissa kulmissa kulkevien listojen liitoskohtien saaminen siisteiksi. Tämähän on varmaan lasten leikkiä listoja ammatikseen asentavalle, mutta omalla kohdallani materiaalia meni hukkaan turhan paljon, kun tuntumaa piti hakea. Kolmilappeisessa katossa kun on kahta eri kulmaa katon ja seinän leikkauskohdassa sekä vielä erikseen katon taitteiden muodostavat kulmat. Ja siihen kun lisätään vielä pienet heitot seinäpinnassa, niin vaativa palikkaleikki on valmiina.



Tein jo melko alkuvaiheessa päätöksen, että asennan pitkät listat seinien keskiosaan ensin ja jätän kulmat eli herkkupalat viimeiseksi. Tein siis kaikki kulmat lyhyemmistä palasista, jolloin kulmaliitosten sovittaminen oli helpompaa. Työn loputtua listojen saumakohtia oli paljon, mutta oikeastaan muulla tavalla en olisi hommasta selviytynyt täysjärkisenä. Lopuksi siistin liitoskohdat pellavaöljykitillä. Tuovi oli maalannut listat jo etukäteen kahteen kertaan pellavaöljymaalilla, koska maalaaminen on kuitenkin helpompaa lattian tasossa hyvässä asennossa. Nyt niille sivellään vielä yksi kerros pintaan asennuksen jälkeen.

Paria pientä kohtaa lukuun ottamatta nyt on kaikki listat asennettu rakennuksen sisäpuolelle. Se on minulle suuri helpotus ja olen kiitollinen siitä joka aamu herättyäni.

Ville

perjantai 4. elokuuta 2017

Pihatöitä satoi tai paistoi



Heinäkuu oli Vihreässä kamarissa kiireistä aikaa monella tapaa. Blogin päivittäminen on tämän kaiken keskellä valitettavasti jäänyt tekemättä. Hommia paiskittiin säästä riippumatta uuden väentuvan sisällä ja pihalla. Rakennuksen ympäristön kaadot kaivettiin kohdilleen, viimeistelimme hiekkatietä, parkkialuetta ja tulevaa nurmikkoa. Ihan vähän pidettiin välillä myös todellista lomaakin ja tutkailimme lähiympäristön nähtävyyksiä.



Uuden väentuvan ympärille rajattiin puolen metrin levyinen sorakehys. Asensimme laudat rajaamaan aluetta ja kärräsimme karkeaa soraa sen pohjalle. Soran päälle tuli suojakangas estämään eri kivimateriaalien sekoittumista keskenään ja lopuksi parin sentin kerros hiekkaa päälle. Hiekka on tälle alueelle tyypillistä punertavaa tyyppiä. Samaa levitettiin myös pihatien päällimmäiseksi kerrokseksi.



Kiinnitimme kepit merkkaamaan hiekan ja nurmikon rajoja ja suunnittelimme parkkialueen, johon mahtuu pari autoa. Väentuvan päädyssä on näkyvillä jätevesijärjestelmään liittyviä kaivoja ja putkia maanpinnalla. Suunnittelimme aluetta niin, että autot tulevan niiden eteen ja tilaa jää vielä pensaille. Näin saamme noita kaivoja ja putkia vähän piiloon.

Tallin ja parkkialueen väliin jää vielä nurmialuetta. Tuli mieleen, että siihen voisi ehkä joskus perustaa kukkakedon. Tuovi onkin lomapäivinään lukenut piha- ja puutarhakirjallisuutta ja innostui kedosta.

Kesäkeittiön paikkaakin on mietitty. Hankimme käytetyn telttapaviljongin ja jatkossa se voisi ehkä olla väentuvan toisessa päädyssä. Paviljonki ei aivan sovi ympäristön tyyliin, mutta sen tarkoitus on pitää varsinkin heinäkuussa innostuvat kärpäset loitolla ruokapöydästä. Paviljongin lähelle kun laittaa hiiligrillin ja kaasugrillin keittotasoineen ja jos jostain löytäisi vielä irrallisen vesipistepöydän ruuanvalmistusta varten. Läheiseen seinään on tulossa vesipiste, josta voisi vetää veden. Näillä näkymin olisimme siis luopumassa kiinteän kesäkeittiön ajatuksesta, mutta saa nähdä, jos mieli vielä muuttuu.








Pihatöiden yhteydessä kaivatimme kuopat viidelle uudelle lehmukselle, jotka haimme Laarimäen puutarhalta. Kaivinkoneen kauha oli hieman liian iso, joten lapiohommaa tuli täyttövaiheessa enemmän kuin olisi ollut tarpeellista. Sijoitimme kaksi uutta puistolehmusta täydentämään pihaan johtavaa lehmuskujaa ja loput kolme väentuvan ja parkkipaikan eteen auringonsuojaksi. Istutuksessa käytimme puoliksi alkuperäistä maata ja puoliksi uutta hyvälaatuista multaa. Istutuskuoppien pohjalle teimme salaojakerroksen murskatuista betonitiilistä. Tuimme uudet puut huolellisesti ja laitoimme varmuuden vuoksi vielä suojaverkot kaikkien ympärille. Halusimme ottaa tällä kertaa kaiken varman päälle, koska viimekertaisessa omenapuiden istutuksessa kävi peurojen kanssa kalpaten.



Myös sisätiloissa työt edistyivät niin, että nukuimme jo pari yötä väentuvan tuvassakin. Huoneessa on kuitenkin vielä tekemistä, joten niistäkin töistä kirjoitamme lisää hieman myöhemmin.

Meillä oli alun perin suunniteltu vanhan päärakennuksen kattoremontti tälle kesälle, mutta päätimme muuttaa hieman aikataulua. Se oli säiden puolestakin hyvä päätös. Kattoremontin aikataulu olisi näillä näkymin ensi vuonna alkukesästä.

Valoisaa kesän jatkoa kaikille!

Tuovi ja Villle

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kattolistojen ehostus


Vielä riittää töitä uudella väentuvallamme! Olen viime ajat rapsutellut ja maalannut vanhoja kierrätyslistoja tuvan kattoa varten. Ostimme vanhoja listoja Wanhan Wallankumouksesta. Ensin poistin niistä vanhat maalit sikäli kuin ne lähtivät helposti irti. Vanhaa sitkeästi kiinni olevaa maalia ei tarvitse yrittää irrottaa tai ainakin itse ajattelen niin. Huonekaluentisöinnissä usein otetaan kaikki maali pois, koska tavoitellaan sileää pintaa. Rakennusosissa (miksei huonekaluissakin) saa kuitenkin patina näkyä.




Ennen maalinpoistoa kannattaa irrottaa kaikki naulat ja niitit pois. Niitä yleensä riittää ja niin nytkin. Vanhat takorautanaulat ovat tiukimpia, koska ne ovat kulmikkaita eivätkä liiku yhtä helposti kuin uuden ajan pyöreät naulanvarret. Sorkkarauta, vasara, pihdit, vuohenjalka - joku näistä yleensä pystyy sitkeimpäänkin naulaan.



Olen vuosien varrella urautunut poistamaan maalia tylsällä puukolla. Minulla on kaikenlaisia  kaapimia työkalupakissani, mutta en juuri koskaan käytä niitä. Tylsä puukko on yksinkertaisesti niin hyvä. Sen saa käänneltyä kaikkiin koloihin ja se ei naarmuta puuta.

Irtonaisten maalien lähdettyä hioin listat hiekkapaperilla. Käytän yleensä ensin karkeaa paperia ja sitten tasoitan hienommalla. Lopuksi pyyhin pölyt pois rätillä. Naulanreiät kittasin pellavaöljykitillä täyteen. Isommat reiät voisi myös tapittaa ja sitten viimeistellä kitillä.

Olemme maalanneet väentuvan sisätiloja Uulan pellavaöljymaaleilla ja listoihin tuli Pouta-sävyä eli samaa kuin katossa. Olen nyt vetänyt listat kahteen kertaan ja vielä kolmas kerta tarvitaan. Maalikerrosten määrä riippuu paljolti pinnan sävyistä. Nyt kun alla on puuta ja vanhaa valkeaa tai vihreää maalia, tarvitaan kolme kerrosta, jotta värierot eivät kuulla läpi.

Listoja voisi maalata myös asennuksen jälkeen, mutta tuvan katto on meillä aika korkealla ja ajattelin pääseväni helpommalla kun ei tarvitse kurkotella tikkailta. Kun listat on asennettu, täytyy katsoa minkä verran naulankannat näkyvät lattialta käsin. Niihin voi sitten kivuta sipaisemaan vähän maalia tarpeen mukaan.

Tuovi