lauantai 25. maaliskuuta 2017

Öljypolttoa kevätsäässä



Hankimme väentupaan kaksi valurautaista tuuletusräppänää Domus Classicasta, toinen saunaan ja toinen kylpyhuoneeseen. Räppänät asennettiin tiilihormiin tehtyihin aukkoihin, joiden kautta ne vievät poistoilmaa piippuun ja sitä kautta ulos. Asennus hoitui melko helposti ruuveilla. Aika tarkka saa olla kuitenkin hormireikien koon kanssa - niiden pitäisi olla juuri oikeaa kokoa suhteessa räppänöihin, muuten ruuvinreikien poraaminen on vaikeaa.

Koska valurauta ruostuu kosteissa tiloissa, öljypoltimme tuuletusräppänät. Meillä ei ole kaasupoltinta, joka olisi varmaan ollut paras tässä työssä. Sen sijaan kokeilimme polttaa öljyn nuotiotulessa. Käytännössä teimme kunnon roihun ja pidimme pellavaöljyllä siveltyjä räppänöitä tulessa jonkin aikaa. Toistimme käsittelyn pari kertaa.




Öljypoltto muutti räppänät mustiksi ja teki pintaan tiiviin suojakerroksen. Ihan tyytyväisiä emme jälkeen kuitenkaan olleet - öljyä saattoi olla hieman liikaa joissakin kohdin ja jäljestä tuli paikka paikoin röpelöinen. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut pyyhkiä öljy rätillä pensselin sijaan. Näin öljyä ei olisi jäänyt liikaa uurrekohtiin. Lisäksi ylimääräinen öljy olisi pitänyt pyyhkiä huolellisemmin pois polttokertojen välillä.



Onneksi epätasainen pinta ei juuri erotu seinältä ja voihan käsittelyn joskus uusia myöhemmin, jos siltä tuntuu. Musta väri on kyllä hyvännäköinen ja toivon mukaan ruoste pysyisi nyt ainakin jonkin aikaa poissa. Tuuletusräppänöihin on tarkoitus asentaa ketjut, joiden avulla niitä voi avata ja sulkea.

Tuovi

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Lauteiden viimeistelyä


Sain helmikuun aikana uuden väentuvan saunan lauteet hyvään vaiheeseen. Pari peitelautaa on vielä ruuvaamatta paikoilleen ja lauteiden eteen tuleva porraspenkki on toki vielä työn alla, mutta muuten lauteet ovat valmiina. Eräs blogin lukija arveli tammikuisen postauksen kommentissa lauteiden jäävän liian mataliksi saunan korkeuden suhteen. Itse asiassa korotinkin lopulta laudetasoja noin 20 senttiä ylöspäin. Tähän oli parempien löylyjen tavoittelun lisäksi syynä se, että ylälauteella istuessa pystyisi samalla katselemaan maisemia ikkunasta. Alkuperäisillä koroilla ikkunasta olisi näkynyt vain taivasta.



Vaikka laudetyöt etenivät kohtalaisen hyvin, tuli eteen myös muutamia mutkia: ensin "hajosi" kääntöpyörösaha ja vähän ajan kuluttua siitä savusi ruuvinväännin. Luonnollisesti työkalupakissa ei sattunut olemaan oikealla kannalla varustettua perinteistä ruuvimeisseliä ja koska oli sunnuntai, ei rautakauppakaan ollut auki. Vaikka sainkin ruuvit paikoilleen, en ehkä toista kertaa ala vääntämään niitä kiinni järeällä hirsiporalla :) Mutta tulipahan sekin kokeiltua... Myöhemmin onneksi selvisi, että saha oli sammunut ylikuumentumisen eston laukeamisen vuoksi, ja se korjaantui yhdellä kytkimen painalluksella. Kyseinen kytkin on tosin hyvin piilotettu, eikä käyttöohjeita sattunut sillä reissulla olemaan mukana. Ruuvinväännin hajosi sen sijaan lopullisesti.

Tavoitteena olisi, että pääsisimme kokeilemaan saunaa viimeistään pääsiäisenä. Sitä ennen täytyy saada vielä kiuas ja vesipata hankittua ja asennettua paikoilleen.

Ville

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kattolistoja noutamassa



Haimme jo viime vuoden puolella ison erän käytettyä jalka- ja kattolistaa Metsäkylän Navetasta. Jalkalistaa oli sopiva määrä, mutta kattolista ei olisi riittänyt enää kauttaaltaan suurimpaan huoneeseen. Löysimme käytettyä listaa netin kautta Wanhan Wallankumouksesta Turusta, ja viikonloppuna kävin hakemassa sieltä reilun 30 metrin satsin työmaalle.




Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vierailin Wanhan Wallankumouksessa. Hieno paikka ja varsinkin käytettyjen ovien valikoima on vaikuttava! Täytyy käydä uudestaan paremmalla ajalla.



Tämä uusi erä listaa tulee tupaan eli korkeimpaan huoneeseen. Malli on hieman koristeellisempi kuin muissa huoneissa, mutta se ei haittaa ollenkaan. Listoissa on jonkin verran irtoavaa maalia, joka täytyy ensin poistaa. Maalaamme ne ensin pariin kertaan alhaalla ja vasta sitten asennamme ne paikoilleen. Jo tässä vaiheessa hieman mietityttää listoihin sahattavat jiirit, koska kolmilappeisessa katossa on kolme kertaa enemmän mietittävää oikeiden sahauskulmien osalta. Tämä uusi lista on myös jonkin verran järeämpää kuin vanha, joten saa nähdä, miten se taipuu hirsipintojen epätasaisuuksien mukaan.





Saunan lauteetkin edistyvät vähitellen. Runko on ympärihöylättyä kuusta, ja sitä minulla oli jo valmiiksi varastossa jonkin verran. Sen loputtua jouduin sahaamaan järeämmästä tavarasta sopivan kokoista. Laudepuuta pitää vielä ostaa erikseen sekä tarpeeksi paksua pyörölistaa, josta sahataan lauteiden eteen vaakaan asennettavat kaidepuut.



Tytär antoi minulle työmaalle lähtiessäni mukaan pari piirustusta seinään kiinnitettäväksi. Oli jo aikakin aloittaa sisustaminen.

Ville

lauantai 21. tammikuuta 2017

Kynnyksiä ja lauteita



Uudessa väentuvassa työt edistyvät pikkuhiljaa. Viimeksi työn alla ovat olleet ovien kynnysten korotukset ja lauteiden teon aloittaminen saunaan.

Sisäovien karmien asennusvaiheessa sattui keväällä sellainen virhearvio, että ne asennettiin liian alas. Siinä vaiheessa tuvan ja kamarin lattialautoja ei oltu vielä ladottu paikoilleen, joten asentaja ei osannut tarpeeksi huomioida ovien aukeamissuuntaan tulevaa korotusta. Samoin kävi kylpyhuoneen oven kohdalla, jossa eteistilaan myöhemmin asennettu laattalattia oli sen verran paksu, että sen pinta nousi kynnystä ylemmäs. Koska kokonaisten karmien nostaminen ja uudelleen tasapainottaminen olisi ollut isompi operaatio, päädyimme siihen, että korotamme kynnystä hieman ylemmäksi ja sahaamme saman verran ovien alareunoista pois. Näiden korotuspalasten sahaamisessa ja asentamisessa vierähti muutama tovi, koska kylpyhuoneen kohdalla piti tehdä vähän ylimääräistä työtä. Samalla sain muistutuksen, että aina kannattaa pysähtyä miettimään hetki ennen seuraavaa vaihetta. Näin säästyy usein turhalta työltä.


Lähtötilanne oli tämä eli eteisen laatoituksen yläpinta oli kynnystä korkeammalla.


Sitten korotin kynnystä kahden korokepalan avulla.


Sahasin ja naulasin kynnyksen eteen ohuen peitelistan.


Sitten huomasin, että kylpyhuoneen oven alle pitikin toisista oviaukoista poiketen jättää tuuletusrako eli koko kynnys tuli korottaa samaan tasoon. Noh, ei muuta kuin yksi korotuspala lisää. Lopuksi työn jälkeä ihaillessani tajusin, että olisin säästynyt viimeisen lisäkorokkeen tekemiseltä ja kiinnittämiseltä ottamalla kynnyksen leveämmän korokepalan pois. Onneksi ei tuhlaantunut kuin vartin verran aikaa, mutta kuitenkin...



Saunan lauteiden rakentaminen on sekin päässyt jonkinlaiseen vauhtiin. Arkkitehti oli piirtänyt lauteiden mallin ja mitat valmiiksi, ja niistä oli hyvä jatkaa tarkemman työsuunnitelman tekemiseen.








Koska lauteita ei ole aikaisemmin tullut väsättyä, täytyi rakennetta miettiä jonkin aikaa, ja vieläkin on pari yksityiskohtaa ratkaisematta. Täytyy varmistaa, että ne toimivat käytännössä hyvin, kestävät aikaa ja kulutusta sekä näyttävät hyvältä. Sain hommat sen verran alkua pidemmälle, että pääsin kokeilemaan ylempää istuinkehikkoa tukien varassa paikoilleen (ylin kuva). Lauteille on tulossa toki myös tukijalat. Rakennan rungon höylätystä kuusilaudasta. Myös laudelautana aion alkuperäisten suunnitelmien mukaan käyttää melko järeätä 170 x 45 mm:n kuusilankkua.

Saa nähdä, minkä vuoden jouluksi päästään uuteen saunaan.

Ville

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kylmässäkin voi maalata


Olen maalannut pikkuhiljaa uuden väentupamme kierrätysovia uuteen uskoon. Maalaan ne kolmeen kertaan Uulan pellavaöljymaalilla. Saranat olen vetänyt Ferrexillä ja sitten päälle pellavaöljymaalilla. Minulla on ollut yksi ovi kerrallaan pukeilla vanhassa päärakennuksessa ja olen antanut oven aina rauhassa kuivua maalauskertojen välillä. Kiirettä kun ei ole ollut ja muutakin puuhaa on riittänyt.



Koska maalauskertoja ja ovia riittää, ehtivät kelit kylmetä vuoden lähetessä loppuaan. Marraskuulla mietin, pitäisikö työmaa siirtää väentuvan lämpöön. Sitten muistelin lukeneeni jostakin, että kylmällä kelilläkin voi maalata ja niinpä olen maalannut ruokasalissa hengitys höyryten. Mitään ongelmaa en ole huomannut, maali kuivuu hitaasti mutta ihan yhtä laadukkaasti kuin lämpimällä kelilläkin. Pellavaöljymaali kestää kylmää ja jopa pakkastakin, se on toki vähän jähmeämpää, mutta sitten vaan vähän enemmän voimaa pensselinvarteen.



Vielä on yksi ovi jäljellä. Maalaus on kaiken kaikkiaan tosi mukavaa hommaa. Minulle on muodostunut perinne kuunnella maalauksen aikana Yle Areenalta radion vanhoja puheohjelmia. Jostain syystä musiikkia en oikein jaksa kuunnella maalatessa, paitsi joskus klassista.

Viihdyttäviä maalaushetkiä!

Tuovi

tiistai 3. tammikuuta 2017

Valkoisen pellavaöljymaalin kellastuminen



Vähän aikaa sitten saimme eräältä lukijalta kysymyksen, joka liittyi valkoisen pellavaöljymaalin kellastumiseen sisätiloissa. Kysyjä halusi vinkkejä siitä, olisiko sitä mahdollista välttää jollain keinoin. Tämä on varmasti mielenkiintoinen aihe, ja monella on samasta asiasta omakohtaisia kokemuksia ja ehkä uusiakin vinkkejä. Toivoisimmekin, että voisitte lähettää niitä tämän päivityksen kommenttiosuuteen.

Valkoisen pellavaöljymaalin kellastuminen on normaali ilmiö, ja se korostuu etenkin sisätiloissa, joihin pääsee vain vähän luonnonvaloa sisään. Ilmiö on kuitenkin myös palautuva eli jos talvisaikaan ja vähäisen luonnonvalon aikana pinta kellastuu hieman, sen pitäisi valoisampana aikana jälleen muuttua valkoisemmaksi. Asiaan törmää usein silloin, kun irrottaa valkoiseksi maalatulta seinältä taulun tai hyllyn: niiden tausta on muuttunut ajan myötä ympäristöään huomattavasti keltaisemmaksi. Sama ilmiö vaikeuttaa myös vanhojen maalikerrosten sävyjen tutkimista. Toisen maalikerroksen alla kauan piilossa ollut sävy muuttuu pimeässä alkuperäistä tummemmaksi, mutta tämäkin tosin palautuu jonkin ajan kuluttua jälleen lähemmäksi alkuperäistä.



Yksinkertaisin kiertotie pellavaöljymaalin kellastumisen estämiseksi on varmaankin olla käyttämättä täysin valkoista sävyä. Itse emme ole vielä kokeilleet, mutta sain eräältä tuttavaltani vinkin sekoittaa valkoiseen maaliin aavistuksen nokimustapigmenttiä sekaan. Se ei vaikuta maalin kellastumiseen lainkaan, mutta tuo sävyyn sinertävää vastaväriä, jolloin kellastumisen vaikutelma vähenee.

Kysyin asiasta entiseltä pintakäsittelyjen opettajaltani. Hänen mukaansa maalissa käytettävän pellavaöljyn laadulla on merkitystä. Siksi esimerkiksi eri maalinvalmistajien valkoinen sävy kellastuu usein varsin eri tavalla. Toisaalta kaikki myös vaalenevat luonnonvalossa takaisin. Jos haluaa kikkailla ja kokeilla itse, voi tehdä koeseoksen käyttämällä vernissan sijaan unikkoöljyä, joka ei kellastu juuri lainkaan. Tällaisen maalin kuivuminen kestää tosin pellavaöljyäkin pidempään. Unikkoöljy antaa maalille myös himmeämmän pinnan. Vernissan korvaaminen osittain dammarvernissalla (tärpättiin liotettua dammarhartsia) vähentää myös valkoisen maalin tummumista, mutta tekee pinnasta samalla vähemmän kulutusta ja säätä kestävän.

Mielestäni täysin valkoinen maalisävy ja pellavaöljymaali painivat eri sarjoissa. Puhtaan valkoinen sävy, niin kuin se nykyään ymmärretään, on melko uuden ajan tuote ja sopii huonosti yhteen luonnonmateriaalien kanssa. Siksi ehkä helpoin ratkaisu olisi joko sietää pientä kellastumista tai sitten sävyttää valkoista esimerkiksi nokimustalla.

On toki olemassa muitakin perinteisiä ja uudempiakin maalityyppejä, mutta tässä kirjoituksessa keskityin tarkoituksella ainoastaan pellavaöljymaaliin.

Laittakaa toki omia kokemuksianne tähän alas, koska moni pyörittelee samantyyppisiä pulmia purkeissaan.

Ville

maanantai 26. joulukuuta 2016

Ikkunalistoja asentamassa



Ikkunalistojen asennus on edennyt uudessa väentuvassa isompaan huoneeseen eli tupaan saakka. Uusien listojen profiilimalli on lainattu tilan päärakennuksesta. Koska seinähirret ovat peräisin useammasta rakennuksesta ja samankin rakennuksen osalta eri huoneista, niiden paksuus vaihtelee jonkin verran. Rungon veistovaiheessa tehtiin päätös, että ulkoseinäpinnat laitettaisiin mahdollisimman tasaisiksi. Näin ulkoverhous saataisiin asennettua mahdollisimman ilmatiiviiksi ilman turhia rakoja. Tämän seurauksena pienet vaihtelut hirsien paksuudessa tulivat näkyviin sisäpuolelle. Meillä on tulevaisuudessa suunnitelmissa ainakin joidenkin seinien osalta pintojen savirappaus. Tämä parantaisi rungon tiiviyttä ja tasoittaisi seinäpintoja. Meitä ei kuitenkaan suuremmin haittaa näkyvissä olevat vaihtelut hirsien paksuudessa. Ne elävöittävät osaltaan seinäpintoja. Mutta tämähän on osaltaan myös makukysymys.





Ikkunalistojen asennuksessa tästä on kuitenkin hieman haittaa, koska listat pitäisi saada asennettua mahdollisimman suoraan karmin suuntaisesti. Olenkin joutunut tasoittamaan hirsien pintoja listojen alta, mikä kieltämättä hidastuttaa asentamista huomattavasti. Tasoituspuuhassa monitoimilaite on ollut jälleen suurena apuna. Sillä saa sahattua helposti tasoitusalueiden reunat suoriksi, minkä jälkeen ylimääräinen puu on helppo veistää taltalla pois.



Puolet tuvan ikkunoista on jo listoitettu ja työ jatkuu uuden vuoden alla. Tavoitteena olisi myös aloittaa jalkalistojen asentaminen tupaan.

Hyvää uuden vuoden odotusta kaikille!

Ville

tiistai 13. joulukuuta 2016

Roudan valta



Ajattelin kirjoittaa ajatuksia ja kokemuksia roudasta, joka on ainakin meillä jokavuotinen puheenaihe. Pihapiirimme on savimaata ja routa nostelee joka vuosi maahan pieniä kumpuja siellä sun täällä. Roudan mukana nousee myös maan alta esiin kaikenlaista tavaraa, joka on maannut vuosia piilossa maan sisällä. Lyhyesti sanottua routa on aika rasittava kaveri, josta ei pääse eroon. Se aiheuttaa lisätyötä rakennusten kanssa ja lumettomat talvet (joita Varsinais-Suomessa riittää) pahentavat sitä.

Päärakennuksen kivijalkaa vuonna 2009 ennen korjauksia.


Kivijalkaa olemme paljon korjailleet ja routa on yksi tekijä taustalla: se liikuttelee perustuskiviä ja samalla koko taloa. Käytännössä pieniä kivijalkakorjauksia pitäisi tehdä jatkuvasti. Jos näin ei tee, kohta onkin isot korjaukset edessä, joihin ei itse enää pystykään vaan on kutsuttava apua paikalle.

Vieraskuisti aaltoilee joka vuosi roudan mukana kuin lastu laineilla. Perustukset olisi varmasti pitänyt kaivaa syvemmälle aikanaan, mutta pelkäsimme rakennuksen hirsiarinan vahingoittumista.

Routa muotoilee myös pihaa uusiksi - kumpuja ja kuoppia ilmaantuu uusiin paikkoihin ruohonleikkaajan haasteeksi. Maanpintaan nousee myös joka kevät uusia kiviä, vanhoja tiiliä, muovisäkkejä, ketjuja, sahanteriä, lasinsirpaleita ja vaikka mitä. Kuskailemme niitä aina huhtikuussa pois ennen kuin ruoho peittää ne näkyvistä. Työsarka taitaa olla loputon. Tontilla on asuttu 500 vuotta, joten tavaraa on varmaan viskelty maahan jonkin verran.

Mikä routaan sitten auttaa? Salaojitus, vastaisi tämän päivän rakentaja. Sajaojia olemme tehneetkin tallin toiselle laidalle korvaamaan täytettyä avo-ojaa. Ja uuden väentuvan ympäristö on salaojitettu. Perustuksetkin yltävän 30 metriin eli tässä taidettiin ottaa roudalta väkisin valta pois.

Salaojitus ei kuitenkaan ole vanhaan päärakennukseen tepsivä konsti vaan voisi koitua sen tuhoksi kuivattamalla hirsiarinan ja muuttamalla perustusten kantavuutta. Siispä pidetään silmällä ja korjaillaan ikuisesti. Ja odotetaan jännityksellä, mitä savi meille ensi keväänä antaa sisuksistaan.

Mukavaa joulun odotusta!

Tuovi

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Valepanelointia ja oikeita listoja


Uuden väentuvan saunan hirsiseinät lepäävät kevytsoraharkkojen päällä. Harkot on sen sijaan muurattu betonilaatan päälle. Muut seinät on muurattu tiilestä. Näin saunan alaosaan on muodostettu kosteuseristetty kivirakenteinen allas. Kevytsoraharkot on saunan sisäpuolella päällystetty vesieristeellä ja sen päälle asennetulla laatoituksella. Harkkojen ulkopinnat ovat kuitenkin tähän asti olleet näkyvillä kamarin ja tuvan puolella. Tuvan puolella ne jäävät lähes kokonaan keittiökalusteiden taakse, mutta kamarissa täytyi keksiä niiden peittämiseksi kosmeettinen ratkaisu.






Ratkaisin asian sahaamalla vanhasta hirrestä eräänlaisen paneelin, jonka toinen kylki on piilutettu ja sulautuu näin muuhun seinäpintaan. Kiinnitin sen ylälaidasta väliseinän alajuoksuun ja laitoin harkon ja paneelin väliin varmuuden vuoksi suikaleen kattohuopaa. Tämän ”hirsipaneelin” päälle kiinnitin sitten vielä lattialistan, ja nyt paikka sulautuu hienosti muuhun hirsiseinään.




Väentuvassa on jatkettu ovi-, katto- ja jalkalistojen laittoa, joka ei ole aivan yksinkertaista. Varsinkin ovien ympärillä hirsien päitä olen joutunut veistämään niin, että listat saa laitettua riittävän suoraan ja tiiviisti. Katto- ja jalkalistat ovat kierrätystavaraa ja sen verran ohuita, että niitä pystyy helpommin taivuttamaan hirsipintojen epätasaisuuden mukaan. Mutta ovi- ja ikkunalistat ovat järeämpää tekoa, joten niiden kohdalta on veistettävä sieltä täältä hieman enemmän. Nämä listat ovat uudistuotantoa, ja niiden vanha profiilimalli on otettu päärakennuksesta.

Aiomme jossain vaiheessa poistaa loputkin naulat seinähirsien pinnoilta. Sen jälkeen pesemme ne mäntysuovalla. Tämä tasoittanee hieman myös hirsipintojen värivaihteluita.

Seuraavaksi työmaalla jatkuu listojen asennus eteisessä. Jossain vaiheessa pitäisi aloittaa myös saunan lauteiden rakennus. Pikku hiljaa asiat etenevät.

Ville

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Khronoksen talo



Turkulainen IC-98 (kuvataiteilijat Visa Suonpää ja Patrik Söderlund) on käynnistänyt Lönnströmin taidemuseon tukemana taidehankkeen, joka on saanut nimekseen Khronoksen talo. Suonpää ja Söderlund ovat hankkineet itse asiassa aika lähellä meidän tilaamme eli Pöytyän Ortenojalla sijaitsevan kiinteistön, jonka he ovat ympäröineet portittomalla teräsaidalla. Tila on nyt lahjoitettu kunnalle. Tarkoituksena on jättää tontti tuhanneksi vuodeksi luonnon valtaan ja rakennukset rappeutumaan sen myötä.

Projekti on perusteellisesti suunniteltu ja erittäin kunnianhimoinen. Taiteilijat haluavat taideteoksensa kautta käsitellä muun muassa ihmisen, kulttuurin ja luonnon välistä kommunikaatiota ja kulttuurin rappeutumista. Tällainen ajan kulun museoiminen on myös mielenkiintoinen lähtökohta.
Olen itse nykytaiteen ja vanhojen rakennusten ystävä, joten kyseinen taideteos herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Aivan upea idea – mutta… Onko vanhojen rakennusten huoltamatta jättäminen taiteenkaan merkeissä hyvä asia? No joo, kysymyshän on vain yhdestä kiinteistöstä, mutta siitä huolimatta. Nämä vanhat rakennukset ovat minulle vähän sama juttu kuin vanhat kirjat; ne ovat jokainen omalla tavallaan arvokkaita. Sen vuoksi en hirveästi pidä siitäkään, kun vanhoja kirjoja leikellään ja tehdään niistä jotain kivaa uutta. Tässä mielessä tunnustan olevani ehkä vähän turhankin tiukkapipoinen.

Näitä khronoksentaloja on valitettavasti lukuisia eri puolilla Suomea. Ne ovat unohdettuja, hylättyjä tai muuten huoltamatta jääneitä kiinteistöjä. Varsin monet tällaiset kohteet ovat perikuntien omistamia, minkä seurauksena kukaan ei ota vastuuta yhteisestä omaisuudesta.

Olen itse huvikseni silloin tällöin miettinyt, mitä tekisin, jos voittaisin jostain Eurojackpotista 20 miljoonaa euroa tai enemmän. Idea on kirkas ja yksinkertainen: perustaisin salassa toimivan iskuryhmän, joka kävisi taiteen nimissä tai vaikka ihan ilman mitään sen kummempaa syytä luvatta ja yön pimeinä tunteina korjaamassa heitteille jätettyjä vanhoja rakennuksia. Eräänlaista perinnekorjausterrorismia siis. Tässä ehdotukseni IC-98:n seuraavaksi taideprojektiksi. Se tosin vaatisi huomattavasti isomman rahallisen panostuksen, kuin mitä Khronoksen taloon on sijoitettu.
 
Ville



Ps. Tekstin alussa oleva kuva ei liity Khronoksen talo -projektiin, ainakaan suoranaisesti.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Pöntöt piiloon ja vesi sisälle




Uuden väentuvan työmaalla on tällä viikolla asennettu maahan mustan ja harmaan jäteveden käsittelylaitteistoja. Varsinkin mustan jäteveden umpisäiliölle täytyi kaivaa järjettömän kokoinen kuoppa, johon se kuitenkin mukavasti upposi. Säiliö ankkuroitiin kiinni betonipainoilla ja sen sisälle laskettiin muutama kuutio vettä painoksi. Jotenkin tuo lvi-suunnittelijan suosittama pöntön koko tuntuu liioittelulta. Meidän perheemme mahtuisi asumaan tuon kokoisessa säiliössä.





Harmaan jäteveden varalle asennettiin umpisäiliön viereen In-drän moduuleilla toimiva suodatuskenttä. Koska tontti on niin tasainen, jouduttiin järjestelmän viimeiseksi osaksi asentamaan pumppu, jonka tarkoituksena on huolehtia siitä, että vesi kulkee oikeaan suuntaan ja lopulta puhdistettuna viereiseen avo-ojaan. Nyt pihalla sojottaa useampikin putki, joten seuraavaksi täytyy miettiä, miten ne saadaan parhaiten maisemoitua pois näkyvistä. Ehkä sopiva pensasrivistö ajaa hyvin asian.





Saman rupeaman aikana vedettiin vesi sisälle taloon. Tähän asti ainoa vesipiste on ollut pihahana, joka nyt otettiin pois käytöstä. Jatkossa ulkohanan paikka tulee olemaan väentuvan ulko-oven vieressä. Vesijohtoa varten oli sokkelin alle jätetty yhdysputki, jonka kautta liitäntä voitiin vetää ensin ryömintätilaan ja sieltä ylös kylpyhuoneeseen. Vesiputken sisään asennettiin lämmityskaapeli pahimpia pakkasia varten. Putki tullaan vielä eristämään koko ryömintätilan matkalta.



Tuvan puuhellan kokeilu on viivästynyt useammalla kuukaudella. Nyt kuitenkin laitoin kokeeksi pienen pesällisen palamaan ja korkkasin hellan. Siitä tulee vielä hyvä tunnelman luoja ja lämmön lähde. Ja toki sitä voi joskus käyttää ruuanlaittoonkin.

Ville

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Karmia, kytkimiä ja pistorasioita



Uuden väentuvan saunan ovi on odotellut paikoilleen asentamista. Oveen viime vuonna teetetty karmi oli valitettavasti tehty profiililtaan liian matalaksi. Ja koska karmi jää käsittelemättömäksi, en halunnut saumojen vuoksi jatkaa entistä karmia, vaan päätin tehdä kokonaan uuden 50 x 200 mm:n lankusta. Tein huullokset sirkkelillä ja viimeistelin pinnat hiomakoneella.



Saunan oveen on tulossa takorautaiset pitkäsaranat, jotka asennan seuraavaksi. Vetimen valinta on meillä vielä vaiheessa. Valurautainen vedin sopisi ulkopuolelle, mutta mietimme, kuumeneeko se liikaa sisäpuolella? Toisaalta sauna on melko iso, joten luulisin, että vedin ei todennäköisesti pääse kuumenemaan liikaa. Tätä pitää miettiä hieman.



Piakkoin on vuorossa sähkökytkimien ja pistorasioiden asennus. Suunnitelmissa oli alun perin hankkia posliiniset pinta-asennettavat laitteet. Halusimme tupaan liiallisen kytkinmäärän karsimiseksi kruunukytkimet, mutta niitä ei löytynyt posliinisena. Päädyimme mustaan bakeliittiin, ja hankimme ne Domus Classicasta. Olen kuullut puhuttavan, että posliiniset kestäisivät käytössä hieman paremmin, mutta tällä kertaa valitsimme edellä mainitusta syystä bakeliittiset rasiat. Niiden lisäksi tulee kaksi posliinista R+TV-rasiaa. Näitä taas ei löytynyt bakeliittisten puolelta.



Reilun viikon kuluttua tuodaan vesi sisälle rakennukseen ja asennetaan jätevesilaitteistot pihalle. Sen jälkeen alamme pitää rakennuksessa peruslämpöä päällä. Se onnistuu, koska patterit ja lattialämmitystermostaatit ovat jo paikoillaan.

Lisää tunnelmia työmaalta myöhemmin.

Ville