sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kattolistat tulivat uniin



Uuden väentuvan isomman huoneen eli tuvan kattolistojen asentaminen oli melkoinen urakka. Mutta nyt sekin on valmistunut. Listojen asennusta hankaloittivat lievästi epätasainen hirsiseinäpinta, melko paksu listamalli ja katon kolmilappeinen muoto. Hankalimman päivän päätteeksi näin niistä vielä untakin.



Rakennuksen muissa osissa käytettiin ohuempaa kierrätyslistaa, jota haimme aikoinaan Metsänkylän navetalta. Ne loppuivat kuitenkin kesken, joten ostimme uuden listaerän viimeistä huonetta varten Wanhan Wallankumouksesta. Hieman järeämpi ja koristeellisempi listamalli sopii kuitenkin mainiosti tähän isoimpaan ja korkeimpaan huoneeseen.

Tuvan seinähirsien paksuudessa on jonkin verran vaihtelua, koska hirret ovat peräisin useammasta vanhasta rakennuksesta. Vaikka kaikki hirret ovat periaatteessa kuuden tuuman vahvuisia, seinäpintoja on aikoinaan piiluttu eri rakennuksissa ja huonetiloissa eri tavalla ja joissain myös useampia kertoja. Näin hirsien nykyinen paksuus vaihtelee hieman. Tämä asia on hankaloittanut lähes kaikkien listojen asentamista. Hirsiä on joutunut hieman veistämällä suoristamaan ja joissain tilanteissa lisäämään paikkapaloja suorempien linjojen aikaan saamiseksi. Työ ei sinänsä ole vaativaa, mutta aikaa se on vienyt paljon.



Tuvan katto- eli holkkalistojen asentamisessa ainakin itselleni vaikeinta oli erilaisissa kulmissa kulkevien listojen liitoskohtien saaminen siisteiksi. Tämähän on varmaan lasten leikkiä listoja ammatikseen asentavalle, mutta omalla kohdallani materiaalia meni hukkaan turhan paljon, kun tuntumaa piti hakea. Kolmilappeisessa katossa kun on kahta eri kulmaa katon ja seinän leikkauskohdassa sekä vielä erikseen katon taitteiden muodostavat kulmat. Ja siihen kun lisätään vielä pienet heitot seinäpinnassa, niin vaativa palikkaleikki on valmiina.



Tein jo melko alkuvaiheessa päätöksen, että asennan pitkät listat seinien keskiosaan ensin ja jätän kulmat eli herkkupalat viimeiseksi. Tein siis kaikki kulmat lyhyemmistä palasista, jolloin kulmaliitosten sovittaminen oli helpompaa. Työn loputtua listojen saumakohtia oli paljon, mutta oikeastaan muulla tavalla en olisi hommasta selviytynyt täysjärkisenä. Lopuksi siistin liitoskohdat pellavaöljykitillä. Tuovi oli maalannut listat jo etukäteen kahteen kertaan pellavaöljymaalilla, koska maalaaminen on kuitenkin helpompaa lattian tasossa hyvässä asennossa. Nyt niille sivellään vielä yksi kerros pintaan asennuksen jälkeen.

Paria pientä kohtaa lukuun ottamatta nyt on kaikki listat asennettu rakennuksen sisäpuolelle. Se on minulle suuri helpotus ja olen kiitollinen siitä joka aamu herättyäni.

Ville

perjantai 4. elokuuta 2017

Pihatöitä satoi tai paistoi



Heinäkuu oli Vihreässä kamarissa kiireistä aikaa monella tapaa. Blogin päivittäminen on tämän kaiken keskellä valitettavasti jäänyt tekemättä. Hommia paiskittiin säästä riippumatta uuden väentuvan sisällä ja pihalla. Rakennuksen ympäristön kaadot kaivettiin kohdilleen, viimeistelimme hiekkatietä, parkkialuetta ja tulevaa nurmikkoa. Ihan vähän pidettiin välillä myös todellista lomaakin ja tutkailimme lähiympäristön nähtävyyksiä.



Uuden väentuvan ympärille rajattiin puolen metrin levyinen sorakehys. Asensimme laudat rajaamaan aluetta ja kärräsimme karkeaa soraa sen pohjalle. Soran päälle tuli suojakangas estämään eri kivimateriaalien sekoittumista keskenään ja lopuksi parin sentin kerros hiekkaa päälle. Hiekka on tälle alueelle tyypillistä punertavaa tyyppiä. Samaa levitettiin myös pihatien päällimmäiseksi kerrokseksi.



Kiinnitimme kepit merkkaamaan hiekan ja nurmikon rajoja ja suunnittelimme parkkialueen, johon mahtuu pari autoa. Väentuvan päädyssä on näkyvillä jätevesijärjestelmään liittyviä kaivoja ja putkia maanpinnalla. Suunnittelimme aluetta niin, että autot tulevan niiden eteen ja tilaa jää vielä pensaille. Näin saamme noita kaivoja ja putkia vähän piiloon.

Tallin ja parkkialueen väliin jää vielä nurmialuetta. Tuli mieleen, että siihen voisi ehkä joskus perustaa kukkakedon. Tuovi onkin lomapäivinään lukenut piha- ja puutarhakirjallisuutta ja innostui kedosta.

Kesäkeittiön paikkaakin on mietitty. Hankimme käytetyn telttapaviljongin ja jatkossa se voisi ehkä olla väentuvan toisessa päädyssä. Paviljonki ei aivan sovi ympäristön tyyliin, mutta sen tarkoitus on pitää varsinkin heinäkuussa innostuvat kärpäset loitolla ruokapöydästä. Paviljongin lähelle kun laittaa hiiligrillin ja kaasugrillin keittotasoineen ja jos jostain löytäisi vielä irrallisen vesipistepöydän ruuanvalmistusta varten. Läheiseen seinään on tulossa vesipiste, josta voisi vetää veden. Näillä näkymin olisimme siis luopumassa kiinteän kesäkeittiön ajatuksesta, mutta saa nähdä, jos mieli vielä muuttuu.








Pihatöiden yhteydessä kaivatimme kuopat viidelle uudelle lehmukselle, jotka haimme Laarimäen puutarhalta. Kaivinkoneen kauha oli hieman liian iso, joten lapiohommaa tuli täyttövaiheessa enemmän kuin olisi ollut tarpeellista. Sijoitimme kaksi uutta puistolehmusta täydentämään pihaan johtavaa lehmuskujaa ja loput kolme väentuvan ja parkkipaikan eteen auringonsuojaksi. Istutuksessa käytimme puoliksi alkuperäistä maata ja puoliksi uutta hyvälaatuista multaa. Istutuskuoppien pohjalle teimme salaojakerroksen murskatuista betonitiilistä. Tuimme uudet puut huolellisesti ja laitoimme varmuuden vuoksi vielä suojaverkot kaikkien ympärille. Halusimme ottaa tällä kertaa kaiken varman päälle, koska viimekertaisessa omenapuiden istutuksessa kävi peurojen kanssa kalpaten.



Myös sisätiloissa työt edistyivät niin, että nukuimme jo pari yötä väentuvan tuvassakin. Huoneessa on kuitenkin vielä tekemistä, joten niistäkin töistä kirjoitamme lisää hieman myöhemmin.

Meillä oli alun perin suunniteltu vanhan päärakennuksen kattoremontti tälle kesälle, mutta päätimme muuttaa hieman aikataulua. Se oli säiden puolestakin hyvä päätös. Kattoremontin aikataulu olisi näillä näkymin ensi vuonna alkukesästä.

Valoisaa kesän jatkoa kaikille!

Tuovi ja Villle

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kattolistojen ehostus


Vielä riittää töitä uudella väentuvallamme! Olen viime ajat rapsutellut ja maalannut vanhoja kierrätyslistoja tuvan kattoa varten. Ostimme vanhoja listoja Wanhan Wallankumouksesta. Ensin poistin niistä vanhat maalit sikäli kuin ne lähtivät helposti irti. Vanhaa sitkeästi kiinni olevaa maalia ei tarvitse yrittää irrottaa tai ainakin itse ajattelen niin. Huonekaluentisöinnissä usein otetaan kaikki maali pois, koska tavoitellaan sileää pintaa. Rakennusosissa (miksei huonekaluissakin) saa kuitenkin patina näkyä.




Ennen maalinpoistoa kannattaa irrottaa kaikki naulat ja niitit pois. Niitä yleensä riittää ja niin nytkin. Vanhat takorautanaulat ovat tiukimpia, koska ne ovat kulmikkaita eivätkä liiku yhtä helposti kuin uuden ajan pyöreät naulanvarret. Sorkkarauta, vasara, pihdit, vuohenjalka - joku näistä yleensä pystyy sitkeimpäänkin naulaan.



Olen vuosien varrella urautunut poistamaan maalia tylsällä puukolla. Minulla on kaikenlaisia  kaapimia työkalupakissani, mutta en juuri koskaan käytä niitä. Tylsä puukko on yksinkertaisesti niin hyvä. Sen saa käänneltyä kaikkiin koloihin ja se ei naarmuta puuta.

Irtonaisten maalien lähdettyä hioin listat hiekkapaperilla. Käytän yleensä ensin karkeaa paperia ja sitten tasoitan hienommalla. Lopuksi pyyhin pölyt pois rätillä. Naulanreiät kittasin pellavaöljykitillä täyteen. Isommat reiät voisi myös tapittaa ja sitten viimeistellä kitillä.

Olemme maalanneet väentuvan sisätiloja Uulan pellavaöljymaaleilla ja listoihin tuli Pouta-sävyä eli samaa kuin katossa. Olen nyt vetänyt listat kahteen kertaan ja vielä kolmas kerta tarvitaan. Maalikerrosten määrä riippuu paljolti pinnan sävyistä. Nyt kun alla on puuta ja vanhaa valkeaa tai vihreää maalia, tarvitaan kolme kerrosta, jotta värierot eivät kuulla läpi.

Listoja voisi maalata myös asennuksen jälkeen, mutta tuvan katto on meillä aika korkealla ja ajattelin pääseväni helpommalla kun ei tarvitse kurkotella tikkailta. Kun listat on asennettu, täytyy katsoa minkä verran naulankannat näkyvät lattialta käsin. Niihin voi sitten kivuta sipaisemaan vähän maalia tarpeen mukaan.

Tuovi

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kissanluukkuja muuraamassa



Uuden väentuvan tuuletusluukut eli kissanluukut kivijalassa on tähän mennessä suojattu ja talvisin tukittu erilaisilla väliaikaisilla viritelmillä. Nyt viikonloppuna muurasin aukkojen alaosan lopulliseen tasoon pienillä luonnonkivillä. Laastina käytin Weber Vetonit 137 -oikaisulaastia, joka oli väriltään mahdollisimman vaalea. Muuraus sujui sillä varsin vaivattomasti. Kuvissa näkyvät puiset muotit ovat vielä väliaikaisia, mutta mittasuhteiltaan kuitenkin suurin piirtein samanlaisia kuin lopullisetkin tulevat olemaan. Nidoin lopuksi aukkojen suojaksi vielä hiiriverkot.

 


Alkuperäisen suunnitelman mukaan luukkuihin tulee puiset ”karmit”, joihin kiinnitetään saranoiden avulla avautuvat luukut. Luukut voidaan sitten sulkea talveksi suojaamaan ryömintätilan lämpötilaa putoamasta turhan alas. Luukkujen oli tarkoitus olla hieno yksityiskohta jo sinänsä. Tuuletusaukot tehtiin kuitenkin kivijalkatyön aikana hieman pienemmiksi kuin arkkitehdin suunnitelmissa, joten luukun mallia täytyy hieman muuttaa. Aukkojen koko on meidän talomme kohdalla riittävä, koska tuuli puhaltaa tuimasti lähes joka päivä ja alapohjassa ilma kyllä liikkuu.



Tämänhetkinen suunnitelma on, että tuuletusluukkuihin tehdään karmit, joiden sisäpuolelle kiinnitetään apilakuvioisella rei’ityksellä varustetut pellit estämään kutsumattomien vieraiden saapumisen talon alle. Se, laitetaanko ”karmeihin” kiinteät, saranoidut luukut vai kesäksi irrotettavat kannet, on vielä pohdinnassa. Ne olisi kuitenkin tarkoitus saada kesän aikana valmiiksi.



Tuuletusaukkojen puuosat tullaan myöhemmin käsittelemään Roslagin mahongilla, kuten myös esimerkiksi kuistin ja räystäiden näkyvät puuosat.



Nukuimme muuten nyt ensimmäistä kertaa uuden väentuvan kammarissa eli rakennus on otettu nyt virallisesti käyttöön. Hyvin nukutti ja myös tunnelma oli kohdallaan. Sisustukseen ei ole vielä ehditty panostaa - rullaverhot ovat kuitenkin paikoillaan, seinät pestiin mäntysuopavedellä ja otimme vanhasta päärakennuksesta pari vanhaa sänkyä käyttöömme. Kolmannelle nukkujalle riitti matkasänky tässä vaiheessa.

Ville

torstai 4. toukokuuta 2017

Uusi sauna testattu!



Uuden väentuvan huoneista sauna on valmistunut ensimmäisenä. Olenkin kirjoittanut useampaan otteeseen sen rakentamisesta blogissa. Piharakennuksen sauna hahmottuu sekä Kynnyksiä ja lauteita -kirjoituksissa keskusteltiin muutaman lukijan kanssa saunan ominaisuuksista sekä korvausilman ottamisen että laudekorkeuden osalta. Haluaisin nyt palata tähän keskusteluun uudestaan.



Sauna on lattiapinta-alaltaan yhdeksän neliötä ja kuutioita löytyy noin 24 eli kyseessä ei ole ihan mikään pieni huone. Sauna on rakennettu ennen kaikkea tilavaksi peseytymispaikaksi meille ja vieraille, mutta toki myös löylyjen laadulla on merkitystä. Kiukaaksi valittiin arkkitehdin suunnitelmien mukaan puulämmitteinen Maxi-Iki Plus, joka on tarkoitettu 20-30 kuution saunatiloihin. Pesuvesi lämmitetään 80 litran Narvin Kota-muuripadalla. Ajatuksena oli sekoittaa saunassa, samoin kuin muussakin rakennuksessa,  sopivasti perinteistä ja uutta rakennustapaa sekä laitteistoja. Tämän melko modernin mallisen kiukaan kivimäärä on suuri, mikä tarkoittaa sitä, että lämmitysenergia jakaantuu tasaisesti suureen kivimassaan. Kiuas ei siis pitkän lämmityksenkään jälkeen hohkaa liikaa kuumuutta ympärilleen eikä siten tee tilasta tukalaa oleskella. Suuri kivimäärä takaa myös tasaiset löylyt, mutta vettä pitää heittää runsaasti kiukaalle. Tuloksena ovat miellyttävän kosteat löylyt.

Olen kokeillut saunaa pari kertaa yksin ja yhdessä perheen kanssa. Heti on todettava, että meidän vajaa kolmevuotias tyttömme olisi viihtynyt lauteilla vaikka kuinka pitkään, kun taas kotona sähkökiukaan lämmöstä hän haluaa jo viiden minuutin päästä pois. Ylimmässä kuvassa näkyvä muoviankkakin on ollut kovassa käytössä eikä senkään kyljet tule lauteilla liian kuumiksi. Kiuas tekee siis tilasta lämpimän, mutta ei kuumaa. Tuntuma on hieman sama kuin savusaunassa. Mutta vettä kiukalle heittämällä saa tarvittaessa aikaan tiukatkin löylyt. Ja olo on saunomisen jälkeen todella miellyttävä.

Saunamme ilmanvaihto toimii, kuten muussakin rakennuksessa, painovoimaisena. Korvausilmaa tulee tällä hetkellä ainoastaan saunan oven alta kamarin puolelta. Olemme kokeneet tämän pelkästään hyvänä asiana, koska se viilentää jonkin verran saunan alaosaa ja tekee peseytymisen miellyttävämmäksi. Lattiapinta ei kuitenkaan ole kylmä, koska siinä on lattialämmitys. Nykyohjeistuksen mukaan suositellaan korvausilman tuomista tilaan mielellään 40-50 cm kiukaan kivien yläpuolelta, jolloin raitis ilma ja lämpö kiertävät tasaisesti koko tilassa. Tämä on varmasti hyvä asia saunojan kannalta ja on etenkin perusteltua saunassa, jonka ovi johtaa lämmittämättömään tilaan. Meidän saunassamme tilan ylä- ja alaosien hieman epätasainen lämpötila ei ole ongelma vaan paremminkin päinvastoin. Lauteilla istuessa ei tunne kylmempää vetoa jaloissa, mutta lattialla seistessä sen tuntee peseytymistä varten miellyttävänä, alhaisempana lämpötilana. Samalla ylhäällä lauteilla raikasta happea tuntuu riittävän mainiosti.

Aiempien saunakirjoitusten kommenttiosuuksissa on keskusteltu myös lauteen korkeudesta suhteessa saunan huonekorkeuteen. Suositusten mukaan lauteiden ja sisäkaton väliin tulisi jäädä ainoastaan metrin tai hieman sitä korkeampi väli. Jalkojen tulisi sijaita kiukaan ylimpien kivien eli löylyrajan yläpuolella. Näistä kahdesta ohjeesta meillä toteutuu tuo jälkimmäinen eli ns. löylyn laki. Olen kokeillut saunoa ylälauteella pienen jakkaran päällä, jolloin myös istumakorkeuden ohjeiden mukainen optimiväli suhteessa huonekorkeuteen toteutuu. Jos puhutaan puhtaasti löylyjen miellyttävyydestä, niin tuon kokemuksen perusteella alempana istuminen oli miellyttävämpää ja löylyt tuntuivat tasaisemmilta. Tokihan kuumin ilma kulkeutuu luonnollisesti saunan yläosaan, mutta miksi siinä kärvistely pitäisi olla tärkein asia saunomisen kokemuksessa?

Hyvät yleisohjeet ovat saunan rakentamisessa toki tärkeät, enkä halua niitä tämän kirjoituksen myötä todellakaan kiistää. Luulen kuitenkin, että saunominen kokonaisuudessaan on melko yksilöllinen kokemus, johon vaikuttavat useat sellaisetkin asiat, joilla ei ole mitään tekemistä teknisten seikkojen kanssa. Meidän saunassamme onnistui mainiosti yhdistää perinteistä ja uutta, mutta samalla kokonaisfiilis painottuu selkeästi ensin mainittuun. Yksi syy tähän lienevät pintojen materiaalit, vanha hirsi ja kalkkirapattu tiiliseinä, jotka selkeästi luovat vanhantyylistä tunnelmaa. Ja mikä tärkeintä, saunomisen aikana ja sen jälkeen on hyvä olo. Sauna on siis kaikin puolin onnistunut!


Ville

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Uusi tuttavuus: savimaali


Vietin pääsiäisen maalaushommissa väentupamme kylpyhuoneessa. Vuorossa oli katon maalaus ja kokeilin siihen savimaalia, jolla en olekaan aiemmin maalannut. Savimaali oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, joka sopii hyvin kosteisiin tiloihin. Maalasin valkealla perussävyllä katon kahteen kertaan. Voi olla, että yksikin kerta olisi riittänyt, mutta en osannut ilmeisesti maalata ensimmäisellä kerralla riittävän paksua kerrosta. Olen kai maalannut niin pitkään pellavaöljymaaleilla, että olen urautunut ohueen maalaamiseen.




Savimaali on erilaista - jugurttimaisen paksua ja nopeasti kuivuvaa. Sitä on kevyt levittää ja tuoksu on jotakin saven ja Erikeeperin välimaastosta. Maali kannattaa sivellä kerralla siististi ja tasaisesti, koska kuivuminen on todella nopeaa. Toisaalta maali kuivaessaan tasoittuu ja märkänä epätasaiselta näyttävät kohdat korjaantuvat kuin itsestään eli se on aika armollinen maalaajalle. Jos tulee isoja eroja maalin määrässä eli sinne tänne paksumpia kerroksia, nämä kyllä erottuvat kuivumisen jälkeenkin.

Kylpyhuoneen katto on ponttipaneelia ja minulla oli vähän vaikeuksia saada raot siististi maalattua. Osin tästä syystä halusin vetää toisen kerroksen ja osin siksi, että maalasin aluksi liian ohuesti ja puu kuulsi maalin alta.



Savimaali jättää mielestäni liimamaalia muistuttavan mattapinnan. Sellaista pintamateriaalia ei taida juuri olla, johon savimaali ei sopisi eli se on todella monikäyttöinen.

Valkea savimaali löytyi Domus Classican valikoimista ja 2,5 litran purkista kului noin puolet neljän neliön katon tuplamaalaukseen.

Maalaustöiden lisäksi ehdimme pääsiäisenä testata uuden saunamme. Onpa mukavaa, että viimeinkin on joku huone valmis ja käyttökunnossa. Kerromme pian lisää saunatunnelmista!

Tuovi

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Öljypolttoa kevätsäässä



Hankimme väentupaan kaksi valurautaista tuuletusräppänää Domus Classicasta, toinen saunaan ja toinen kylpyhuoneeseen. Räppänät asennettiin tiilihormiin tehtyihin aukkoihin, joiden kautta ne vievät poistoilmaa piippuun ja sitä kautta ulos. Asennus hoitui melko helposti ruuveilla. Aika tarkka saa olla kuitenkin hormireikien koon kanssa - niiden pitäisi olla juuri oikeaa kokoa suhteessa räppänöihin, muuten ruuvinreikien poraaminen on vaikeaa.

Koska valurauta ruostuu kosteissa tiloissa, öljypoltimme tuuletusräppänät. Meillä ei ole kaasupoltinta, joka olisi varmaan ollut paras tässä työssä. Sen sijaan kokeilimme polttaa öljyn nuotiotulessa. Käytännössä teimme kunnon roihun ja pidimme pellavaöljyllä siveltyjä räppänöitä tulessa jonkin aikaa. Toistimme käsittelyn pari kertaa.




Öljypoltto muutti räppänät mustiksi ja teki pintaan tiiviin suojakerroksen. Ihan tyytyväisiä emme jälkeen kuitenkaan olleet - öljyä saattoi olla hieman liikaa joissakin kohdin ja jäljestä tuli paikka paikoin röpelöinen. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut pyyhkiä öljy rätillä pensselin sijaan. Näin öljyä ei olisi jäänyt liikaa uurrekohtiin. Lisäksi ylimääräinen öljy olisi pitänyt pyyhkiä huolellisemmin pois polttokertojen välillä.



Onneksi epätasainen pinta ei juuri erotu seinältä ja voihan käsittelyn joskus uusia myöhemmin, jos siltä tuntuu. Musta väri on kyllä hyvännäköinen ja toivon mukaan ruoste pysyisi nyt ainakin jonkin aikaa poissa. Tuuletusräppänöihin on tarkoitus asentaa ketjut, joiden avulla niitä voi avata ja sulkea.

Tuovi

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Lauteiden viimeistelyä


Sain helmikuun aikana uuden väentuvan saunan lauteet hyvään vaiheeseen. Pari peitelautaa on vielä ruuvaamatta paikoilleen ja lauteiden eteen tuleva porraspenkki on toki vielä työn alla, mutta muuten lauteet ovat valmiina. Eräs blogin lukija arveli tammikuisen postauksen kommentissa lauteiden jäävän liian mataliksi saunan korkeuden suhteen. Itse asiassa korotinkin lopulta laudetasoja noin 20 senttiä ylöspäin. Tähän oli parempien löylyjen tavoittelun lisäksi syynä se, että ylälauteella istuessa pystyisi samalla katselemaan maisemia ikkunasta. Alkuperäisillä koroilla ikkunasta olisi näkynyt vain taivasta.



Vaikka laudetyöt etenivät kohtalaisen hyvin, tuli eteen myös muutamia mutkia: ensin "hajosi" kääntöpyörösaha ja vähän ajan kuluttua siitä savusi ruuvinväännin. Luonnollisesti työkalupakissa ei sattunut olemaan oikealla kannalla varustettua perinteistä ruuvimeisseliä ja koska oli sunnuntai, ei rautakauppakaan ollut auki. Vaikka sainkin ruuvit paikoilleen, en ehkä toista kertaa ala vääntämään niitä kiinni järeällä hirsiporalla :) Mutta tulipahan sekin kokeiltua... Myöhemmin onneksi selvisi, että saha oli sammunut ylikuumentumisen eston laukeamisen vuoksi, ja se korjaantui yhdellä kytkimen painalluksella. Kyseinen kytkin on tosin hyvin piilotettu, eikä käyttöohjeita sattunut sillä reissulla olemaan mukana. Ruuvinväännin hajosi sen sijaan lopullisesti.

Tavoitteena olisi, että pääsisimme kokeilemaan saunaa viimeistään pääsiäisenä. Sitä ennen täytyy saada vielä kiuas ja vesipata hankittua ja asennettua paikoilleen.

Ville

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kattolistoja noutamassa



Haimme jo viime vuoden puolella ison erän käytettyä jalka- ja kattolistaa Metsäkylän Navetasta. Jalkalistaa oli sopiva määrä, mutta kattolista ei olisi riittänyt enää kauttaaltaan suurimpaan huoneeseen. Löysimme käytettyä listaa netin kautta Wanhan Wallankumouksesta Turusta, ja viikonloppuna kävin hakemassa sieltä reilun 30 metrin satsin työmaalle.




Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vierailin Wanhan Wallankumouksessa. Hieno paikka ja varsinkin käytettyjen ovien valikoima on vaikuttava! Täytyy käydä uudestaan paremmalla ajalla.



Tämä uusi erä listaa tulee tupaan eli korkeimpaan huoneeseen. Malli on hieman koristeellisempi kuin muissa huoneissa, mutta se ei haittaa ollenkaan. Listoissa on jonkin verran irtoavaa maalia, joka täytyy ensin poistaa. Maalaamme ne ensin pariin kertaan alhaalla ja vasta sitten asennamme ne paikoilleen. Jo tässä vaiheessa hieman mietityttää listoihin sahattavat jiirit, koska kolmilappeisessa katossa on kolme kertaa enemmän mietittävää oikeiden sahauskulmien osalta. Tämä uusi lista on myös jonkin verran järeämpää kuin vanha, joten saa nähdä, miten se taipuu hirsipintojen epätasaisuuksien mukaan.





Saunan lauteetkin edistyvät vähitellen. Runko on ympärihöylättyä kuusta, ja sitä minulla oli jo valmiiksi varastossa jonkin verran. Sen loputtua jouduin sahaamaan järeämmästä tavarasta sopivan kokoista. Laudepuuta pitää vielä ostaa erikseen sekä tarpeeksi paksua pyörölistaa, josta sahataan lauteiden eteen vaakaan asennettavat kaidepuut.



Tytär antoi minulle työmaalle lähtiessäni mukaan pari piirustusta seinään kiinnitettäväksi. Oli jo aikakin aloittaa sisustaminen.

Ville

lauantai 21. tammikuuta 2017

Kynnyksiä ja lauteita



Uudessa väentuvassa työt edistyvät pikkuhiljaa. Viimeksi työn alla ovat olleet ovien kynnysten korotukset ja lauteiden teon aloittaminen saunaan.

Sisäovien karmien asennusvaiheessa sattui keväällä sellainen virhearvio, että ne asennettiin liian alas. Siinä vaiheessa tuvan ja kamarin lattialautoja ei oltu vielä ladottu paikoilleen, joten asentaja ei osannut tarpeeksi huomioida ovien aukeamissuuntaan tulevaa korotusta. Samoin kävi kylpyhuoneen oven kohdalla, jossa eteistilaan myöhemmin asennettu laattalattia oli sen verran paksu, että sen pinta nousi kynnystä ylemmäs. Koska kokonaisten karmien nostaminen ja uudelleen tasapainottaminen olisi ollut isompi operaatio, päädyimme siihen, että korotamme kynnystä hieman ylemmäksi ja sahaamme saman verran ovien alareunoista pois. Näiden korotuspalasten sahaamisessa ja asentamisessa vierähti muutama tovi, koska kylpyhuoneen kohdalla piti tehdä vähän ylimääräistä työtä. Samalla sain muistutuksen, että aina kannattaa pysähtyä miettimään hetki ennen seuraavaa vaihetta. Näin säästyy usein turhalta työltä.


Lähtötilanne oli tämä eli eteisen laatoituksen yläpinta oli kynnystä korkeammalla.


Sitten korotin kynnystä kahden korokepalan avulla.


Sahasin ja naulasin kynnyksen eteen ohuen peitelistan.


Sitten huomasin, että kylpyhuoneen oven alle pitikin toisista oviaukoista poiketen jättää tuuletusrako eli koko kynnys tuli korottaa samaan tasoon. Noh, ei muuta kuin yksi korotuspala lisää. Lopuksi työn jälkeä ihaillessani tajusin, että olisin säästynyt viimeisen lisäkorokkeen tekemiseltä ja kiinnittämiseltä ottamalla kynnyksen leveämmän korokepalan pois. Onneksi ei tuhlaantunut kuin vartin verran aikaa, mutta kuitenkin...



Saunan lauteiden rakentaminen on sekin päässyt jonkinlaiseen vauhtiin. Arkkitehti oli piirtänyt lauteiden mallin ja mitat valmiiksi, ja niistä oli hyvä jatkaa tarkemman työsuunnitelman tekemiseen.








Koska lauteita ei ole aikaisemmin tullut väsättyä, täytyi rakennetta miettiä jonkin aikaa, ja vieläkin on pari yksityiskohtaa ratkaisematta. Täytyy varmistaa, että ne toimivat käytännössä hyvin, kestävät aikaa ja kulutusta sekä näyttävät hyvältä. Sain hommat sen verran alkua pidemmälle, että pääsin kokeilemaan ylempää istuinkehikkoa tukien varassa paikoilleen (ylin kuva). Lauteille on tulossa toki myös tukijalat. Rakennan rungon höylätystä kuusilaudasta. Myös laudelautana aion alkuperäisten suunnitelmien mukaan käyttää melko järeätä 170 x 45 mm:n kuusilankkua.

Saa nähdä, minkä vuoden jouluksi päästään uuteen saunaan.

Ville

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kylmässäkin voi maalata


Olen maalannut pikkuhiljaa uuden väentupamme kierrätysovia uuteen uskoon. Maalaan ne kolmeen kertaan Uulan pellavaöljymaalilla. Saranat olen vetänyt Ferrexillä ja sitten päälle pellavaöljymaalilla. Minulla on ollut yksi ovi kerrallaan pukeilla vanhassa päärakennuksessa ja olen antanut oven aina rauhassa kuivua maalauskertojen välillä. Kiirettä kun ei ole ollut ja muutakin puuhaa on riittänyt.



Koska maalauskertoja ja ovia riittää, ehtivät kelit kylmetä vuoden lähetessä loppuaan. Marraskuulla mietin, pitäisikö työmaa siirtää väentuvan lämpöön. Sitten muistelin lukeneeni jostakin, että kylmällä kelilläkin voi maalata ja niinpä olen maalannut ruokasalissa hengitys höyryten. Mitään ongelmaa en ole huomannut, maali kuivuu hitaasti mutta ihan yhtä laadukkaasti kuin lämpimällä kelilläkin. Pellavaöljymaali kestää kylmää ja jopa pakkastakin, se on toki vähän jähmeämpää, mutta sitten vaan vähän enemmän voimaa pensselinvarteen.



Vielä on yksi ovi jäljellä. Maalaus on kaiken kaikkiaan tosi mukavaa hommaa. Minulle on muodostunut perinne kuunnella maalauksen aikana Yle Areenalta radion vanhoja puheohjelmia. Jostain syystä musiikkia en oikein jaksa kuunnella maalatessa, paitsi joskus klassista.

Viihdyttäviä maalaushetkiä!

Tuovi

tiistai 3. tammikuuta 2017

Valkoisen pellavaöljymaalin kellastuminen



Vähän aikaa sitten saimme eräältä lukijalta kysymyksen, joka liittyi valkoisen pellavaöljymaalin kellastumiseen sisätiloissa. Kysyjä halusi vinkkejä siitä, olisiko sitä mahdollista välttää jollain keinoin. Tämä on varmasti mielenkiintoinen aihe, ja monella on samasta asiasta omakohtaisia kokemuksia ja ehkä uusiakin vinkkejä. Toivoisimmekin, että voisitte lähettää niitä tämän päivityksen kommenttiosuuteen.

Valkoisen pellavaöljymaalin kellastuminen on normaali ilmiö, ja se korostuu etenkin sisätiloissa, joihin pääsee vain vähän luonnonvaloa sisään. Ilmiö on kuitenkin myös palautuva eli jos talvisaikaan ja vähäisen luonnonvalon aikana pinta kellastuu hieman, sen pitäisi valoisampana aikana jälleen muuttua valkoisemmaksi. Asiaan törmää usein silloin, kun irrottaa valkoiseksi maalatulta seinältä taulun tai hyllyn: niiden tausta on muuttunut ajan myötä ympäristöään huomattavasti keltaisemmaksi. Sama ilmiö vaikeuttaa myös vanhojen maalikerrosten sävyjen tutkimista. Toisen maalikerroksen alla kauan piilossa ollut sävy muuttuu pimeässä alkuperäistä tummemmaksi, mutta tämäkin tosin palautuu jonkin ajan kuluttua jälleen lähemmäksi alkuperäistä.



Yksinkertaisin kiertotie pellavaöljymaalin kellastumisen estämiseksi on varmaankin olla käyttämättä täysin valkoista sävyä. Itse emme ole vielä kokeilleet, mutta sain eräältä tuttavaltani vinkin sekoittaa valkoiseen maaliin aavistuksen nokimustapigmenttiä sekaan. Se ei vaikuta maalin kellastumiseen lainkaan, mutta tuo sävyyn sinertävää vastaväriä, jolloin kellastumisen vaikutelma vähenee.

Kysyin asiasta entiseltä pintakäsittelyjen opettajaltani. Hänen mukaansa maalissa käytettävän pellavaöljyn laadulla on merkitystä. Siksi esimerkiksi eri maalinvalmistajien valkoinen sävy kellastuu usein varsin eri tavalla. Toisaalta kaikki myös vaalenevat luonnonvalossa takaisin. Jos haluaa kikkailla ja kokeilla itse, voi tehdä koeseoksen käyttämällä vernissan sijaan unikkoöljyä, joka ei kellastu juuri lainkaan. Tällaisen maalin kuivuminen kestää tosin pellavaöljyäkin pidempään. Unikkoöljy antaa maalille myös himmeämmän pinnan. Vernissan korvaaminen osittain dammarvernissalla (tärpättiin liotettua dammarhartsia) vähentää myös valkoisen maalin tummumista, mutta tekee pinnasta samalla vähemmän kulutusta ja säätä kestävän.

Mielestäni täysin valkoinen maalisävy ja pellavaöljymaali painivat eri sarjoissa. Puhtaan valkoinen sävy, niin kuin se nykyään ymmärretään, on melko uuden ajan tuote ja sopii huonosti yhteen luonnonmateriaalien kanssa. Siksi ehkä helpoin ratkaisu olisi joko sietää pientä kellastumista tai sitten sävyttää valkoista esimerkiksi nokimustalla.

On toki olemassa muitakin perinteisiä ja uudempiakin maalityyppejä, mutta tässä kirjoituksessa keskityin tarkoituksella ainoastaan pellavaöljymaaliin.

Laittakaa toki omia kokemuksianne tähän alas, koska moni pyörittelee samantyyppisiä pulmia purkeissaan.

Ville