Lattia - viimeinen, muttei vähäinen

Viimeinkin kuistityömme on ehtinyt lattiavaiheeseen! Kattolautojen, seinäpaneelien ja lopulta lattian asennusjärjestys määräytyi sillä perusteella, miten se oli aiemminkin tehty. Näin jälkeenpäin on vaikea sanoa, olisi kuitenkin ollut fiksumpaa tehdä vain lattia ensin ja sitten sen päältä muut. Nyt olemme keikkuneet tikkailla ja rakennelleet väliaikaisia tukia - työturvallisuus on ollut välillä kaukana. Toisaalta, kun aiemmin olemme yrittäneet oikoa jossakin, olemme aina joutuneet jossain vaiheessa toteamaan, että olisi vain pitänyt tehdä kuten aiemmatkin rakentajat. Ja välillä on jouduttu purkamaankin ja palaamaan lähtöruutuun. 1800-luvun ja 1900-luvun alunnkin remontoijilla on ollut järki mukana useimmissa hankkeissaan.

Mutta eipä ollut lattian asennuskaan ihan helppo nakki! Laudat olivat - jälleen kerran - kaikki eri paksuisia ja aikoinaan paikallaan veistettyjä sopimaan juuri tientynlaisiin, vanhoihin tukihirsiin. Nyt meillä ei enää ole vanhoja tukirakenteita vaan uudet, joten paikalleen sovittelemista riitti. Jokainen lauta täytyi käytännössä mitata ja veistää uudelleen paikalleen sopivaksi.

Lisämaustetta työhön toivat kuistin sisäraput, joista toinen sivulaudoitus puuttui osittain. Kaikkia lautapaloja ei löydetty ja niinpä sovittelimme uudesta laudasta pieniä paloja puuttuviin kohtiin.

 Lattiatyö jatkuu toukokuussa. Samalla käynnistyy toinen kauan odottamani projekti: puutarhasuunnittelu! Olemme löytäneet vanhoihin pihoihin erikoistuneen tekijän, jonka avulla lähdemme palauttamaan 1900-luvun alun unohtunutta ja umpeen kasvanutta, taloa ympäröinyttä puutarhaa.

Nupinaulateatteri

Irrotin viikonloppuna joitakin satoja nupinauloja vieraseteisen katosta. Vanha lautakatto paljastui aikoinaan vesivahingoista kärsineen pinkopahvin alta. Pahvin ja nupinaulojen poistaminen oli helppoa mutta kovin aikaavievää. Naulat oli nyhdettävä yksi kerrallaan vuohenjalkaa muistuttavalla naulanpoistimella, joka lienee alunperin tarkoitettu verhoilunaulojen tai -nastojen poistamiseen huonekaluista. Kätevä työkalu se kuitenkin oli, voin suositella!

Tutustuin samalla erilaisiin nupinauloihin, joita kattoon oli eri vuosisadoilla lyöty. Vanhimmat olivat hyvin pieniä ja ruosteisia (nuppineulan kokoisia), osa hajosi irrotettaessa. Naulakoko näytti kasvaneen ajan myötä ja isommat olivat toki helpompia irrottaa. Kun naulankanta aina välillä napsahti poikki, vedin piikkiosan katosta hohtimilla, jota käytän ikkunaorjauksessa lasituslankojen poistamiseen.

Nyt kun naulat ovat katosta poissa, on seuraavaksi vuorossa maalaus. Aiomme jatkaa perinteitä ja maalata liimamaalilla. Pinkopahvituskin olisi yksi vaihtoehto, mutta tuntuu mukavalta jättää järeät laudat ja vanhat takorautanaulat näkyviin.

Piikainkamari odottaa uutta lattiaa

Tavallista pidemmän hiljaiselon jälkeen ehdin taas kertoa korjausprojektimme kuulumisia! Työrintamalla ei kuitenkaan ole ollut tällä välin hiljaista. Pääsiäinen sujui perinteen mukaisesti purkutöissä. Piikainkamarin lattia siirtyi lopullisesti ajasta ikuisuuteen. Lattiarakenteet olivat lahonneet 1960-luvulla rakennetun saunan ja pesuhuoneen alla ja jäljellä olivat vielä rossipohjan lankut ja täyteturve.Yllä on pari vuotta sitten otettu kuva, kun aloitimme urakan purkamalla väliseinät, yläpohjan lisäeristeet, kalusteet ja pintamateriaalit pois.

Tänä pääsiäisenä lapioitiin lattia ikkunasta pihalle aurinkoisessa säässä. Apunamme työssä oli tehokas Puusuutari-blogin pitäjä ja talkooapuakin oli jälleen paikalla.

Saunanrakennusporukalla oli ollut aikoinaan omintakeinen tekniikka: kamarin lattia oli avattu, turvetäyte oli poistettu ja alimmas pohjalle ladottu reipas satsi muovisia apulantasäkkejä. Säkkien päälle oli laitettu takaisin turve, sitten taas lattialankut paikoilleen ja lopuksi valettu lankkujen päälle betonilaatta. Laatan päälle vain perusmuovimattoa ja eikun saunaan ja suinkuun. Voi olla, että historiaa ei pitäisi arvostella nykyhetkestä käsin, mutta rakennustavan lopputulos oli tuhoisa: muovimatto tietenkin rikkoontui ennen pitkää  ja laski veden lattian alle, jossa taas muovisäkit sulkivat ilmanvaidon toiseen suuntaan. Lisäksi lattian alla oli ollut melko pitkäaikainen putkivuoto. Kosteus pääsi siis muhimaan mukavasti alapohjassa vuosikymmeniä.

Iloinen yllätys kuitenkin oli, että vain yksi alimmista kantavista hirsistä oli lahonnut poikki. Kaksi hirttä oli selvinnyt koetuksesta huolimatta ja niitä ei tarvitse vaihtaa. Kamarin seinien alimpia hirsiä joudutaan vaihtamaan ja saunan höyrynpoistoputken kohdalta hirsiä tasaisesti putken matkalta alhaalta ylös saakka.

Kun lattia oli kokonaan purettu, paljastuivat pönttöuunin perustukset. Aika mielenkiintoista nähdä ne kaikessa komeudessaan, en ole niitä aiemmin nähnyt. Ihan tukevalta rakennelmalta vaikuttaa.

Talon uudemmassa, 1907 rakennetussa jatko-osassa eivät märkätilat ole ainoa ongelma. Näyttää siltä, että vuosisadan alun rakennusmestari on tehnyt virhearvion alapohjan hirsien kantavuudessa ja tästä syystä talon pääty on vähitellen painunut alas tukihirren antaessa periksi. Tukihirsi on ilman kivitukia noin 9 metrin matkalla. Aikamoista optimismia rakentajilta. Samalla kun kamarin hirsivauriot korjataan, aiomme yrittää nostaa rakennuksen päätyä ylös ja tukea sen uudelleen alhaalta käsin. Saa nähdä kuinka käy. Tämä on vähän vastaava haaste kuin aiemmin aitan suoristuksen kanssa: työ joko onnistuu tai ei, mutta yritettävä on kuitenkin! Muutoin talon uudessa päädyssä sijaitsevassa isossa keittiössä voi laskea liukumäkeä jatkossakin.

Vanha reki ja vastaus haasteeseen

Tallin vintillä on kaikenlaista kiinnostavaa vanhaa tavaraa: rekiä, kelkkoja, tynnyreitä, huonekaluja, vanhat pihaportit ja valtavan kokoinen, kivilohkareita täynnä oleva mankeli. Tallin vintin lattialankkuja on aiemmin purettu osittain pois ja liikkuminen ylhäällä on vähän vaarallista. Tarkempaa tutkimusta ei siis vielä ole tehty. Yhtä vanhaa rekeä kävimme kuitenkin kuvaamassa - se on valitettavan huonossa kunnossa: koristemaalaukset ovat kuluneet pois ja istuinosan verhoilut ovat melkein tiessään. En tiedä millainen operaatio tällaisen entisöinti olisi?

Googlasin vanhoja rekiä ja löysin yhden rohkaisevan esimerkin Urajärven kartanosta:
www.konservointikilta.fi/tyonaytteet/reki/

Sitten itse asiaan eli sain haasteen Villapullan Hannalta ja tässä vastaukseni (jään vielä miettimään blogeja, joille heitän oman haasteeni):

Oletko enemmän kissa- vai koiraihminen, miksi?
Olen enemmän koiraihminen, mutta ehkä eniten kuitenkin pehmoeläinihminen. Liitän tähän alas kuvan siskoni kauan sitten neulomasta sinisestä villaelefantista, joka asuu meillä kaveriensa kanssa.

Mitä eläimet sinulle antavat/merkitsevät?
Iloa!

Oletko ajatellut tehdä kevätkylvöjä tai idätystä?
Ajattelin kylvää rairuohoa. Haaveilen myös omasta raparperipenkistä ja ruohosipulista.

Oletko tällä hetkellä etsimässä jotain tietty vanhaa tavaraa tai huonekalua?
Koko ajan ja useita! Tarvitsisimme vanhan, koristemaalatun ja tasakantisen arkun sohvapöydäksi. Ja eteiseen tarvittaisiin vanha vaatekaappi ja lyhtymalliset kattovalaisimet. Olohuoneeseen etsimme kristallikruunua. Keittiön ruokapöydän ääreen mahtuisi kuusi vanhaa tuolia, jotka voisivat hyvin olla eriparia keskenään.

Kuinka tunnollisesti kierrätät kotitalousjätteesi? 
Hyvin tunnollisesti. Harmi kyllä biojätteelle ei ole asuinalueellamme omaa keräystä.

Unelmakotisi?
Tällä hetkellä asumme 1940-luvulla rakennetussa kaupunkipientalossa, jossa viihdymme hyvin. On mukavaa, kun sisätiloissa on jäljellä vanhoja pintoja kuten hirsiseinää ja lautalattiaa. Voisin myös muuttaa kokonaan maalle - ehkä joskus muutankin.

Milloin olet onnellisimmillasi?
Ulkotöissä hyvällä säällä.

Mitä toivot tulevalta kesältä?
Pitkiä ja valoisia iltoja hyvässä seurassa, grillin äärellä.

Mikä sai sinut ryhtymään blogin kirjoittajaksi?
Halusin pitää päiväkirjaa projektistamme ja jakaa kokemuksiamme muille aiheesta kiinnostuneille. Pidän kirjoittamisesta.

Parasta pääsiäisessä?
Pääsiäinen on ehdoton lempijuhlani! Vaikea sanoa, mikä olisi parasta: lammaspaisti, pääsiäiskoristeet, kevään tunnelma vai pajunkissat teiden varsilla.

Mämmi vai munat?
Valitsen sipulinkuorivedessä keitetyt kuuden minuutin kananmunat.

Sekalaista seurakuntaa

Flunssaa parannellessa korjaustyöt eivät etene, mutta tutkin vanhoja valokuva-arkistojani ja poimin sieltä joitakin otoksia, jotka herättivät hauskoja muistoja.

Pärekattoa naulattiin talkoilla ja kovassa helteessä. Perehdytys käynnissä.

Korjasin viime vuonna appivanhempien kesämökin vanhan savusaunan ikkunoita. Työ oli opettavainen: puukorjauksissa meni reilu tovi. Tässä on jo lasitus menossa.

Tallin lattialla olevan roskan alta paljastuu vanha ruudutettu lattia, jossa eivät hevosen kaviot luista.

Yleisön toiveesta myös kuva valkeasta kamarista, jossa näkyy kerran maalattu lattia ja vanhaa tapettia. Puuttuvien ikkunalistojen alta näkyy kerros aiempaa vaaleanpunaista tapettia.

Vettäkin satoi aina välillä viime kesänä. Sitä odotellessa!

Lattiapalapeli

Vietimme talvisen pakkaspäivän suunnittelemalla kuistin lattiaa. Vanhat laudat ovat tallella, mutta järjestys oli hieman epäselvä. Kokosimme laudat ulos ja järjestelimme niitä vierekkäin, kunnes oikea järjestys tuntui löytyvän.

Kuistin uusi runko on tehty aavistuksen lyhyemmäksi kuin vanhan, jolloin vanhat laudat saadaan tiivisti paikoilleen. Jostain kumman syystä toisesta reunasta puuttuu  yksi lauta - ihmettelimme asiaa aikamme ja pengoimme lautakasoja, kunnes tajusimme tarkistaa asian ennen purkua otetuista valokuvista. Niissä näkyy puuttuva lauta, mitä lie tapahtunut aikoinaan.

Olemme kuvanneet paljon kaikissa korjausvaiheissa ja tämä on osoittautunut todella hyödylliseksi. Pelkkä muisti kun ei yleensä kovin pitkälle riitä.

Reipasta talven jatkoa!

Kuistin kautta

Kuistin sisätyöt ovat olleet pitkällinen projekti, jota olemme jatkaneet aina kun muuta kiireisempää ei ole ollut. Joululomalla saimmekin urakkaa melkoisen matkan eteenpäin: seinät ja katto alkavat olla viimeistä silausta vaille paikoillaan.

Olemme koonneet kuistin vanhoista purkulaudoista, jotka purkamisen yhteydessä numeroitiin tarkasti. Sovittelemista työ on silti ollut, mutta yllättävän vähällä uudella materiaalilla on selvitty. Ylä- ja alalaidat siistitään listoilla, jotka nekin ovat vanhaa tavaraa.

Kuistin talonpuoleinen päätyseinä on ollut ilman laudoitusta. Hirsiseinän päällä on ollut pinkopahvi ja muutama tapettikerros. Tapetteja emme varmaankaan laita enää - mietimme, onnistuisiko hirsiseinän jättäminen näkyviin.Kuvassa hirressä näkyy kosteutta, kuivana seinä on harmaa savirappauksen johdosta. Oven reunoissa näkyy myös vanhan pinkopahvin riekaleita, joissa on
reippaan turkoosi maali.

Ruskeanpunainen, vaaleanpunainen ja kirkas turkoosi  ovat olleet kuistin sisäseinien väritys eri aikoina, ennen tapettiaikoja. Katossa on useampi valkea maalikerros. Emme ole vielä päättäneet, millä värillä seinät tällä kertaa maalataan. Kattoon valkea varmaankin sopii edelleen.

Uusi vuosi, vanhat kujeet!

Neljä vuotta on nyt kulunut talomme hankinnasta! Tuntuu pitkältä ajalta - ensimmäinen vuosi meni hankintaa ihmetellessä, vesikaton paikkauksessa ja Museoviraston tukihakemuksia laatiessa. Sitten päästiinkin jo vauhdikkaammin hommiin. Ajattelin listata lyhyesti tekemämme tai teettämämme korjaustyöt ihan omankin mielen piristykseksi:

Päärakennus

• vesikaton paikkaus 
• liikkuneen kivijalan korjaus vanhasta päädystä
• ikkunoiden entisöinti (ja vielä näitä on korjaamattakin ainakin kymmenen) 
• ikkunakarmien korjaus ja ikkunoiden koristelistojen korjaus (vain osa, huonokuntoisimmat)
• romahtaneen kuistin purku ja pystytys uudelleen vanhoilla osilla (lattia ja maalaukset vielä tekemättä)
• vihreän kamarin puhki lahonneen yläpohjan korjaus ja lattian korjaus
• valkean kamarin tapettien ja pinkopahvikaton konservointi ja lattian maalaus
• vieraseteisen puhki lahonneen yläpohjan korjaus
• uudemman päädyn märkätilojen purku
• isännän konttorihuoneen seinän hirsikorjaukset
• vintin raivausta vanhoista tavaroista korjaustöiden tieltä: lajittelua, talteen ottamista ja pois heittämistä
• sähköliittymän muutostyöt voimavirtaa varten
• vesiliittymän siirto ulos päärakennuksesta pihapisteeksi

Aitat

• vanhemman vilja-aitan pärekaton teko ja hirsirakenteiden suoristus ja korjaus
• nuoremman vilja-aitan katon paikkausta ja sisätilojen siivousta

Talli

• tallin ikkunoiden korjausta (vasta kolme korjattu, noin kymmenkunta korjaamatta)
• moderni kompostikäymälä vanhaan naisten ulkovessaan ja sisätilan maalaus

Piha

• pihan siivous puukasoista, lammasaidoista ja epämääräisistä rojuista
• lahonneiden puiden kaatoa ja risukkojen raivausta
• kaatuneen vanhan omenapuun varttaminen uudeksi taimeksi

Tällaisessa projektissa joutuu sietämään jatkuvaa keskeneräisyyttä ja kamppailemaan priorisoinnin kanssa: tehdäkö rakennusten säilymisen kannalta kiireisimpiä vai oman asumisen kannalta tärkeimpiä töitä. Ratkaisuna on meillä ollut tehdä vähitellen molempia rinnakkain: molemmista joutuu vähän tinkimään kun vain tärkeimmät ehtii tehdä.

Omat taidot ovat vuosien aikana karttuneet, mikä on ilo havaita! Lähtötilannehan meillä molemmilla oli melkoinen kädettömyys: emme olleet tehneet lainkaan remonttihommia. Mieheni on alkanut opiskella päivätyönsä ohella rakennuskonservointia ja minä olen käynyt ikkuna- ja huonekaluentisöintikursseja, joista on ollut iso apu. Suurin oppi on kuitenkin saatu työmaalla itse tekemällä. Ja toimistotyötä palkkansa eteen tekevälle vapaa-ajalla käsin tekeminen on hauskaa vaihtelua - vanhan korjaamisessa ei myöskään rutiineja tule vastaan koskaan, aina on uutta ihmeteltävää.

Mielenkiintoista uutta vuotta!

Jopa joutui joulu!

Kuvat ovat Kristiinankaupungista - niiden myötä toivotan kaikille rauhallista, vanhan ajan hyvää joulua!

Millä kitti lähtee?

Muistan vielä ensimmäisen ikkunakorjauskurssini Rakennusapteekissa - kotiin ajellessa oli sellainen olo, että ei tästä mitään tule: vanhat kitit ei irtoa, uusia ei saa paikoilleen ja kalliit lasit halkeilee. Nyt on tullut jo jonkin verran korjattua ikkunoita ja opittua joitakin niksejä.

Ja mikä tärkeintä, on oppinut myös sen, mihin tarvitaan ammattilaisia ja mitä voi tehdä itse. Toinen tärkeä oppi on hyväksyä virheet ja epätäydellisyydet, muutoin ei tule ikinä valmista. Korjasin useampana talvena tallimme ikkunoita Tikkurilan työväenopistolla, jossa meillä kurssilaisilla oli onni olla todellisen ammattilaisen opetuksessa. Muistan, miten opettaja aina minun höyläpenkkini ohi kävellessään totesi, että "Muista Tuovi, että täällä ei tarvita täydellistä."

Ikkunoiden korjauksessa on monta vaihetta, missä on hyvät ja huonot puolet. Jos joku vaihe alkaa kyllästyttää, voi välillä tehdä jotain muuta. Puuosia olen kokeillut korjata koneilla ja käsityökaluilla. Koneet ovat nopeita, mutta armottomia. Pari milliä liikaa ja kaikki alkaa alusta. Käsin tekeminen on varmempaa, mutta hidasta. Liitoksia tehdessä kuitenkin ajatus tuntuu ehtivän paremmin käsityökalujen vauhdissa, minulla ainakin.

Parhaillaan korjaan talon haukkaikkunaa eli vintillä olevaa pientä ikkunaa. Kitit olivat osittain todella tiukassa ja kokeilin tällä kertaa mennä pelkällä puukolla ilman kittilamppuja (jos kokeilet puukolla, ota tylsä puukko ja suojaa lasi, niin ei tule naarmuja, jos puukko lipsuu). Siinähän se meni, mutta lopulta jäi pari paikkaa, joita ei saanut millään irti. Kokeilin lämmittää kittiä varovasti hiustenkuivaimella. Suojasin kaiken muun pahvilla ja lämmitin vain ja ainoastaan kittiä. Tämä toimi: kitin pystyi vähitellen kuorimaan kokonaan pois.

Sitten vain hiekkapaperilla varovasti kittiurat puhtaaksi ja puuosien tapitus. Tapituksissa teen yleensä niin, että poraan kokonaan pois vahat tapit ja teen uudet, kulmikkaat tapit, jotka saa lyötyä tiukkaan kiinni. Mukaan kosteudenkestävää puuliimaa ja japaninsahalla ylimääräiset pätkät siististi pois pokaa pitkin. Tapit pitäisi lyödä samassa suunnassa, jossa pokan puunsyyt kulkevat.

Ristimitta on puuosiltaan hajonnutta pokaa kootessa tärkeä, mitat on otettava ennen korjausta ja yritettävä pitää ne korjauksen jälkeenkin samoina. Muuten tulee vaikeuksia pokaa ikkuna-aukkoon asentaessa.

Pellavaöljykyllästyksestä liikkuu erilaisia mielipiteitä. Itse kannatan kyllästystä: sillä saa vanhat ja kuluneet puuosat uuteen kukoistukseen eikä maali ole omissa pokissani irtoillut öljyn vuoksi. Keittää en öljyä jaksa, vedän sen puuhun kuumailmapuhaltimella. Tämä työ kannattaa tehdä ulkona niin kuin kaikki kuumailmapuhaltimeen liittyvä. Kerran olen meinannut nimittäin sytyttää talon palamaan heinäkuun helteellä ja se riittää minulle. Onneksi oli paikalla reippaita miehiä ja vesisankoja. Kumma juttu, miten joitakin asioita ei opi kuin kantapään kautta!

Vuorilautaa konttorin kohdalle

Talomme toinen pääty on rakennettu todennäköisesti 1800-luvun puolivälin tienoilla, toinen 1900-luvun alussa (vanha valokuva Suomen sukutilat -julkaisusta, talo kuvattu tässä 1930-luvun alussa). Korjaustöitä on luvassa eniten uudemmassa päädyssä, jossa vaurioita ovat aiheuttaneet katon aikanaan muodikkaat, mutta kovin epäkäytännöllisiksi osoittautuneet jiirit, sisälle rakennettu sauna ja pesuhuone sekä talon vanhan ja uuden osan liitoskohta, joka on vuosien saatossa painunut huomattavasti.

Olemme korjanneet toista kahdesta jiiristä, joka on pihan puolella ja vuotanut pahasti lahottaen konttorihuoneen seinän. Hirsikorjaukset tehtiin keväällä ja vuorilaudatkin on nyt saatu hirsiseinän suojaksi. Teetimme vuorilaudat Jase Puu Oy:ssä Marttilassa, jossa onnistui lautojen teettäminen vanhan mallin mukaan.

Seinästä puretut vuorilaudat olivat valitettavasti lahonneet pahasti ja lisäksi suuri osa niistä oli höylätty väärinpäin niin, että sydänpuu oli jäänyt sisäpuolelle. Nämä todennäköisesti 1970-luvulta peräisin olevat  laudat olivat vääntyneet ponteistaan irti ja vesi oli päässyt lahottamaan hirttä myös tätä kautta. Vanhat laudat kannattaa kuitenkin aina käyttää uudelleen, jos vain mahdollista.

Vanhan talon seinä ei koskaan ole suora eikä se ollut sitä tälläkään kertaa. Vuorilautoja asentaessa kannattaakin seurata seinän muotoa myös kauempaa, muutoin pinnasta saattaa tulla liiankin elävä. Suurempia kupruja voi koettaa suoristaa esim. ohuilla rimoilla. Suoristimme seinän paikattuja osia myös veistämällä hirsiä kirveellä. Tässä työssä havaitsi tarpeen kunnon veistokirveelle, joka päätettiin hankkia vastaisuuden varalle.

Vintillä olevan haukkaikkunan kohta teetti työtä, koska ikkunalla ei ollut karmeja vaan se oli suoraan kiinni vuorilaudoissa. Mitat pitikin ottaa tarkasti ja sovitella välillä ikkunanpokaa paikoilleen. Aion samalla kunnostaa ikkunan ja kitata lasit uudelleen paikoilleen. Konttorin varsinaisen ikkunan neljä pokaa ovat sen sijaan hyvässä kunnossa, koska ne on uusittu todennäköisesti 1960-luvulla. Tämä ikkuna onkin ainoa uusittu, kaikki muut ovat säilyneet alkuperäisinä. Konttorin ikkuna-aukossa on aiemmin ollut korkeampi malli, jota löytyy muualta talon uudemmasta päästä. Aiomme jossain vaiheessa vaihtaa tämänkin ikkunan takaisin vanhaan malliin.

Vielä on syksyä jäljellä!

Viikonloppu lähestyy ja aiomme rohkeasti tehdä pihatöitä sateesta huolimatta! Tarkoituksena on raivata talomme takapihan viidakkoa, joka on päässyt valloilleen. Puutarhasuunnitelma odottaa edelleen teettämistään, uskaltaudumme silti raivaamaan pahimpia risukoita.

Tällä välin myös konttorin hirsikorjausjäljet ovat peittyneet uuden ponttilaudan alle. Kerron pian tästä projektista, jossa jälleen opimme joitakin asioita kantapään kautta.

Reipasta syksyn jatkoa (ja pian joulun odotusta) kaikille!

Kurkistus kuistille

Kuistin restaurointi jatkuu! Viime aikoina on sadetta riittänyt, joten olemme tehneet töitä sisätiloissa, seinien paneloinnin parissa. Käytämme mahdollisimman paljon vanhoja kuistista purettuja ponttilautoja. Ne merkattiin purun yhteydessä ja hioimme niistä aiemmin irtoilevat maalit pois. Se, mikä ei irronnut, saa jäädä uuden maalin alle.

Osa laudoista on liian huonossa kunnossa uudelleen asennettavaksi: ne ovat lahoja jommasta kummasta päästä tai purkamisessa rikkoontuneita. Vanhoja takorautanauloilla naulattuja lautoja purkaessa olemme oppineet, että irrotukseen tarvitaan aina kiila ja kosolti varoivaisuutta - pelkällä sorkkaraudalla laudat halkeilevat. Siististi keskeltä haljennut lauta voidaan toki vielä käyttää seinässä naulaamalla molemmat puolikkaat tarkasti rinnakkainen, mutta usein halkeamisen yhteydessä häviää myös puuainesta, jolloin lopputulos ei enää ole tiivis.

Kuistin sisäpaneloinnissa emme ole onnistuneet ratkaisemaan asennusjärjestyksen mysteeriä: onko aikoinaan asennettu ensin katto-, seinä- vai lattialaudat? Harmittaa, että emme kuvanneet tarkemmin sisätiloja ennen purkua. Kuvia on paljon, mutta tätä ongelmaa ne eivät auta ratkaisemaan. Nyt sitten edetään parhaaksi katsotulla tavalla ja tyydytään siihen.

Hauska yksityiskohta ponttilaudoissa on, että ne on osittain sahattu, osittain halkaistu. En tiedä, mikä tässä on ollut taustalla - tekniikka joka tapauksessa tekee laudoista vaihtelevan paksuisia. Myös leveys vaihtelee, laudat saakin sovitella tarkkaan oikeaan järjestykseen, muutoin ne eivät asetu paikoilleen. Laudat on aikoinaan veistämällä sovitettu toisiinsa ja kuistin rakenteisiin.

Yksi seinä on valmiina, vielä kaksi jäljellä! Sisäänkäyntiseinälle aiomme jättää hirret näkyviin.

Pari sanaa vanhasta syreenimajasta

Talomme pihalla on vanha syreenimaja, jossa tosin syreenit ovat vuosikymmenien aikana päässeet villiintymään ja riukuuntumaan. Luulen, että maja on ollut (kuten muukin puutarha) kukoistuksessaan 1930-luvulla, jonka jälkeen se on vähitellen alkanut rapistua hoidon puutteessa.

Mietimme, olisiko koko syreeni pitänyt leikata maan tasalle ja kasvattaa kokonaan uudestaan. En hennonut tehdä tätä - kokeilen, jos maja kuitenkin saataisiin kuosiin harventamalla. Majan jäänteissä kasvaa nyt valtavan korkeaa syreeniä, jossa lehtiä on lähinnä yläosassa. Juuresta nousee uutta alkua, joka on kuitenkin ollut vanhemman varjossa. Harventamalla tuo uusi alku ehkä innostuu kasvamaan ja muodostaa vähitellen tiheämmän kasvuston vanhan rinnalle.

Jäämme jännityksellä odottamaan, miten syreenimajalle käy! Olemme ajatelleet sijoittaa majaan puutarhakalusteet ja ehkä pohjan voisi kattaa liuskekivillä.