maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusi vuosi, vanhat kujeet!


Neljä vuotta on nyt kulunut talomme hankinnasta! Tuntuu pitkältä ajalta - ensimmäinen vuosi meni hankintaa ihmetellessä, vesikaton paikkauksessa ja Museoviraston tukihakemuksia laatiessa. Sitten päästiinkin jo vauhdikkaammin hommiin. Ajattelin listata lyhyesti tekemämme tai teettämämme korjaustyöt ihan omankin mielen piristykseksi:

Päärakennus
  • vesikaton paikkaus 
  • liikkuneen kivijalan korjaus vanhasta päädystä
  • ikkunoiden entisöinti (ja vielä näitä on korjaamattakin ainakin kymmenen) 
  • ikkunakarmien korjaus ja ikkunoiden koristelistojen korjaus (vain osa, huonokuntoisimmat)
  • romahtaneen kuistin purku ja pystytys uudelleen vanhoilla osilla (lattia ja maalaukset vielä tekemättä)
  • vihreän kamarin puhki lahonneen yläpohjan korjaus ja lattian korjaus
  • valkean kamarin tapettien ja pinkopahvikaton konservointi ja lattian maalaus
  • vieraseteisen puhki lahonneen yläpohjan korjaus
  • uudemman päädyn märkätilojen purku
  • isännän konttorihuoneen seinän hirsikorjaukset
  • vintin raivausta vanhoista tavaroista korjaustöiden tieltä: lajittelua, talteen ottamista ja pois heittämistä
  • sähköliittymän muutostyöt voimavirtaa varten
  • vesiliittymän siirto ulos päärakennuksesta pihapisteeksi
Aitat
  • vanhemman vilja-aitan pärekaton teko ja hirsirakenteiden suoristus ja korjaus
  • nuoremman vilja-aitan katon paikkausta ja sisätilojen siivousta
Talli
  • tallin ikkunoiden korjausta (vasta kolme korjattu, noin kymmenkunta korjaamatta)
  • moderni kompostikäymälä vanhaan naisten ulkovessaan ja sisätilan maalaus
Piha
  • pihan siivous puukasoista, lammasaidoista ja epämääräisistä rojuista
  • lahonneiden puiden kaatoa ja risukkojen raivausta
  • kaatuneen vanhan omenapuun varttaminen uudeksi taimeksi
Tällaisessa projektissa joutuu sietämään jatkuvaa keskeneräisyyttä ja kamppailemaan priorisoinnin kanssa: tehdäkö rakennusten säilymisen kannalta kiireisimpiä vai oman asumisen kannalta tärkeimpiä töitä. Ratkaisuna on meillä ollut tehdä vähitellen molempia rinnakkain: molemmista joutuu vähän tinkimään kun vain tärkeimmät ehtii tehdä.

Omat taidot ovat vuosien aikana karttuneet, mikä on ilo havaita! Lähtötilannehan meillä molemmilla oli melkoinen kädettömyys: emme olleet tehneet lainkaan remonttihommia. Mieheni on alkanut opiskella päivätyönsä ohella rakennuskonservointia ja minä olen käynyt ikkuna- ja huonekaluentisöintikursseja, joista on ollut iso apu. Suurin oppi on kuitenkin saatu työmaalla itse tekemällä. Ja toimistotyötä palkkansa eteen tekevälle vapaa-ajalla käsin tekeminen on hauskaa vaihtelua - vanhan korjaamisessa ei myöskään rutiineja tule vastaan koskaan, aina on uutta ihmeteltävää.

Mielenkiintoista uutta vuotta!



lauantai 22. joulukuuta 2012

Jopa joutui joulu!



Kuvat ovat Kristiinankaupungista - niiden myötä toivotan kaikille rauhallista, vanhan ajan hyvää joulua!




lauantai 8. joulukuuta 2012

Millä kitti lähtee?


Muistan vielä ensimmäisen ikkunakorjauskurssini Rakennusapteekissa - kotiin ajellessa oli sellainen olo, että ei tästä mitään tule: vanhat kitit ei irtoa, uusia ei saa paikoilleen ja kalliit lasit halkeilee. Nyt on tullut jo jonkin verran korjattua ikkunoita ja opittua joitakin niksejä.

Ja mikä tärkeintä, on oppinut myös sen, mihin tarvitaan ammattilaisia ja mitä voi tehdä itse. Toinen tärkeä oppi on hyväksyä virheet ja epätäydellisyydet, muutoin ei tule ikinä valmista. Korjasin useampana talvena tallimme ikkunoita Tikkurilan työväenopistolla, jossa meillä kurssilaisilla oli onni olla todellisen ammattilaisen opetuksessa. Muistan, miten opettaja aina minun höyläpenkkini ohi kävellessään totesi, että "Muista Tuovi, että täällä ei tarvita täydellistä."


Ikkunoiden korjauksessa on monta vaihetta, missä on hyvät ja huonot puolet. Jos joku vaihe alkaa kyllästyttää, voi välillä tehdä jotain muuta. Puuosia olen kokeillut korjata koneilla ja käsityökaluilla. Koneet ovat nopeita, mutta armottomia. Pari milliä liikaa ja kaikki alkaa alusta. Käsin tekeminen on varmempaa, mutta hidasta. Liitoksia tehdessä kuitenkin ajatus tuntuu ehtivän paremmin käsityökalujen vauhdissa, minulla ainakin.

Parhaillaan korjaan talon haukkaikkunaa eli vintillä olevaa pientä ikkunaa. Kitit olivat osittain todella tiukassa ja kokeilin tällä kertaa mennä pelkällä puukolla ilman kittilamppuja (jos kokeilet puukolla, ota tylsä puukko ja suojaa lasi, niin ei tule naarmuja, jos puukko lipsuu). Siinähän se meni, mutta lopulta jäi pari paikkaa, joita ei saanut millään irti. Kokeilin lämmittää kittiä varovasti hiustenkuivaimella. Suojasin kaiken muun pahvilla ja lämmitin vain ja ainoastaan kittiä. Tämä toimi: kitin pystyi vähitellen kuorimaan kokonaan pois.


Sitten vain hiekkapaperilla varovasti kittiurat puhtaaksi ja puuosien tapitus. Tapituksissa teen yleensä niin, että poraan kokonaan pois vahat tapit ja teen uudet, kulmikkaat tapit, jotka saa lyötyä tiukkaan kiinni. Mukaan kosteudenkestävää puuliimaa ja japaninsahalla ylimääräiset pätkät siististi pois pokaa pitkin. Tapit pitäisi lyödä samassa suunnassa, jossa pokan puunsyyt kulkevat.

Ristimitta on puuosiltaan hajonnutta pokaa kootessa tärkeä, mitat on otettava ennen korjausta ja yritettävä pitää ne korjauksen jälkeenkin samoina. Muuten tulee vaikeuksia pokaa ikkuna-aukkoon asentaessa.

Pellavaöljykyllästyksestä liikkuu erilaisia mielipiteitä. Itse kannatan kyllästystä: sillä saa vanhat ja kuluneet puuosat uuteen kukoistukseen eikä maali ole omissa pokissani irtoillut öljyn vuoksi. Keittää en öljyä jaksa, vedän sen puuhun kuumailmapuhaltimella. Tämä työ kannattaa tehdä ulkona niin kuin kaikki kuumailmapuhaltimeen liittyvä. Kerran olen meinannut nimittäin sytyttää talon palamaan heinäkuun helteellä ja se riittää minulle. Onneksi oli paikalla reippaita miehiä ja vesisankoja. Kumma juttu, miten joitakin asioita ei opi kuin kantapään kautta!