sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ikkunakirja


Jatkan nyt kirja-arvioideni sarjaa tällä Ikkunakirjalla, joka ilmestyi hyllyymme reilu vuosi sitten. Oikeastaan koko innostukseni perinnerakentamiseen alkoi ikkunoista ja niiden kunnostamisesta. Kävin ikkunaentisöintikursseilla jo ennen talomme hankintaa ja innostuin vanhoista kauniista puupuitteista, puhalletusta lasista ja kittaamisesta. Ikkunoiden kunnostaminen on isotöistä, mutta vaivannäkö palkitsee!

Mutta sitten asiaan eli Ikkunakirjaan. Teos on melkoinen mammutti, siinä on 352 sivua ja pelkkä sisällysluettelokin on kahdeksan sivua pitkä. Voisi oikeastaan todeta, että siinä on kaikki mitä ikkunakorjauksesta tulee tietää ja paljon enemmänkin. Kirja toimiikin enemmän hakuteoksena, josta voi poimia aina kulloiseenkin tarpeeseen sopivat neuvot. Käytännössä kirja kertoo hyvin yksityiskohtaisesti puuikkunan rakenteen, toiminnan, materiaalit ja kunnostustavat. Se ei vain kuvaa vaan myös perustelee. Hyvää on myös monipuolisuus näkökulmissa: kirja sisältääkin osion Jos kuitenkin uusitaan eli neuvoo myös siinä tilanteessa, että jostain syystä ikkunat päätetään kuitenkin uusia :-)

Erinomainen osio on Ohjeita kunnostuksen teettäjälle. Osa meistä jaksaa kunnostaa itse, toiset teettävät ulkopuolisella ja meillä esimerkiksi tehdään molempia eli teetämme kunnostukset vaativampiin 1800-luvun ikkunoihin ammattilaisella, mutta korjaan itse 1900-luvun alun ikkunoita. Kaikkeen ei riitä aika millään ja haluan myös pelata varmaan päälle noiden vanhinpien puhallettujen lasiruutujen kanssa, ne niin helposti menevät rikki kunnostaessa.

Kirjan lopussa on myös asiaa ilmanvaihdosta, ikkunoiden tiivistyksestä ja erityisesti karmeja käsittelevä osuus ilahdutti minua. On ollut nimittäin vaikea löytää karmien korjausta koskevaa kirjallisuutta ja vanhan talon karmikorjaukset ovat vaikeita, niin ainakin me olemme ne kokeneet.

Ikkunakirja on julkaistu 2011 ja sen ovat kirjoittaneet arkkitehdit Juulia Mikkola ja Netta Böök. Kirjan takakannessa lukee, että kirja on tarkoitettu sekä ammattilaisille että harrastajille. Tämä kuvaa hyvin sisällön syvyyttä.

Jos olet ikkunakorjaaja (ammattilainen tai harrastaja), puuikkunat innostavat muuten tai omassa talossasi on paljon huoltoa tai korjausta vaativia puuikkunoita, kirjaa voi varmasti suositella omaan kirjahyllyyn.

Hyviä lukuhetkiä!

Tuovi

maanantai 23. marraskuuta 2015

Lieke saapui uuteen väentupaan



1840-luvulla, kun elektrisiteetistä alettiin sen aikaisessa suurruhtinaskunnassamme laajemmin puhua, ehdotti Elias Lönnrot termin suomenkieliseksi käännökseksi sanaa lieke. Se ei kuitenkaan levinnyt laajempaan käytöön. Sen sijaan Lönnrotin aikalaisen, muiden meriittiensä ohella myös suomen kielen kehittäjänä tunnetun Samuel Roosin 1845 keksimä uudissana sähkö jäi elämään. Lieke tai sähkö - se on nyt joka tapauksessa viimein löytänyt tiensä myös meidän uuteen väentupaamme!

Rakennuksen pihalla tehtiin samalla kertaa paljon kaivuutöitä, jotka ovat näin savimaalla ja syksyn maakosteuden aikana mukavia puuhia. Kaivuujäljillä kävellessä työkenkien uurteiseen pohjaan juuttuu muutaman askeleen jälkeen noin kilon savikakku per kenkä, joita saa koko ajan olla potkimassa pois puita ja kiviä vasten. Mutta tarttuvaan saveen on jo tottunut vuosien kuluessa. Aluksi se ärsytti, nyt se lähinnä huvittaa. Ja kyllähän sekin pienestä kuntoilusta käy. Saa vaan varoa, ettei kylvä savea mukanaan joka paikkaan.



Väentuvan ja tallin välille kaivettiin ura sähkökaapelia ja maadoituskuparia varten. Myös salaojien purkuputki kaivettiin kulkemaan pihatien vierelle. Sitä jouduttiin vetämään melko pitkä pätkä, koska lähempää ei olisi löytynyt sopivaa ojaa, johon kallistuksen olisi saanut riittävän suureksi. Samaan kaivantoon laitettiin lisäksi kaapelivaraus mahdollisia tulevia pihavaloja varten.

Kuva: Jari Lehtonen


Itse väentuvan osalta Puusuutari on saanut ulkoseinien väliaikaisen levytyksen ja väliaikaiset ikkunoiden vuorilaudat  kiinnitettyä ja siirtynyt rakentemaan porraskuistia. Kuistin päälle laitetaan talveksi kevyt sateensuoja pintaan, ja vasta keväällä asennetaan lopullinen vesikate eli kaksinkertainen huopa.

Kuva: Jari Lehtonen


Kuistin jälkeen päästään taas jatkamaan hommia sisätiloissa ala- ja yläpohjien parissa.

Talven tuloa odotellessa,

Ville


lauantai 7. marraskuuta 2015

Levyä seinään

Kuva: Jari Lehtonen

Väentupa saa havuvaneripeitteen hirsirungon laskeutumisen ajaksi. Vaikka kyse on väliaikaisesta ratkaisusta, laitetaan levyn alle ilmansulkupaperi tiivistämään runkoa. Parin vuoden päästä levyt poistetaan ja tilalle asennetaan 40 mm paksu pystyponttilaudoitus, joka sitten aikanaan maalataan italianpunaisella keittomaalilla.

Vanhoissa hirsissä on sekin hyvä puoli, että rungon laskeutuminen on maltillista. Toisin kuin uusien hirsien kanssa, vanha puu ei juurikaan enää kutistu, mutta hirsien varaukset kyllä painuvat ajan kanssa tiukemmin kiinni. Tässä varhopatsas-rakenteessa katto ei laske hirsien painuessa ollenkaan, koska kattoristikot lepäävät yläjuoksun päällä, jota tukevat puolestaan pystyparrut nurkissa ja väliseinien kohdalla.

Ennen syksyä on tarkoitus saada rakennuksen etupuolelle avokuisti portaineen suojaamaan pariovea ja helpottamaan kulkua sisälle taloon. Kuistiin tehdään talven varalle väliaikainen kate. Keväällä siihenkin sitten laitetaan huopakatto, kunhan lämpötila nousee sopivalle tasolle.

Kuvassa näkyvät syöksyrännit tehtiin rakennuksen etupuolelle hieman liian lyhyenä. Niitä pitää ensi viikon aikana hieman jatkaa alaspäin. Sinkityt rännit maalataan myöhemmin pellavaöljymaalilla mustaksi.

Ensi viikonloppuna vedetään sähköjä ja tehdään maanmuokkausta rakennuksen ympärillä. Palaan niihin kuvioihin myöhemmin.

Ville

maanantai 2. marraskuuta 2015

Väentupa sai ovet ja ikkunat

Kuva: Valtteri Lindblad

Väentupamme ilme muuttui tänään paljon, kun uudet ovet ja ikkunat löysivät paikkansa. Puusuutari Jari Lehtonen ja puuseppä Valtteri Lindblad asensivat ne paikoilleen. Tai oikeastaan vain osa niistä on uustuotantoa: ikkunanpokista yli puolet on vanhoja ja kunnostettuja, pariovista ulommainen pari on vanha ja niiden sisäpuolelle asennetut lämpöovet teetettiin uusina.

Kuva: Jari Lehtonen


Vanhat peiliovet ovat peräisin turkulaisesta kaupunkitalosta. En tiedä, ovatko ovet ihan ne perinteisimmät vanhaan maalaispihaan, mutta ne olivat meistä hienot ja ehkä välillä voi vähän revitelläkin valinnoissa. Vanhat ikkunat puolestaan ovat puretusta maalaistalosta. Ikkunamallin valinta ei ollut sekään ihan helppoa. Arkkitehti Pekka Saatsin valitsema malli edustaa 1930-40-luvun tyyliä ja ajattelimme sen sopivan pihaamme. Väentupa saa näyttääkin hieman uudemmalta tulokkaalta kuin muut rakennukset. Valtteri Lindblad on vastannut vanhojen ikkunoiden ja ovien kunnostuksesta sekä uusien rakentamisesta.

Kuva: Jari Lehtonen


Vanhan kunnostaminen on kyllä aina yhtä ihmeellistä - ulkonäkö muuttuu niin radikaalisti. Kunnostaminen kannattaa! Ja totta kai välillä voi antaa olla kunnostamattakin ja nauttia kuluneen pinnan patinasta.

Väentuvan rakentamisessa on ollut ehkä hauskinta kierrättäminen: vanhojen osien etsiminen ja sovittelu kokonaisuuteen. Työlästä se on, mutta lopputulos palkitsee.

Tuovi