perjantai 22. joulukuuta 2017

Kynttilälyhtyjä ostamassa



Olen etsinyt jonkin aikaa vanhanhenkistä kynttilälyhtyä väentupaamme. Haussa oli lyhty, joka on mahdollisimman turvallinen, helposti siirreltävä, sisälle saa ison kynttilän, lyhty valaisee kunnolla ja sopii hirsitupaan tyyliltään. Kiertelin vanhan tavaran myyntipaikkoja verkossa, mutta en löytänyt oikein sopivaa. Uustuotannossa on monenlaista ja useimmat ovat vähän turhan romanttisia makuuni. Lopulta löysin Pentikiltä kivan Juventus-lyhdyn.



Lyhdyt toimivat hyvin varsinkin sen jälkeen kun poistin niistä metallisen kynttilätelineen sisäpuolelta, jolloin kynttilän tila väljenee ja lyhty valaiseekin paremmin. Miinusta on se, että lasiastia on kiinteä eli sitä ei voi irrottaa pesua varten. Lyhdyn ohjeessa lukee, että metalliosat voivat ruostua kosteissa tiloissa eli lyhtyä ei voi sellaisenaan upottaa pesuvatiin. Lyhdyn puhdistuksessa auttaisi tietysti valumaton kynttilä.







Seuraavana ostoslistalla ovat punainen retrojääkaappi ja tuvan kattovalaisimet. Molempien etsintöihin on käytetty jo runsaasti aikaa. Paljastan valinnat heti kun ne on saatu tehtyä.


Tunnelmallista joulunaikaa!



Tuovi

lauantai 2. joulukuuta 2017

Takapihan valo ja vanhat omenapuut


Päärakennuksen takana on aikoinaan ollut hieno puutarha: hedelmäpuita, marjapensaita, perennoja, syreeniaitaa ja koivuja. Iltaisin takapihalla on kaunis valo kun aurinko laskee vähitellen kirkon tornin taakse. Meille on muodostunut tapa tehdä iltakävely aina talon ympäri ennen nukkumaan menoa: nauttia rauhasta, valosta ja aukeista peltomaisemista. Vaikka viime aikoina aurinkoiset päivät ovat harvassa, yllättää takapihan hieno valo aina uudelleen. Se heijastuu myös talon sisälle puutarhan puoleisiin huoneisiin.

Vaikka puutarhan loiston päivät ovat takana (ja toivottavasti edessä?), siellä on jäljellä kuitenkin paljon puita, pensaita ja nurmikonleikkuun kasvuun innostamia perennoja. On hauska huomata, miten perennoja nousee esiin sitä mukaa kun saamme aluetta raivattua. Ne ovat jopa siisteissä geometrisissä penkeissä. Osoittaa melkoista sinnikkyyttä nousta esiin vuosikymmenien unohduksen jälkeen!

Sinnikäs on myös vanha, keskeltä haljennut omenapuu. Se tuntuu pysyvän elossa vain kapean runkokaistaleen avulla. Suurin osa rungosta on ontto ja tyhjensin sen pari vuotta sitten kävyistä, joita oravat olivat sinne piilotelleet. Omenapuu kukkii joka kevät ja tekee pieniä kitkeriä omenia. Ajattelen, että se saa kasvaa paikoillaan niin kauan kuin haluaa. Istutamme uusia omenapuita sen ympärille puutarhasuunnitelmamme mukaan.

Puuvanhuksen lisäksi takapihalla on kaksi muutakin vanhaa omenapuuta. Toinen niistä on vuosien mittaan elpynyt ja tänä syksynä saimme siitä ensimmäisen kunnon omenasadon, josta keitin arki-iltaisin väsyksiin asti hilloja ja soseita. Toinen puu tuottaa kitkeriä omenia, jotka olen kiikuttanut kompostiin.

Olen pohtinut sopivia omenalajikkeita uusia puita varten. Yksi mahdollisuus olisi Huvitus, jonka kantapuu löytyy naapurikunnasta Yläneeltä. Puun tarina on mielenkiintoinen - se on tunnistettu alkuperäislajikkeeksi DNA-testauksen avulla. Puun arvellaan olevan peräisin vuodelta 1895. Aika vanha omenapuuksi!

Tuovi