sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Kuusiaita jatkaa perinteitä



Varsinais-Suomessa, jossa oma projektimme sijaitsee, kuusiaita on perinteinen näky talojen pohjoispuolilla. Se suojaa tuulelta ja on helppohoitoinen. Aita vaatii oikeastaan vain säännöllisen leikkauksen, kun se on kerran päässyt kasvuvauhtiin.

Kaadoimme oman talomme vanhan kuusiaidan joitakin vuosia sitten. Se oli päässyt kasvamaan valtavan korkeaksi ja riukumaiseksi eikä ollut enää kovin kaunis näky. Saimme aikaiseksi istuttaa uudet taimet tänä vuonna ja ainakin toistaiseksi ne ovat lähteneet hyvin kasvamaan. Metsäkuusen pottitaimia tuli kolme metrin matkalle ja tilasin ne Taimi-Tapiolta. Lainasin pottiputken (koko 6) paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä ja istutus kävi sillä vikkelästi.

Teimme uuden aidan kanssa niin, että vanhat kannot jäivät sen taakse ja uusi taimirivi tuli kantojen eteen. Kantojen vetäminen pois maasta olisi ollut melkoinen homma ja samalla myllännyt vanhoja kasveja pois, jotka halusin säilyttää. Kannot jäänevät vähitellen uuden aidan taakse piiloon.



Mietimme myös, olisiko maata pitänyt muokata, mutta maa on aika rehevää ja kokeilimme nyt istuttaa ilman muokkausta. Katsotaan miten käy! Olemme kastelleet taimia kuivempina kausina ja olen myös heinännyt niitä.

Menestystä puutarhatöihin!


Tuovi







tiistai 2. heinäkuuta 2019

Ulko-ovi sai uuden maalikerroksen



Blogissamme on ollut hiljaista jonkin aikaa, vaikka olemme kovasti suunnitelleet kirjoittavamme kaikenlaista. Työt ovat jatkuneet tontillamme väentuvan moninaisten sisätöiden, vanhan päärakennuksen koristelistojen maalauksen ja ruohonleikkuun parissa. Uuden kuusiaidankin istutimme joitakin viikkoja sitten ja nyt sitä on joutunut jo kastelemaan sateita odottaessa.

Jopa tallin sisäsiivous alkoi kevättalvella: Ville rakensi lautatelineen ja aikoo rakentaa vielä toisenkin, jotta lautakaaos saataisiin hallintaan. Minä ja Venny olemme järjestäneet vanhasta kanalasta (oletamme, että se on ollut kanala) polttopuuvaraston ja mättäneet sinne kaikki pilttuupuolella ajelehtineet klapit. Tallia siivotessa löytyi kaikenlaista mielenkiintoista, muun muassa valtava määrä koivupöllejä, joiden ansiosta polttopuita ei ihan heti tarvitsekaan hankkia lisää. Kun vaan joku pilkkoisi pöllit - ne ovat aivan liian suuria klapikoneeseen.

Mutta itse asiaan: väentupamme on uudisrakennus, joka on tehty kierrätystarvikkeista ja myös sen ulko-ovi on hankittu vanhana Metsäkylän Navetalta. Oven kunnosti meille Puutyö ja restaurointi Lindblad ja toiveestamme se maalattiin kolmeen kertaan Uulan Rypäle-maalilla. Ovi on kuitenkin kovalla sääkulutuksella ja maali alkoi irtoilla jo ensimmäisen talven jälkeen. Niinpä olen nyt maalannut ovea uudelleen Vennyn innokkaalla avustuksella. Vaihdoin kuitenkin tässä kohtaa maalin Ottossonin pellavaöljymaaliin: sekoitin sävyn titaaninvalkoisesta ja vihreästä umbrasta. Maalit hankin Domus Classicasta.



Oikean sävyn löytämisessä oli (jälleen kerran) haasteita. Aliarvioin tarpeen vihreälle umbralle ja maalista tuli hieman liian vaalean vihreää. Toisaalta maalikerroksia tulee vielä yksi lisää eli voin vielä tummentaa sävyä. Ja varmaan ovea maalaillaan myös tulevina vuosina. Olen oppinut, että ikkunoiden ja ovien ulkomaalaus on loputon homma. Aina jossakin kohtaa maalit hilseilevät irti. Viime kesänä maalasin uudelleen väentuvan ja tallin ikkunoita, tänä kesänä vuorossa ovat jälleen kerran päärakennuksen ikkunat.

Tämän kesän isoin projekti on väentuvan vuorilaudoituksen aloittaminen pihan puolella. Rumaksi muuttuneet vanerilevyt lähtevät ainakin osaksi pois, mikä ilahduttaa meitä kovasti ja ehkä myös naapureita. Myös nuoremman vilja-aitan katon kimppuun pitäisi käydä, kun vaan aika riittäisi. Ja aikaa pitää tietysti varata myös lomailuun...

Sopivan lämmintä kesää!

Tuovi