Päärakennuksen vanhemman, 1870-luvulla rakennetun osan kulmissa on aikoinaan ollut syöksyrännit. Ne on sittemmin poistettu, eikä rakennuksessa ole tällä hetkellä lainkaan vesikouruja tai rännejä. Vanhan ja uuden osan liitoskohdissa on molemmin puolin rakennusta ollut mittavia kosteusvaurioita, jotka ovat todennäköisesti johtuneet rikkinäisistä syöksyränneistä. Ne ovat vuosikymmenten ajan johtaneet sadevettä suoraan seinälle.
Etupihan vaurioita on korjattu jo useampaan kertaan, ja tänä vuonna oli takaseinän vuoro. Poistin vauriokohdasta seinäpaneelit jo viime vuoden puolella, jolloin sain käsityksen vaurion laajuudesta. Ikkunan vierestä paljastui kohta, josta hevosmuurahaiset olivat tehneet selvää jälkeä. Siinä oli ollut pesä, ja sen lähistöllä näkyi hirsien pinnassa merkkejä muurahaisten kulkureiteistä. Pesän kohdalla puu oli niin pahasti syöty, että siitä saattoi työntää käden seinän läpi. Tämän lisäksi hirsissä oli lahovaurioita noin kahden metrin korkeudelta.
Aloitin korjaustyöt kesäloman aikana. Sää sattui juuri silloin olemaan todella lämmin, joten työ oli samaan aikaan sekä pölyistä että hikistä. Aamupäivisin työ sujui rivakammin, sillä työmaa oli silloin varjossa, mutta keskipäivän jälkeen aurinko paistoi takapihalle iltaan saakka.
Sain oman osuuteni valmiiksi loman aikana. Sen jälkeen pyysin
Lintukorpi Oy:n kirvesmiehen viimeistelemään työn, ja hän hoitikin tehtävänsä ripeästi. Seuraavaksi oli enää jäljellä seinäpaneelien asentaminen paikoilleen. Vanhat paneelit olivat pahasti lahonneet, joten olin jo keväällä tilannut
Tecdoma Oy:ltä uutta puutavaraa alkuperäisen mallin mukaan. Asensin myös lahonneen tippalistan tilalle uuden pätkän.
Ensi vuonna aion siirtyä korjaamaan uuden ja vanhan osan liitoskohtaa, jossa vanhemman osan kivijalka on päässyt painumaan melkoisesti. Samalta seinustalta täytyy uusia tippalistaa vielä muutamasta kohdasta. Toivottavasti seinästä ei enää paljastu laajempia lahovaurioita – mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Ville
