Hevosmuurahaisten työtä

Päärakennuksen takajulkisivulla ei ole vielä tehty hirsikorjauksia lainkaan, mutta sielläkin korjattavaa toki löytyy. Kyseinen julkisivu on valtaosan päivää varjossa, ja kovat sateet ja tuulet tulevat yleensä toiselta suunnalta, joten siinäkin mielessä tämä puoli on lähtökohtaisesti säilynyt paremmin. Rakennuksen vanhemman osan koillispäädyn kulmissa aikoinaan olleet syöksyrännit on laajennusosan rakentamisen yhteydessä jätetty paikoilleen, jolloin ne ovat jääneet vähän hassuihin paikkoihin keskelle seinää. Rännit ovat jossain vaiheessa 1900-lukua vioittuneet ja alkaneet johtaa sadevettä katolta suoraan rakenteisiin. Tästä on ollut seurauksena isoja lahovaurioita erityisesti rännien alaosien kohdalla. Vauriot ovat syntyneet jo ennen betonitiilikatteen asentamista eli noin 70 vuotta sitten, jolloin myös vaurioituneet syöksytorvet on viimein poistettu paikoiltaan.

Etupihan lahovaurioita rännien kohdalta on korjattu jo pariin otteeseen. Tänä vuonna otin viimein esille jo aiemmin tiedossa olleen vauriokohdan rakennuksen toiselta puolelta. Kun aloin poistamaan vuorilautoja kivijalasta ylöspäin, ihmettelin paneelien taakse kertyneen puupurun määrää. Kun rakennuksessa ei ole käytetty sahanpurua eristeenä, niin tämä antoi viitteen siitä, mitä ylempää seinästä saattaisi löytyä. Ikkunan vierestä löytyikin alue, jossa todennäköisesti hevosmuurahaiset ovat saaneet temmeltää ja pesiä vapaasti. Tällä kohdalla seinähirsi oli puhkottu niin pahasti, että siitä saattoi työntää käden vaivatta läpi. Tämä on ainut kohta rakennuksessa, josta olen tällaisen esiintymän löytänyt. Muurahaisia ei todennäköisesti ole asunut kohdassa enää vuosikymmeniin, mutta muuten jäljet eivät jätä aihetta epäilyyn.

Tämä hirsivaurio on tarkoitus korjauttaa ensi keväänä. Käytämme siihen Museoviraston entistämisavustusta, jota meille viime keväänä myönnettiin. Saadaan jälleen yksi vauriokohta korjattua ja askel kokonaisurakkaa eteenpäin.

Ville