Järkäleet paikoilleen

Uuden väentuvan luonnonkivijalan asennus alkoi tällä viikolla. Olimme hankkineet ja kuljettaneet erään puretun rakennuksen kaikki kivet tontille sitä varten. Lisäksi entisen saunan maan alle hautautuneita kiviä saatiin tien toiselta puolelta. Muutama sopivankokoinen lohkare olisi kyllä vielä tarvittu, koska suurin osa saunan kivistä oli aavistuksen liian matalia. Parhaat kivet käytetään joka tapauksessa paraatipuolelle, ja taakse pellon puolelle laitetaan rosoisemmat yksilöt. Kiilakiviä löytyi onneksi runsaasti eri puolilta tonttia.

Kivet nostettiin ensin lankkujen päälle riviin, jonka jälkeen aloitettiin sopivien kivien valinta. Lankut nostavat kivet sopivasti maasta irti, jolloin liinat on helppo kiinnittää niiden ympäri nostoa varten. Kivien liikutteluun käytettiin trukkipiikeillä varustettua traktoria ja nostoliinoja sekä hienosäätöön rautakankia ja miesvoimaa.


Koska käytössä olevat hakatut luonnonkivet ovat kaikki hieman erikokoisia, valittiin kivijalan yläpinnan taso korkeimman käytettävän kiven mukaan. Muiden kivien yläpinta nostetaan samaan tasoon alle laitettavien kiilakivien avulla. Kiiloilla voidaan lisäksi asentaa kivet sopivaan asentoon niin, että yläpinnan ja ulospäin näkyviin jäävän pinnan tasot pysyvät mahdollisimman suorina.

Olen itse huomannut, että harvinaisen useissa hakatuissa luonnonkivijaloissa ylimmäisten kivien päällinen on ulkokulmastaan veistetty viettämään hieman sisäänpäin. Tämä on sikäli hullua, että näin sadevesi pääsee juoksemaan väärään suuntaan eli rakennukseen päin. Olisiko syynä sitten se, että rakentajat ovat pelänneet alempien hirsien muljahtamista ulos paikoiltaan enemmän kuin veden haittavaikutuksia? Tokihan joissain paikoissa ovat kivet voineet roudan seurauksena siirtyä väärään asentoon. Mutta kumman useissa kohteissa olen tämän saman havainnut.

Oman kivijalkamme molemmille pitkille sivuille tulee kaksi tuuletusaukkoa ja päätyihin kumpaankin yksi. Kaakonpuoleiselle päädylle tulee isompi aukko, josta pääsee jatkossa kulkemaan ryömintätilaan. Tuuletusaukkoihin tehdään verkoilla varustetut puiset luukut, jotka voidaan talveksi aina sulkea.

Kun kaikki kivet ovat paikoillaan, sidotaan ne yhteen laastilla. Samalla tuuletusluukuille varattujen aukkojen alaosa muurataan luonnonkivillä niin, että aukosta tulee sopivan kokoinen.

Palaan kivijalkatyöhön taas tuonnempana.

Ville

Pihan täydeltä väentupia

Saimme jokin aika sitten talon entisen omistajasuvun jäseniltä upeita vanhoja valokuvia talon pihapiiristä sekä sisäkuvia pää- ja ulkorakennuksista. Suurkiitokset vielä kuvista! Niiden perusteella olemme voineet hahmottaa paremmin pihapiirin historiaa ja joidenkin huoneiden sisustusta sadan vuoden takaa.

Pihapiirissä on ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kaksi erillistä väentupaa, joista ensimmäinen (ks. kuvat yllä ja alla) purettiin ilmeisesti jossain vaiheessa sen jälkeen, kun uusi navetta kohosi tien toiselle puolelle 1920-luvulla. Toisesta, 1800-luvun lopulla rakennetusta ja 1960-luvulla puretusta väentuvasta emme ole toistaiseksi nähneet kuvia.

Nykyinen päärakennus on rakennettu 1870-luvun lopulla. Aiempi päärakennus sijaitsi sen sijaan isojakokartan mukaan suurin piirtein kuvassa näkyvän väentuvan paikalla. Mietimmekin vielä jokin aika sitten, olisivatko väentupa ja vanha päärakennus olleet mahdollisesti yksi ja sama talo. Yllä olevasta valokuvasta kuitenkin selviää, että rakennus seisoo muotoon hakattujen säännöllisten kivien päällä, joten ikä ei täsmää. Muutenkin rakennuksen ulkomuoto viittaa uudempaan aikaan, 1800-luvun jälkipuolelle.

Ylimmästä kuvasta näkee, että suurin osa tien varressa seisseen väentuvan ikkunoista on avautunut tielle ja joelle päin. Pihanpuoleisessa julkisivussa ei taas ole ollut kuistin lisäksi kuin kaksi ikkunaa, vaikka se on ollut sisäänkäynnin ja talon miespihan puoli. Suurin syy tähän on varmasti ollut se, että ikkunoita on laitettu etelän puolelle tuomaan valoa ja lämpöä sisätiloihin. Siitä huolimatta se näyttää erikoiselta ratkaisulta: kookas rakennus ja vain kaksi ikkunaa toisella pitkällä sivustalla.

Uusimman väentuvan perustustyömaa etenee hyvää vauhtia. Ensi viikolla päästään todennäköisesti latomaan kiviä paikoilleen. Siitä lisää tuonnempana.

Ville

Perustustyömaa vai arkeologiset kaivaukset?

Blogimme on viettänyt valitettavan kauan hiljaiseloa lähinnä muuttokiireiden, lapsenhoidon ja rakennustyömaan valmistelujen vuoksi. Uskon, että kesän edetessä päivityksiä tulee hieman tiheämpään tahtiin.

Uuden väentupamme perustusten teko alkoi viimein tällä viikolla. Jo aiemmin kesäkuussa oli tehty sorapeti valmiiksi ja lyöty yhdeksän teräspaalua 16-18 metrin syvyyteen niin, että paalujen päät ulottuivat savikerroksen läpi kantavampaan moreeniin.

Paalujen päät tullaan valamaan anturoiden sisään. Betonianturan alle ja sivuille tulee routaeristys ja päälle ladotaan luonnonkivet, jotka kiilataan oikeaan asentoon pienten kiilakivien avulla. Laastina käytetään sementtilaastia, koska kivijalasta tulee perustusratkaisujen vuoksi liikkumaton.

Anturatyö alkoi tiistaina. Sorapatjan pinnan korkeudessa ei valitettavasti otettu huomioon routaeristystä, joten ensimmäisenä oli edessä kohtalainen kaivuutyö huonossa säässä. Koska lyhyellä varoitusajalla ei saatu paikalle konetta, jouduimme kaivamaan anturan ja routaeristyksen alalta noin 10-15 senttiä soraa pois. Kahdelta mieheltä meni lähes työpäivä tähän. Tämän operaation jäljiltä työmaa näytti lähinnä arkeologisilta kaivauksilta tai muinaisilta hautakummuilta. Tämä ylimääräinen, tulevien anturoiden väliin korkeiksi kummuiksi kohonnut täytemaa tullaan myöhemmin kaapimaan koneella pois.

Perustustyöt ja kivijalan tekeminen on tilattu turkulaiselta Vili-Ko Oy:ltä, jonka toimitusjohtaja toimii lisäksi työmaan vastaavana mestarina.

Itse kivijalan tekeminen tulee olemaan mielenkiintoinen ja samalla haastava vaihe. Kivijalkakivet on aikoinaan purettu 1900-luvun alussa rakennetusta talosta. Kiviä ei valitettavasti ole merkattu mitenkään, joten niitä joutuu varmasti sovittelemaan paikoilleen jonkin verran. On myös todennäköistä, että lisäkiviä joudutaan hakemaan tien toiselta puolelta, vanhan saunan entisestä ja puoliksi maan sisään hautautuneesta kivijalasta. Tähän työvaiheeseen palaan piakkoin.

Parempia rakennus- ja restaurointi-ilmoja kaikille!

Ville

Hirsirunko nousee

Kuva: Silon Piilukirves

Uuden piharakennuksemme eli väentuvan runko nousee parhaillaan Laitilassa. Veistotyön tilasimme Silon Piilukirveeltä, joka toimii Laitilan Silon kylässä. Työ on edennyt ikkunoiden alalaitaan asti. Kun runko on valmis, se puretaan, kuljetetaan meidän tontillemme elokuussa ja kootaan uudelleen. Kattotuolit päätettiin jo suunnitteluvaiheessa tilata kustannussyistä tehdasvalmisteisena. Ne kiinnitetään paikoilleen heti, kun runko on valmiina.

Kuva: Silon Piilukirves

Runkoa varten hankittiin vanhaa hirttä aikamoinen kasa, mutta siitä huolimatta lisää tarvitaan. Parkanosta tuomallamme kuormalla päästään ikkunoiden yläosaan saakka. Vielä uupuu siis pari sataa metriä hyväkuntoista kuuden tuuman hirttä.

Ennen rungon pystytystä edessä on anturan valaminen ja luonnonkivijalan latominen sen päälle. Nämä vaiheet on tarkoitus tehdä kesä-heinäkuun aikana. Tästäkin aiheesta kirjoittelen hieman myöhemmin lisää.

Ville

Vanhat peiliovet uuteen kotiin

Pihaan vähitellen nousevan uudisrakennuksen sisäovet ovat olleet työlistalla jo jonkin aikaa. Ryhdistäydyimme tässä asiassa ja kävimme valitsemassa ovet Metsäkylän navetalla. Vaikka vanhoja rakennusosia on kätevää selailla verkosta, näkee kuitenkin mittasuhteet ja kunnon aina parhaiten paikan päällä.

Valitsimme kolme peiliovea, joissa oli samaa muotokieltä peileissä. Kylpyhuoneeseen ei tule ikkunaa, joten sinne tulee ikkunallinen ovi, joka tuo päivänvaloa eteisen kautta. Ensin ajattelimme, että ikkuna olisi vain yläosassa ja siihen laitettaisiin sitten verho näkösuojaksi. Navetalla kuitenkin ihastuimme yllä näkyvään oveen, jossa on kaksi kapeaa, mutta korkeaa ikkuna-aukkoa. Nähtäväksi jää, miten näkösuoja noihin tehdään. Kuten kuvasta näkyy, lasit puuttuvat eli vaihtoehtoina olisi tietysti valita esimerkiksi maitolasia tai vaikkapa pullonpohjalasia. Tällaiset "sumennetut" lasit eivät kuitenkaan ole kovin vanhaa perua. Täytyy miettiä, mitä eri vaihtoehtoja on tarjolla.

 

Meillä kävi tuuri ja löysimme kaksi muuta tarvittavaa ovea samasta sarjasta, toiseen vain täytyy vaihtaa kätisyys. Vanhat ovenkahvatkin olivat tallella. Ovissa on jonkin verran kunnostettavaa, mutta viat ovat taklattavissa, joten uskalsimme hankkia ovet. Mielenkiintoista nähdä, miltä ne näyttävät kunnostettuina!


Tuovi

Valoa enemmän kuin ikkuna näyttää

Uudet järeät ikkunankarmit on liimattu yhteen useammasta osasta. Pokat ruutuineen ovat kierrätystavaraa.

Viime kirjoituksesta on mennyt taas tovi - tällä välin on kuitenkin tapahtunut paljon. Uuden väentupamme ikkunat valmistuivat ja puuseppä Lindblad toi ne meille odottamaan asennustaan. Ikkunat ovat mielestämme kauniita. Ne on maalattu valmiiksi pellavaöljymaalilla ja sisäpuitteisiin on asennettu messinkiset niklatut kääntösalvat. Ikkunat on myös istutettu uusiin karmeihin.

Vanhat pokat ovat peräisin 1900-luvulta, kuten myös kulmarautatyyppi.

Uudet messinkiset kääntösalvat sopivat hyvin ikkunoiden tyyliin.

Uudet järeät karmit eivät ole yhtä puuta vaan liimattu kokoon useammasta osasta kieroontumisen estämiseksi. Tämä oli arkkitehti Pekka Saatsin ehdotus. Ikkunoiden tiiviys on ehdoton edellytys meidän tontillamme, koska varsinkin meren suunnalta puhaltava tuuli pääsee painamaan vettä ja lunta pienimmästäkin kolosta sisään.

Kunnan maanmittarit kävivät merkitsemässä tulevan väentuvan kulmapisteet ja korkomerkinnän.

Puutapin päähän on lyöty naula merkitsemään yhtä rakennuksen nurkista. Viereen on merkitty tapilla ja punaisella ruksilla tulevan teräspaalun paikka

Rakennustontilla on myös ollut kuhinaa: kunnan maanmittarit kävivät merkitsemässä rakennuspaikan ja pari päivää sitten myös paalutustyö valmistui. Seuraavaksi onkin vuorossa anturan valaminen ja kivijalkakivien latominen. Samaan aikaan hirsikehikkoa veistetään toisaalla.

Tämä vuosi tulee varmasti olemaan hieman aiemmista poikkeava, koska vauvanhoito vie osansa ja oman työmme osuus jää pienemmäksi. Toisaalta väentupa etenee mukavasti muiden voimin ja välillä vähän rauhallisempi tahti voi olla itselle hyväksikin.

Valoisia kevätiltoja!

Tuovi

Uudet karmit, vanhat pokat

Vanhan pokan sovitusta uuteen karmiin. Kuva: Valtteri Lindblad

Hankimme aiemmin pari sarjaa vanhoja ikkunanpokia Metsäkylän Navetalta ja puuseppä Valtteri Lindblad nouti ne pajalleen helmikussa kunnostamista ja karmien tekoa varten. Työ on edennyt jo pitkälle. Ajattelinkin tässä vaiheessa kertoa muutaman sanan vanhojen pokien käyttämisestä uudisrakennuksessa, koska teemaa on tullut nyt mietittyä jonkin verran omassa projektissamme.

Ajattelimme aluksi, että hankimme kaikki ikkunat kierrätettyinä. Löysimmekin suurimman osan, mutta joitakin jäi puuttumaan. Ikkunoita metsästäessä huomasin, että on ensinnäkin hankalaa löytää monta samanlaista vanhaa pokaa eli samaa sarjaa olevia ikkunoita. Tähän varmaankin vaikuttaa se, että varaosapankit myyvät tavaraa kysynnän mukaan eivätkä välttämättä pyri säilyttämään sarjoja kokonaisina. Myöskin ostajilla on ehkä useimmin tarve vain parille varaosaikkunalle tai vaikka yhdelle sisustustarkoitukseen. Oma johtopäätökseni oli, että tarvitaan vähintään pari isoa pokasarjaa, joiden koot ovat lähellä toisiaan, jotta homma kannattaa.

Karmipuiden liimausta. Kuva: Valtteri Lindblad

Toiseksi, vanhojen ikkunoiden kunnostuksessa tulee aina yllätyksiä. Niitä oli tässäkin projektissa. Joko ikkuna näyttää hyvältä ja paljastuukin yllättävän huonokuntoiseksi tai näyttää huonolta ja paljastuu hyväkuntoiseksi. Mutta tämähän on perinnerakentamisen lainalaisuuksia muuallakin. Työläintä ikkunakorjauksessa on usein vanhojen maalien poisto. Se on hidasta, puuduttavaakin, mutta tärkeää työtä. Toisin sanottuna kustannuksia on hankala arvioida tarkasti etukäteen: ikkunat on hankittava pienellä riskillä, koska korjaustyön määrän näkee vasta verstaalla.

Kolmanneksi, vanhan ikkunan kunnostuttaminen saattaa olla yhtä kallista kuin uuden vastaavan teko. (Itse tekemällä tietysti säästää, mutta aina siihen ei ole aikaa.) Tässä vaikuttaa juuri tuo työmäärä vaikkapa maalinpoistossa tai yllättäen lahoksi paljastuvat alasarjat, jotka joutuu kokonaan vaihtamaan. Toki uuden tekemisessä malli on ratkaiseva: yksinkertainen malli, johon puusepältä löytyvät valmiit terät on melko nopea tehdä. Niinpä mekin taivuimme siihen, että puuttuvat pokat tehdään uusina, samalla mallilla kuin kierrätysikkunat.

Soppatauko töiden lomassa. Kuva: Valtteri Lindblad

Ja neljänneksi, käsityönä teetetyt ikkunat tuntuvat usein kalliilta, mutta kun katsoo uusien tehdasvalmisteisten ikkunoiden hintoja, eivätpä nekään ihan edullisia ole. Uskon myös, että elinkaari on käsityöikkunoilla pidempi, koska niitä voi huoltaa. Meillä vanhojen ikkunoiden käyttö oli myös periaate- ja tunnelmakysymys, tehdasvalmisteiset eivät olisi tulleet kysymykseen. Vanhan vaihtoehtona olivat uudet, käsityönä tehdyt ja niitäkin siis rakennukseen joitakin tulee.

Valmiita karmin osia. Kuva: Valtteri Lindblad

Ikkunoiden, kuten muunkin rakennustyön, teettäminen käsityönä on myös mahdollisuus työllistää alan ammattilaisia ja tukea ammattitaidon säilymistä: tämä on myös meille tärkeää. On hienoa löytää taitavia, paikallisia osaajia, joiden kanssa muodostuu vuosia kestävä yhteistyösuhde. Näenkin vanhan rakennuksen korjaamisessa toimittaja-tilaaja-suhteen enemmänkin kumppanuutena.

Tuovi

Husdrömmar

Sain Pirjolta jälleen mielenkiintoisen vinkin SVT:ssä pyörivästä Husdrömmar-sarjasta, jossa erityisesti yksi jakso käsittelee vanhan talon korjausta. Omistajat Therese ja Jens ovat kunnostaneet taloaan seitsemän vuotta. Pitikin heti laskea, että oma projektimme on nyt vienyt miltei saman verran. Tosin ensimmäinen vuosi meni enimmäkseen ihmettelyssä ja vähän taisimme kattoa paikkailla.

Jakso on katsottavissa 22.4. saakka osoitteessa
http://www.svtplay.se/video/2705212/husdrommar/husdrommar-sasong-2-avsnitt-5

Tuovi

Kadonnutta pihapiiriä etsimässä

Tila kuvattuna lounaasta vuonna 1904.

Olemme tilan hankkimisesta lähtien yrittäneet selvittää, minkälaisia rakennuksia pihapiiriin on aikoinaan kuulunut. Sen olemme tienneet, että rakennuksia on ollut useampia ja ne ovat muodostaneet eräänlaisen umpipihan. Entiseltä omistajalta ja hänen sukulaisiltaan olemmekin saaneet mielenkiintoisia vanhoja kuvia, mutta esimerkiksi tien vieressä 1900-luvun alkupuolella kohonneen, todennäköisesti väentupana toimineen rakennuksen ulkomuodosta ei tähän mennessä ole ollut tietoa.

Vähän aikaa sitten entiseen omistajasukuun kuuluva lähetti meille todella mielenkiintoisen kuvan, jossa on näkyvissä monta pihapiiristä myöhemmin hävinnyttä rakennusta. Kuva on vuodelta 1904 ja otettu naapurin puolelta, joen pientareelta. Siinä on vasemmalla näkyvissä tien vieressä seisovat aitat, päärakennuksen pääty niiden takana, tien vieressä sijainnut väentupa ja vanha sauna, joka purettiin käsittääksemme 1960-luvulla. Saunan kivijalka on edelleen näkyvissä samalla paikalla, tosin puolittain maan alle uponneena.

Kuvan etualalla näkyvissä vanha maakellari. Tien toisella puolella vanha väentupa ja sen vieressä talousrakennus.

Ylhäällä oikealla näkyy myös nykyisen tallin paikalla sijainnut talousrakennus, jonka siipeen johti kuvan mukaan myös ajosilta. Rakennus on todennäköisesti toiminut joko tallina tai navettana tai sitten näiden yhdistelmänä.

Keskipäivän lepotaukoa viettämässä.

Kuvassa on myös arkipäiväisen hauska yksityiskohta. Vasemmassa alakulmassa näkyy paanukattoinen maakellari, jota vasten mieshenkilö köllöttää ja pitää todennäköisesti hyvin ansaittua keskipäivän taukohetkeä.

Edessä vanha sauna ja sen takana naapurin jo tässä vaiheessa rapistunut asuinrakennus. Saunan edustalla näkyvät myös hevonen ja naishenkilö hameesta päätellen.

Nykyisen tonttimme kohdalla on sijainnut aikoinaan vanha kyläkeskus, joka hajosi käytännössä 1800-luvun aikana. Kuvassa näkyy vielä entisen naapurin jo huonoon kuntoon päässyt, todennäköisesti lautakattoinen, rakennus saunan takana. Myöhemmin sekin alue liitettiin meidän tilaamme ja paikalle kohosi parin kymmenen vuoden kuluttua betonitiilinen navetta.

Vanha kuva kertoo itse asiassa todella paljon sekä vanhoista rakennuksista että vanhasta asumistyylistä. Tässäkin vanhassa kyläkeskuksessa on ollut 1700-luvun lopulla neljä tilaa. Ihmisiä on siis asunut runsaasti pienellä alueella. Sosiaalinen elämä on varmaankin ollut tiiviissä yhteisössä vilkasta ja rakennuksia (ja myös koneita) on ollut viisaasti yhteiskäytössä. On mielenkiintoista miettiä, kuinka paljon kylien hajoaminen on vaikuttanut työntekemisen käytäntöihin ja ihmisten sosiaalisuuteen.

Ville 

Esillä Yhteishyvässä

Viime vuoden joulukuussa kävi toimittaja tekemässä meidän korjausprojektistamme juttua S-ryhmän asiakaslehti Yhteishyvään. Artikkeli ilmestyi tällä viikolla ja on painetun lehden lisäksi luettavissa nettiversiona täältä.

Uuden piharakennuksen pohjatöiden olisi tarkoitus alkaa huhtikuun aikana maaperän muokkauksella ja paalutuksella. Kevät on tullut tänä vuonna sen verran aikaisin, että ainakaan roudan vuoksi pohjatöitä ei tarvitse lykätä kauemmaksi kevääseen.

Pohjatöiden jälkeen ovat vuorossa anturan valaminen ja luonnonkivijalan latominen sen päälle. Hirsirungon pystytys alkaa sitten loppukesästä. Päärakennuksessa ja aitoissakin olisi paljon tekemistä rästissä, joten työt eivät tänäkään vuonna lopu kesken. Toivotaan hyviä korjaussäitä!

Ville ja Tuovi

Jäähyväiset kuusiaidalle

Viime viikonloppuna järjestimme pienimuotoiset talkoot ja kaadoimme vanhan kuusiaidan uuden tieltä. Mukana talkoissa oli hieman enemmän puunkaatoon perehtynyt tuttavamme, joka sai hoitaa vaikeimmat kaadot. Niiden puiden kohdalla, jotka olivat hieman kallellaan taloon päin, käytimme köyttä apuna. Vedimme kahden hengen voimin puuta kaatosuuntaan, ja kaikki sujuikin mallikkaasti. Myös traktori olisi tarvittaessa ollut käytössä, mutta sitä emme tällä kertaa tarvinneet.

Meidän ”kuusiaitamme” ei tosin ole enää pitkään aikaan ollut varsinainen aita, vaan pikemminkin rivi liian tiheään istutettuja täyskasvuisia kuusia. Samanlaisia kohoaa ympäri Suomea vanhojen pihapiirien laidoilla, usein pohjoisen puolella suojaamassa kylmiltä tuulilta. Sittemmin ne ovat säännöllisen hoidon puutteessa päässeet kasvamaan ylipitkiksi, jolloin tuloksena on ollut tiheä ja usein hieman epäsiistin näköinen puurivi.

Kaadoimme kaikki vanhat kuuset naapurin pellon puolelle, koska se oli turvallisempaa. Olimme sopineet toki järjestelystä etukäteen. Naapuri lupasi hakea puut pois omaan käyttöönsä. Itse otimme polttopuiksi kolmen samaan aikaan kuusiaidan kanssa kaadetun koivun rungot. Kuusien ja muutaman koivun lisäksi kaadoimme pari vaahteraa, jotka olivat kasvaneet kuusten lähistölle. Tarkoitus oli alun perin kaataa myös pari etupihan epäsiistiä ja muutenkin huonokuntoista lehtikuusta, mutta tuulen suunta oli sen verran hankala, että päätimme jättää sen touhun myöhempään ajankohtaan.

Kaadoimme yhteensä noin 30 puuta, ja aikamoinen kasa siitä tulikin. Onneksi runkoja ei tarvinnut karsia, ne sahattiin ainoastaan neljän metrin pätkiin naapurin toivomuksesta. Etukäteen hieman mietimme, näyttääkö talon ympäristö liiankin avaralta puiden kadottua se takaa. Kun latvoistaan rispaantuneet kuuset olivat poissa, näytti talokin kuitenkin jotenkin siistimmältä ja pihapiiri huomattavasti avarammalta. Uusi kuusiaita tarvitaan kuitenkin rajaamaan tonttia ja muodostamaan yhtenäinen oma alueensa.

Kaadetun kuusirivistön tilalle on tarkoitus kasvattaa uusi kuusiaita, jota pidetään säännöllisen leikkauksen avulla noin kahden metrin korkuisena. Siinä mitassa se suojaa, rajaa sopivasti pihapiiriä, eikä kuitenkaan varjosta naapurin peltoa liikaa. Kuusiaita voi jonkun mielessä olla hieman synkkäkin elementti pihalla, mutta se on kyllä kuulunut jo pitkään olennaiseksi osaksi vanhoja pihapiirejä, etenkin Varsinais-Suomen peltoaukeilla, jossa tuuli pääsee vapaasti puhaltamaan mereltä pitkälle sisämaahan.

Mietimme vielä kuusiaidan sijoitusta. Joka tapauksessa se tulee muodostamaan L:n muotoisen yhtenäisen linjan tontin luoteis- ja koillisladoille, päärakennuksen taakse. Yksi ajatus on jyrsiä vanhojen kuusien näkyvät kannot pois ja istuttaa uusi rivistö sen viereen, hieman enemmän pihan suuntaan, jolloin sen leikkaaminen myös ulkopuolelta onnistuu vaivattomasti. Aidan takanahan on heti oja ja sen toiselta puolelta alkaa naapurin viljelty pelto. Jos aidan istuttaisi samaan kohtaan kuin vanhat, olisi aidan leikkaaminen erittäin hankalaa. Samoin maanmuokkausta joutuisi tekemään todennäköisesti huomattavasti enemmän.

Uudet kuuset hankimme paikkakunnan omasta puutarhayrityksestä, jonka puutarhuri lupasi tulla paikan päälle katsomaan istutuspaikkaa. Savimaa ei ole helpoin kasvuympäristö, joten laji kannattaa valita huolella. Samalla voimme suunnitella taimien määrän ja istutustiheyden.

Vielä lopuksi pari sanaa vanhojen puiden kaatamisesta, mikä tuntuu usein haikealta ja vaikealta. Mekin mietimme kuusiaidan kaatoa pitkään, mutta viime talvien myrskyissä pihan huonokuntoisimpia puita on alkanut kaatua eikä aitakaan ollut enää mikään pihan kaunistus. Teetimme myös vuosi sitten puutarhasuunnitelman, jolloin pohdimme kuusien poistoa suunnittelijan kanssa. Nyt onkin helppoa edetä pihan kunnostuksessa kun on suunnitelma olemassa

Lisää kuusiaidasta ja muustakin puutarhasta myöhemmin keväällä.

Ville ja Tuovi

Mitä ikkunoille kuuluu?

Uuden "väentupamme" käytännön rakennustyöt ovat alkaneet kierrätysikkunoiden kunnostuksella, jota puuseppä, restaurointiartenomi Valtteri Lindblad tekee parhaillaan Raision verstaallaan. Kerroin aiemmassa kirjoituksessani hankkineeni kaksi miltei samankokoista sarjaa vanhoja ikkunanpokia ja eteisen pariovet Metsäkylän navetalta. Valtteri kävi hakemassa ikkunat ja ovet verstaalleen ja ikkunoista siis aloitetaan.

Työ alkoi vanhojen maalien poistolla, jota on tehty kuumailmapuhaltimen avulla. Jotkut pokista vaativat myös puukorjauksia, vaikka ovatkin pääosin hyvässä kunnossa. Seuraava vaihe on pokien sahaaminen samankokoisiksi, hiominen ja lasien pesu. Ikkunakitit olivat hyvin säilyneitä, joten niitä ei lähdetä uusimaan vaan ainoastaan paikkauskitataan tarpeen mukaan. Joissakin pokissa oli rikkinäisiä laseja ja outoja mustia väriraitoja - nämä vaihdetaan uuteen vedettyyn lasiin. Valtteri tekee myös ikkunoille uudet karmit mittojen mukaan ja saranoi pokat sekä kiinnittää sulkimet. Pokat maalataan valkoisella pellavaöljymaalilla.

Kuva: Valtteri Lindblad

Ikkunakorjaus voi kuulostaa monimutkaiselta ja onhan siinä toki monta vaihetta. Tässä projektissa kuitenkin päästään vähän vähemmällä kun puukorjauksia ja kittausta tehdään vain joihinkin pokiin - usein vanhoissa ikkunoissa uusitaan kaikki kitti eli lasiruudut poistetaan ja kiinnitetään sitten uudelleen.

Kuva: Valtteri Lindblad

Ikkunatyön lisäksi olemme viime aikoina pohtineet pariovien seuraksi tarvittavien tuplaovien ulkonäköä: tuplaovien tarkoitus on eristää lämpöä eteisessä erityisesti talviaikaan. Vaihtoehtoina on tällä hetkellä tehdä identtiset kopiot, yksinkertaistetut kopiot tai sitten ihan omannäköiset ovet esimerkiksi vaakaponttilaudasta. Ovihaastetta selvitetään arkkitehti Pekka Saatsin ja puuseppä Lindbladin kanssa.

LVI-suunnittelukin puhuttaa, jota tekee Mats Gerkman Raaseporin LVI-suunnittelu Oy:ssä. Ilmanvaihto ja jätevesien johtaminen ovat parhaillaan mietinnässä, myös lämminvesivaraajan kokoa olemme tuumailleet.

Mukavaa helmikuun jatkoa ja energiaa rakennusprojekteihin!

Tuovi

Hirsiä liikkeellä!

Piharakennuksen hirsirunkoon on tarkoitus käyttää vanhaa kierrätyshirttä. Pienen etsiskelyn jälkeen sain Metsäkylän Navetan Pia Kuurmalta vinkin henkilöstä, joka oli juuri myymässä ison kasan vanhoja ja suhteellisen hyväkuntoisia hirsiä. Otin yhteyttä myyjään ja kävin Parkanossa katsomassa tavaran ennen ostopäätöstä. Hirret ovat peräisin pari vuotta sitten puretusta vanhasta Pentin talosta ja soveltuivat hyvin uusiokäyttöön meidän piharakennukseemme.

Eilen lauantaina koko satsi kuljetettiin Parkanosta Laitilaan, jossa Jani Moilanen ja hänen Silon Piilukirves -yrityksensä alkaa veistää runkoa myöhemmin tämän vuoden aikana. Rungosta on tulossa varhopatsas-rakenteinen eli kulmissa ja väliseinien liitoskohdissa käytetään hirsien painumisen sallivia pystyparruja, joihin kiinnitetään karat. Parruun lovetaan toisesta päästä pyöristetyt soirot, jotka kiinnitetään parruihin joko nauloilla tai ruuveilla. Samantyyppinen rakenne on luonnollisesti myös aukkojen kohdalla, mutta niissä pyöristetyt soirot kiinnitetään ainoastaan toiselle sivulle.

Samankaltaista parru-soiro-kara-yhdistelmää olen nähnyt käytettävän myös joissain hankalimmissa rungonkorjauskohteissa. Karoilla varustettuja ja pystysuuntaan asetettuja parruja on käytetty varsinkin silloin, jos lamasalvoksen hirsikerrat ovat lahonneet räystäältä kivijalkaan saakka läheltä rakennuksen nurkkaa. Tämä korjaustapa säästää huomattavasti työaikaa ja soveltuu etenkin sellaisiin kohteisiin, jossa hirsirunko vuorataan ulkopuolelta laudoituksella.

Parhaillaan on piharakennuksen osalta monta asiaa kesken: tarjouspyynnöt, suunnitelmien hyväksyminen, sopivien tekijöiden etsiminen jne. Näistäkin asioista lisää myöhemmin.

Ville

Piharakennuksen sauna hahmottuu

Suurin tämän vuoden projekteista tulee olemaan uuden piharakennuksen pystyttäminen pihapiiriin. Yksi merkittävimmistä syistä piharakennuksen toteuttamiseen on talvikauden peseytymis- ja majoitustarve. Tähän mennessä olemme käyttäneet kesäisin telttasaunaa, joka on aina tarjonnut pehmeät ja miellyttävät löylyt. Peseytymistilana se ei kuitenkaan ole paras mahdollinen pienen kokonsa vuoksi. Talvisaikaan pesuhommat on hoidettu muualla.

Piharakennuksen pääsuunnittelija arkkitehti Pekka Saatsi on laatinut hyvät ja yksityiskohtaiset piirustukset erityisesti saunan osalle. Tämä mm. siksi, että sauna on rakennusteknisesti erittäin kinkkinen tila sen synnyttämän valtavan kosteuden takia. Ja koska se tulee samaan rakennukseen asuintilojen kanssa, täytyy kosteuden päästä kuivumaan rakenteita ylimääräisesti rasittamatta.
Saunamme seinät tulevat olemaan piiluttua hirttä ja osittain kalkkilaastilla rapattua tiilimuuria. Uloimmaksi lattiarakenteeksi tulee keraaminen laatta. Sisäkaton päällimmäinen pinta tulee olemaan höylätty lomalaudoitus. Tarkoitus on yhdistellä perinnettä ja uutta tekniikkaa harkitussa suhteessa.

Pesuvesi lämmitetään erillisessä padassa. Kylmän veden hana tulee padan viereen.

Lattiarakenne tulee olemaan ylhäältä alaspäin seuraava:

- keraaminen laatta ja kiinnityslaasti
- siveltävä vesieriste
- teräsbetonilaatta, johon lattialämmitys, paksuus 100 mm
- valumottina liittolevy
- eristekerros, 100 + 50 mm
- tuuletustila
- kapillaarikatko, tiivistetty sora
- suodatinkangas
- perusmaa

Teräsbetonilaatta on saanut huonon maineen etenkin osana vanhoihin rakennuksiin 70-luvulla toteutettuja märkätiloja. Ongelmana näissä ratkaisuissa on ollut se, että laatan päällä on vesieristeenä käytetty usein ainoastaan muovimattoa, joka on sitten jossain vaiheessa revennyt tai irronnut kiinnityksestään ja vesi on päässyt kostuttamaan laattaa. Laatta on lisäksi usein valettu suoraan kiinni hirsiseinään. Jos uusi saunamme olisi itsenäinen ja kantoveteen perustuva rakennus, emme siihen betonilaattaa tunnelmasyistä mielellään laittaisi, mutta ympärivuotisesti asuttavassa rakennuksessa se on yhdessä lattialämmityksen kanssa toiminnaltaan varmin ratkaisu. Betonilaatan vaihtoehtona olevat huolellisestikin toteutetut levyrakenteet pyrkivät ajan myötä liikkumaan saumakohdistaan, jolloin vesivahingon vaara kasvaa.

 

Yläpohjan rakenne on ylhäältä alaspäin seuraava:

- sullottu sahan-/kutteripuru 50/50 %, paksuus 400 mm
- ilmansulkupaperi
- ristiinkoolaus 22 + 22 mm
- höylätty lomalaudoitus 28 x 145 mm

Lauteet ja kaiteet tulevat olemaan käsittelemätöntä kuusta. Täytyy vain puutavaraa valitessa huomioida, ettei laudepuiden joukkoon tule pihkaista puuta :) Valaisimeksi on valittu perinteinen malli Domus Classican valikoimasta. Hankimme sen kierrätettynä tai uutena. Kiuasmallissa on hauska yksityiskohta: uuninluukussa olevat aukot muodostavat tulen palaessa hymyilevän naaman, jossa riittää varmaan perheen pienimmällekin ihmettelemistä.

Saatsi on piirtänyt detaljikuvan myös saunan tulevasta ovesta. Sen alle jätetään pieni tuuletusrako ilmanvaihdon vuoksi.

Palaamme piharakennuksen tuleviin yksityiskohtiin jatkossakin.

Ville

Uusi vuosi, uudet kuuset

Pian on uusi vuosi edessä ja listoillamme on taas uuusia piha- ja rakennustöitä. Ensimmäisenä tulee ajankohtaiseksi vanhan kuusiaidan kaataminen ja todennäköisesti kaadamme samalla myös etupihalla olevat huonokuntoiset, vanhat kuuset.

Kuusien kaatoa on harkittu pitkään ja viime aikojen myrskyt ja kuusien huononeva kunto helpottivat päätöksentekoa. Kuusiaita päätynee hakkeeksi ja vanhat pihakuuset sahautamme laudaksi. Aiemmin laaditussa puutarhasuunnitelmassa on vanhan aidan tilalle tulossa uusi rivi kuusia ja tällä kertaa ne ulottuvat miltei koko talon takasuoralle, jolloin takapihasta tulee suojaisa alue. Kuusiaitaa täytyy jatkossa hoitaa säännöllisesti ja tavoitteena on matala ja tuuhea aita. Etupihan kuusten tilalle on puolestaan tulossa lehmuksia, jotka täydentävät vanhojen lehmusten rivistöt.

Pihatöiden lisäksi luvassa on uudisrakentamista kun ryhdymme rakennuttamaan uutta pientä asuinrakennusta pihapiiriin. Parhaillaan kommentoimme detaljisuunnitelmia arkkitehdille. Ensi vuoden osalta työt alkavat alkutalvesta hirsirungon veistolla, jonka jälkeen keväällä ovat vuorossa rakennuspaikan perustustyöt ja loppukesästä hirsirungon pystytys. Tavoitteena olisi saada vesikatto valmiiksi ennen ensi talvea, jolloin sisätöitä voisi jatkaa talvella. Aiemminkin rakennus saa toki valmistua, jos on valmistuakseen.

Tässä vaiheessa emme ole suunnitelleet enempää töitä ensi vuodelle, koska uudisrakennus työllistää kuitenkin paljon. On kuitenkin todennäköistä, että innostumme kuitenkin kevään koitettua puuhailemaan taas kaikenlaista. Ja maalausta ja ikkunakorjausta on varmasti luvassa kuten jokaisena vuonna tähänkin saakka.

Iloa työ- ja vapaapäiviin vuodelle 2015!

Tuovi

Kassa kaapissa

Taas on tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja remonttihommien ollessa talvitauolla kirjoitan välillä talon irtaimistosta, jota siirtyi meille kaupan mukana. Tutustutaan ensiksi kassakaappiin, joka on melko jykevä ilmestys yhdessä kamarissa. Sitä ei helposti sieltä siirretäkään ja olemme suosiolla jättäneet muovimaton vielä tuohon huoneeseen.

Selvittelin kaapin alkuperää sen merkin avulla ja kyseessä on tamperelaisen Grundströmin kassakaappitehtaan luomus 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. On hauska ajatus, että kassakaappeja varten on ollut oma tehtaansa: kukoistuskausi olikin 1910-20-luvuilla, jonka jälkeen tehdas ajautui konkurssiin 1930-luvun alussa. Kun elinkeinoelämällä meni huonosti, ei kassakaappejakaan enää tarvittu.

Kassakaappimme itsessään ei ole kovin arvokas, niitä on paljon myynnissä vanhan tavaran liikkeissä ja sillä onkin meille etupäässä historiallista arvoa. Tarve kassakaapille talossa on varmastikin ollut, koska työväkeä oli paljon ja heille on maksettu palkkoja. Talossa on säilynyt laaja kirjanpito maataloudesta ja erilaisista luottamustoimista menneinä aikoina, jotka ovat myös vaatineet käteiskassaa ja kuittien pyörittelyä.

Meille siirtyessään kassakaappi oli miltei tyhjä, siellä oli vain yksi metallirasia täynnä vanhoja avaimia. Muutaman avaimen oven olemme onnistuneet paikallistamaan, suurin osa jäänee arvoituksiksi. Lisäksi kassakaapissa on avaamatta yksi lukollinen lokero, jonka avain on kadonnut. Avaaminen vaatii lukkoseppää ja emme ole vielä saaneet sitä aikaisiksi. Eletään siis vielä hetken aikaa jännityksessä!

Tuovi