Pihamaalla oli syystunnelmaa lokakuussa. Innostuin kuvaamaan puita ja samalla tuli vertailtua lehtien kellastumista eri puulajeissa. Vaahtera oli ehdoton ykkönen ja lehmus piti perää.
|
Vaahteran lehdet olivat jo kauniin keltaisia. |
|
Saarni vihersi vielä, mutta lehtiä oli pudonnut jo paljon pois. |
|
Lehmus oli vielä lokakuussa kesäisen vihreä. |
Kävimme myös vintillä tutkimassa mahdollisia katon vuotokohtia sadekauden jälkeen ja niitä löytyikin pari: yhden piipun juuresta oli tullut vettä vintille ja samoin isoimmasta paikkakohdasta. Tiedossa on siis jälleen paikkaamista isompaa kattoremonttia vielä odotellessa. Uusi katemateriaali on kuitenkin saatu päätettyä: se on huopa, sementtitiilistä luovutaan.
Vintillä käydessä jää helposti kaivelemaan vanhoja papereita ja tavaroita taskulampun valossa, niin kävi nytkin. Iloinen löytö oli tiluskartta vuodelta 1914. Kartassa todettiin, että se perustui vuosina 1905-1906 tehtyyn isonjaon täydentämiseen ja nyt kädessä oleva paperi oli tämän toimituksen tarkistusmittaus. Kartan laatija oli komisionmaanmittari Fredrik Hellsten, joka oli tehnytkin kartan huolella. Tilan koko on tuolloin ollut noin parisataa hehtaaria. Nyt tonttimme on kaksi hehtaaria.
|
Karttaa ihmeteltiin valoisalla pihamaalla. |
Kartan kiinnostavinta antia ovat vanhat rakennusten paikat, joita olemme tähän saakka arvuutelleet maanmuotojen, sieltä täältä löytyvien nurkkakivien ja omenapuiden perusteella.
|
Isosta kartasta napattu pihamaan osuus. Nykyään tallella olevat rakennukset on merkitty karttaan. |
Olipa upea löytö! Kunpa mekin osaisimme pitää jälkipolville tallessa tarpeelliset ja aarteet:)
VastaaPoistaNiinpä, kun miettii vaikka kirjeenvaihdon arkistointia niin sähköposteista ei taida paljoa jälkiä jäädä tuleville sukupolville.
VastaaPoistaOn sittenkin hyvä puoli siinä, ettei kaikkea laiteta kokonaan pois. Vintit voivat kätkeä ja säilyttää aarteita seuraaville sukupolville.
VastaaPoistaE.J.