Huomioita vilja-aitassa

Siivosimme aitan ja sen ympäristön pärekattotyömaan jäljiltä. Siinä olikin hommaa yhdelle viikonlopulle: rakennustelineiden purkaminen, kaiken maailman lahonneiden lautojen kuljetus kokkoon, käyttökelpoinen puutavara suojaan talliin ja roskien keräily.

Välipohjan käsin veistetyt lankut olivat painavaa tavaraa, mutta nekin jaksoimme saada suojaan ulkosalta. Ennen kaikki on tehty järeämmäksi kuin nykyään - veistäminen on ollut vähemmän automaattista puuhaa ja turhaa työtä on haluttu välttää. Puustakaan ei ole ollut pulaa.

Siivouksen jälkeen unohduimme pimeään aittaan (ennen katon laittoa se oli valoisa, ehkä mieluummin kuitenkin pimeys ja katto kuin valo ja katottomuus!) ihmettelemään vanhoja rakenteita ja niihin tehtyjä merkintöjä. Tukkimiehen kirjanpitoa on aitan seinissä runsaasti ja myös viljalaarien tukihirret on numeroitu. Mielenkiintoinen yksityiskohta on vanha puukoppalukko aitan ovessa, joka on valitettavasti haljennut, mutta ehkä korjattavissa.
 

Aitan puukoppalukko sisäpuolelta

Aitan perustuksiakin olemme ehtineet miettimään. Olisi hauskaa palauttaa hirsikehikko aitan alle, malleja löytyi Hämeen Härkätien varrelta siellä ajellessamme. Täytyy joskus pysähtyä ja käydä jututtamassa aittojen omistajia. Perustusten myötä aitta nouseekin huomattavasti korkeammaksi rakennukseksi, jollainen se on joskus ollut.

On hassua ajatella, miten moni vanhoista rakennuksista on ennen ollut "korkeammalla", mutta maanpinnan nousun myötä "madaltunut". Onko maanpinnan nousu rakennusten ympärillä vääjäämätöntä vai olisiko se jotenkin estettävissä?

Aitan ovessa on hauska taottu vedin ulkopuolella.

Vanhaa ja vähän uudempaa aitan seinää.