Vintin aarteita

Kiipesimme jälleen vintille, tällä kertaa raivaamaan talon uudempaa päätyä tyhjäksi hirsikorjaajia varten, jotka aloittavat ensi viikolla työt piikainkamarissa. Siinä samalla tutkimme vanhassa päädyssä innolla kaikenlaisia tavaroita. Miten ihmeessä onnistuisin inventoimaan kaikki vanhat kirjeet, kirjat, vihot, lehdet, kuvat ja pikkuesineet? Vaatteita ja kenkiäkin on, mutta niiden kunto vaihtelee. Yhden ison kudotun maton toimme alas ja se oli yllättävän hyvässä kunnossa, vain pari reikää ja värit kirkkaita. Vanhoista kuvista päätellen se on ollut aiemmin salissa.

Yllä olevassa kuvassa joitakin tämän päivän löytöjä: lapsen kenkä, koulukaverin antama muistokortti talon tyttärelle, Punaisen Ristin ja Kaasusuojeluyhdistyksen yhteinen arpamainos, voiteluöljyn säännöstelykuponkeja ja Fazerin Paavo Nurmi -pastillirasia.

Muita mielenkiintoisia löytöjä olivat vanha peruukki, lukuisat sikarilaatikot, miesten "paperikaulukset" (mikä lienee oikea termi?) ja kipsistä tehty kattorosetti.

Naulat pois!

Naulojen poistaminen laudoista on usein vähän tylsää hommaa. Minulla on taipumusta kasata naulaisia purkulautoja odottamaan parempia aikoja. Välillä näitä aikoja tuleekin ja silloin ahkeroin kaikki kerralla naulattomiksi ja uusiokäyttöön.

Kovin haaste ovat isot, naulapyssyllä ammutut naulat paksuissa lankuissa. Näitä on meillä erityisesti ruokasalin madalletussa katossa. Aiemmin väänsin niitä irti sorkkaraudalla, mutta viime kesänä meillä oli lainassa tämä naulanpoistaja. Se on aivan mainio työkalu! Jonkin käsittämättömän ikiaikaisen mekaniikan avulla se poistaa tiukimmatkin naulat vaivatta ja ilman voimaa.

Sellainen tarkennus täytyy tehdä, että vanhat ja ruosteiset leikatut naulat eivät välttämättä tällä lähde vaan katkeavat helposti. Niitä pitää suostutella lempeämmin ottein ja monesti joutuu kuitenkin irrottamaan kannan ja lyömään naulan laudasta läpi.

Mattaa kattoon

 Maalasin viikonloppuna kuistin sisäkattoa Gysingen valkealla matta-pellavaöljymaalilla. Matta maali olikin uusi tuttavuus ja itse asiassa aika erilainen maalattava kuin tavallinen Gysingen pellavaöljymaali. Maali muistuttaa rakenteeltaan jonkin verran keittomaalia: se on melko paksua ja kuivaa nopeasti. Lopputulos puolestaan on lähellä liimamaalia.

Hankin maalin Antiikkiverstaasta ja ostin samalla myös pensselin kattoa varten. Pensseli olikin hyvä hankinta, sillä oli tukevaa vedellä maalia pään yläpuolelle.

Matta pellavaöljymaali oli maalatessa vaikean tuntuinen saada tasaiseksi. Purkin kyljessä on kuitenkin hyvä ohje, joka kehottaa odottamaan kuivumista - jälki olikin kuivuttua melko tasainen. Kuistin kattolaudoissa paikoitellen oleva vanha maali myös kuulsi vähän läpi ja lisäsi epätasaisuuden vaikutelmaa. Täytyy katsoa lopputulos täysin kuivana ja päättää sitten, maalaako katon vielä toiseen kertaan. Periaatteessa mattamaalilla pitäisi riittää myös yksi kerta.

Meillä oli kuistin katossa pari uutta lautaa vanhojen joukossa ja muistin viime hetkellä, että oksankohdat pitää suojata ennen maalausta sellakalla. Lakka onneksi kuivaa nopeasti. Kattolaudoissa olevien leikattujen naulojen kannat maalasin myös varmuuden vuoksi valkealla Rostexilla ennakkoon.

Seuraava haaste onkin sitten seinien värin valinta. Laitan tähän kuvan, jossa on kaikki seinästä löytyvät värit mukana. Harkitsemme tällä hetkellä sinistä väriä.

Kuisti muuttui taas piirun verran valoisammaksi valkean katon myötä - valoisaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille!

Valmista tuli tallin kulmalla

Palaan vielä hetkeksi hirsitallimme korjausoperaatioon, joka oli tämän kesän (nyt on vielä niin kesäistä, että ilmaus sallittakoon) pääprojekti. Aluksi tuntui, että nopeastihan tuon kulman korjaa, mutta kyllä aikaa taas kului odotettua enemmän. Valmista kuitenkin tuli viimeinkin.

Alimpien hirsien laittaminen paikoilleen tuntui ensi alkuun vaikealta. Perustuskivien pinta oli muhkurainen ja hirttä piti sovittaa siihen sekä samalla yläpuolella olevaan hirteen.Tätä työtä tehtiin mittaamalla korkeus muutaman sentin välein ja veistämällä hirttä sen mukaan. Sitten tunkkasimme rakennusta ylös niin paljon, että hirsi melkein mahtui paikoilleen. Tässä vaiheessa näki, mistä kohtaa otti vielä kiinni - näitä kohtia veistettiin lisää. Lopulta hirsi sujahti paikoilleen.

Lopuksi kiinnitimme seinään jäävät följarit ja poistimme väliaikaiset tuet. Ja nurkkaan nurkkalaudat paikoilleen. Laudat olivat aika leveitä ja löysimme sopivaa materiaalia jälleen kerran Puufoorumin kautta.

Kuten kuvista näkyy, ei tässä vielä kaikki. Tallissa riittää korjaamista. Käytännössä rakennus täytyy kiertää vähitellen ympäri kengittämällä. Yllä olevassa kuvassa näkyvät seinät on lisäksi tarkoitus suojata lähitulevaisuudessa pystyrimalaudoituksella. Nyt korjattu nurkka oli kuitenkin kiireellisin osuus, joten suhtaudumme tulevaisuuteen valoisasti!

Vanhojen kuvien kertomaa

Vanhan talon kunnostuksessa vanhat valokuvat ovat aivan korvaamattomia. Ne kertovat paitsi entisajan asukkaista ja heidän asuintyylistään, myös yksittäisistä rakennusosista, pihapiiristä ja rakennuksen kuntoon liittyvistä asioista (esimerkiksi oliko talon nurkka vajonnut jo 1900-luvun alussa vai onko vajoaminen tapahtunut myöhemmin).

Harmi kyllä emme ole löytäneet kovin paljoa vanhoja kuvia omasta talostamme. Kokosin tähän tärkeimmät löytömme, jotka saimme talon aiemmin omistaneen suvun jäseniltä.

Ylimmässä kuvassa on 1800-luvun lopun valokuva talon isännästä tyttärineen. Kuva on arvatenkin otettu valokuvausstudiossa. Alapuolella puolestaan toisen tyttären häiden aikoihin otettu kuva 1900-luvun alusta.

1920-luvulta löysimme hieman enemmän kuvia: alla näkyy myös laajennusosa, joka rakennettiin 1907.

Kuvien lisäksi tietoa vanhoista ajoista olemme saaneet kyselemällä naapureilta ja muilta kylän asukkailta sekä lukemalla alueen historiikkeja ja sukututkimuksia. Maakunta-arkisto on myös kiintoisa paikka, josta on löytynyt muun muassa lainhuutopapereita ja rakennuspiirustuksia. Ja paljon mielenkiintoista olemme löytäneet myös talomme vintiltä kuten 1900-luvun alussa tehdyn tarkan irtaimistoinventoinnin.

Vihreä kamari kilpailee Vuoden paras vintage blogi -sarjassa!

Suureksi yllätyksekseni sain kutsun osallistua Gloria Blog Awards -kisaan Vuoden paras vintage -blogi sarjassa. Hienoa, että myös perinnerakentaminen on nyt teemana mukana! Vintage-sarjassa kilpailevat Vihreän kamarin ohella 70-luvulta, päivää!, Domargård - Villa Olivia ja Villa Idur.

Nyt vain äänestämään omaa suosikkia! Äänestysaikaa riittää 18.10. saakka.

Tapista asiaa

Tapit ovat tärkeä osa hirsirakennuksia ja ajattelinkin omistaa niille yhden blogikirjoituksen. Tapit kannattaa tehdä samasta puusta, jota hirretkin ovat. Me teimme tappeja korvaushirsistä sahatuista ylimääräisistä paloista, joita syntyi runsaasti, kun hirsiä lyhenneltiin oikeisiin mittoihin.

Tappien veistäminen kävi kätevimmin vesurilla ja viimeistely puukolla. Molempien työkalujen täytyy olla teräviä, jotta työ sujuu joutuisasti - vanha hirsi on yleensä sen verran kovaa puuta. Tallin nurkkaan kului yhteensä 38 tappia, joista suurimman osan veisti appeni, joka oli mukana talkoissa. Teimme tapit pyöreään muotoon.



Ylimpien hirsien tapit porattiin alhaalta päin. Reikä porattiin kokonaan läpi ensimmäisestä hirrestä ja puoliväliin seuraavaa. Poran täytyy olla järeää kaliiberia ja poran terä täytyy aina välillä vetää pois, jotta puru tulee ulos. Alussa meillä oli vaikeuksia saada syviä reikiä kun terä alkoi vain velloa purussa menemättä eteenpäin. Sitten tajusimme aina vähän väliä puhdistaa reikää ja näin poraus onnistui.

Kun hirsikerroissa päästään riittävän alas, ei enää voi porata alhaalta ylöspäin, koska poralle ei ole hirsien alla tilaa. Porasimme vielä yhden hirsikerran alhaalta käsin siten, että teimme hirteen ensin reiän ennen seinään asentamista. Kun hirsi oli seinässä paikoillaan, poran terä laitettiin ensin irtonaisena reikään ja terään kiinnitettiin porakone. Näin se mahtui vielä hirren alapuolelle. Sitten porattiin reikä valmiiksi toiseen hirteen saakka.

Lopulta reiät porattiin alimpiin hirsiin rakennuksen sisäpuolelta vinosti ylhäältä alaspäin. Aloituspaikan yläpuolisen hirren reunaan taltattiin ensin pieni kolo, jotta poran sai riittävän pystysuoraan asentoon.

Tappien lyöminen ylhäältä alaspäin oli tietysti helpompaa kuin alhaalta ylöspäin, joka vaati voimia. Tappi saa olla napakka suhteessa reikään, mutta ei toisaalta liian tiukkakaan.

Lopuksi tapit sitten sahattiin juurestaan hirren pinnan tasoon. Tapin paikan ja suunnan yhtenä logiikkana on, että vettä pääsisi mahdollisimman vähän tapinreikään. Tämän takia esimerkiksi ylhäältä alas lyötävät vinot tapit laitetaan rakennuksen sisäpuolelta, ei ulkopuolelta.

Kokeilimme myös hieman erikoista tappitekniikkaa lapaliitoksiin eli kohtiin, joissa kaksi samalla tasolla olevaan hirttä on liitetty toisiinsa. Tässä kohtaa tapit tulevat vaakatasoon ja kiinnittävät liitosten puoliskot toisiinsa. Tapin kärkeen sahattiin ensin puunsyiden vastaisesti pieni lovi ja sitten vuoltiin kiila lovea varten. Kun tällainen tappi lyödään reikään, kiila leventää tapin päätä ja se kiinnittyy lujemmin paikoilleen.

Loputtomasti liitoksia

Tällä kertaa ajattelin sanoa pari sanaa hirsien liitoksista, jotka työllistävät eniten kengityksessä. Ensinnäkin liitoksia saa tehdä monta ja yhteen liitokseen kului ainakin meiltä aika paljon aikaa. Käytimme kolmea erilaista liitosta yhdistämään hirsiä: pystysuuntaista lapaliitosta, hammaslapaliitosta ja sormiliitosta. Yllä olevassa kuvassa on hammaslapaliitos, jota suositellaan käytettäväksi alimpaan hirteen, mikäli siihen liitos tarvitaan.

Tässä puolestaan tehdään lapaliitokselle tilaa seinään jäävään hirteen. Työ sujuu sahan ja taltan avulla. Alla kuva korvaushirrestä, johon on tehty vastaava lapaliitos. Liitoksia tehdessä hirttä kannattaa aina välillä sovittaa seinään. Liinojen käyttö seinässä on kätevä tapa saada hirsi pysymään paikoillaan ilman, että sitä tarvitsee koko ajan kannatella.

Sormiliitoksesta löydät kuvan edellisestä kirjoituksestani: se muistuttaa ponttilaudan tekniikkaa. Sormiliitos oli nopein tehdä ja hammaslapaliitos työläin.

Korvaushirret seinään sopivaksi

Korvausmateriaalin valinnassa on tärkeää löytää sopivan paksuja ja pitkiä hyväkuntoisia hirsiä. Sopiva paksuus katsotaan korjattavasta seinästä: vanhat hirret on usein tehty tuumamittaan. Oma tallimme on rakennettu kuuden tuuman eli noin 15 cm:n  hirsistä. Myös tasainen paksuus helpottaa, vaikka aina hirret eivät sitä olekaan. Pituudellakin on väliä: pitkistä on helppo tehdä lyhyitä, mutta ei päinvastoin.

Mittaaminen on tarkkaa työtä ja tätä harjoittelimme paljon omassa projektissamme. Kaarevia pintoja on välillä vaikeaa mitata, mutta suorakulman avulla mitan saan aina jollakin tavalla.

Työstettävä hirsi kannattaa nostaa pukeille, joihin sen saa kiinni hollihaoilla. Sitten vain veistämään mitä erilaisimmilla työkaluilla: veistokirveellä, piilukirveellä, moottorisahalla, taltalla, vesurilla - mikä vain oikealta tuntuu. Meistä kätevimpiä olivat veistokirves, taltta ja alustavissa töissä moottorisaha. Kokeilimme myös pieniä sähkötyökaluja, joista oli apua erityisesti liitosten viimeistelyssä. Ja käsisahalla tietysti sahattiin paljon, moottorisaha on useimmiten tarkkoihin sahauksiin liian suuripiirteinen.

Lähtökohtana siis on, että hirsi olisi oikean paksuinen. Korkeus on harvoin valmiiksi kohdallaan ja se mitataan joko poistetusta tai seinässä olevasta hirrestä, jonka jatkoksi uusi tulee. Sitten vain piirretään hirsivaralla oikea muoto puun yläpintaan seinässä olevan hirren alapinnasta, veistetään korkeus sopivaksi ja sovitellaan välillä hirttä seinään kunnes oikea mitta ja muoto löytyvät.

Hirren yläpinta on kaareva ja alapinnassa on kouru, jotka pitää säilyttää veistämisen jälkeenkin. Näin vesi pääsee aina valumaan pois hirsien väleistä. Alla olevassa kuvassa työstetään kourua ensin moottorisahalla, jonka jälkeen sitä voi vielä tasoitella veistokirveellä tai kouruteräisellä telsolla. Ennen vanhaan ei tietysti moottorisahaa käytetty, mutta kyllä se välillä puolustaa paikkaansa ajansäästönä.

Lopuksi hirren yläpintaa voi viimeistellä seinään sopivaksi kuorimaraudalla.

Kun hirsi on seinään muodoiltaan sopiva, on tietenkin otettava huomioon myös liitokset ja salvokset, joiden veistäminen on ehkä vieläkin tarkempaa työtä. Palaan niihin seuraavassa kirjoituksessani.

Lahot hirret antavat tilaa uusille

Tallin korjaus jatkuu! Poistimme lahosta kulmasta ne lahoimmat hirret: selvitimme lahousasteen tökkimällä hirsiä puukolla. Jos hirsi vaikutti olevan puoleksi tai enemmän laho, poistimme sen. Jotkut hirsistä olivat lahoja vain toisesta päästään, joten niistä poistettiin vain laho osuus. Poistaminen kävi helpoiten moottorisahalla sahaamalla.

Yllä olevassa kuvassa näkyvät vasemmalla puolella säästettävät hirrenpätkät, joihin tullaan liittämään uutta hirttä. Oikealla olevat lyhyet osat poistetaan kokonaan.

Tässä tilanne hirsien poiston ja tukemisen jälkeen. Följarit kannattelevat nurkkaa kokonaisuutena, läjä hirrenpaloja puolestaan tukee katkaistuja hirsiä. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten uuden hirren lisääminen nurkkaan ja liitosten tekeminen.

Tallia on kengitetty aiemminkin: alin hirsikerta on hyvin vanhoista hirsistä, joissa oli erikoisia tapituksia - jopa suorakulmaisia tappeja. Tämä tappimalli on ajalta, jolloin poraa ei vielä ollut. Toki kulmikkaita tappeja on voitu laittaa vielä tovi poran ilmestymisen jälkeenkin.

Piikkausta, lapiotyötä ja följareita

Palaan jälleen tallikorjaukseemme ja kerron valmistelutöistä, jotka veivät yllättävän paljon aikaa. Ensinnäkin lattiaan joskus valettu betoni piti piikata pois hirsiseinän viereltä (ja myöhemmin muualtakin). Betoni oli valettu seinään kiinni, joskin välissä oli peltiä. Vapautimme seinän vierustan betonista ja pellistä ja lapioimme betonin alla olleen saven sekaisen hiekan myös pois.

 

Tallin hirsiseinä ei ole tehty kovin paksuista puista ja se on ajan saatossa alkanut pullistella sieltä täältä eivätkä hirret enää ole ryhdissään. Ennen kuin lähdimme poistamaan vaihdettavia hirsiä, piti seiniä tukea följareilla. Följareihin käytimme 125 mm x 125 mm paksuista parrua, jotka laitoimme sisäpuolelle ja ulkopuolelle vahvaa lankkua samalle kohdalle. Nämä pultattiin toisiinsa kiinni seinän läpi 20 mm:n kierretangon avulla. Alin kiinnityskohta tuli alimpaan kunnossa olevaan hirteen. Osa  näistä följareista todennäköisesti jätetään kengityksen jälkeenkin tukemaan rakennusta.

Följarien alta pystyy myös nostamaan rakennusta pullotunkilla. Tunkin ja följarin alapinnan väliin laitetaan vain teräslevy, jolloin tunkki ei poraudu följarin puuhun.

Perustuskivien koko oli yllätys, ne olivatkin valtavia! Olimme ajatelleet suoristavamme niitä traktorilla ja rautakangilla, mutta nyt piti soittaa pikaisesti naapuri kaivinkoneen kanssa paikalle. Ihan viivasuoraan emme kivijärkäleitä saaneet - tämä olisi edellyttänyt koko perustusten kaivamista esiin ja se tuntui liian suurisuuntaiselta tässä vaiheessa.

Valmistelutyöt veivät neljä henkilötyöpäivää eli kohtuullisen paljon. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa hirsien vaihtoon!

Tunnustus Puusuutarille

Sain aiemmin tunnustuksia muilta bloggareilta ja minulla on pitkään muhinut työlistallani omien tunnustusten laatiminen. Tunnustuksessahan on kyse siitä, että kertoo omasta mielestään hyvistä blogeista lukijoilleen. Hyviä blogeja on paljon ja valinta vaikeaa. Aloitan nyt kuitenkin ensimmäisellä tunnustuksella ja annan sen Puusuutari-blogille.

Puusuutari kertoo blogissaan mitä erilaisimmista perinnerakentamisen töistä ja samalla myös pohtii laajemmin rakentamisen ja elämän filosofiaa. Kirjoituksia on todella hauskaa ja hyödyllistä lukea! Vanhojen rakennusten korjaajalle on aina välillä uskon vahvistus tarpeen, koska työtä on loputtomasti, rahanreikiä riittää ja usein joutuu perustelemaan muille, miksi tätä työtä yleensä tekee. Puusuutarin kirjoituksista saa tähän rohkaisua - blogi on vertaistukea parhaimmillaan.

Meillä on ollut ilo saada myös konkreettista korjausapua Vihreään Kamariin Puusuutarilta ja varmaankin yhteistyö jatkuu taas syksyn tullen.

Kierrätystavaraa

Tästä se alkaa - tallin nurkan hirsikorjaus. Vanha hevostalli on rakennettu 1906 ja se on kokonaan hirrestä. Pituutta tallilla on 27,5 metriä. Vaikuttaa siltä, että se on tehty aikanaan useamman eri rakennuksen vanhoista hirsistä. Pihapiirissä on aiemmin ollut rivi 1800-luvun hirsisiä talousrakennuksia, jotka on purettu ja varmaankin näitä hirsiä on hyödynnetty uuden rakentamisessa.

Tallin nurkka on ollut pitkään surullinen ilmestys: alimmat hirret olivat kokonaan lahonneet ja seinän läpi pystyi katselemaan maisemia. Sisälle oli taiteltu peltiä suojaksi. Tilannetta oli pahentanut sisäpuolelle, tallin eteistilaan valettu betonilaatta, joka oli kiinni hirsissä. Se oli arvattavasti johtanut lisää kosteutta hirsiin. Alimpien hirsien yläpuolella lahovauriot olivat vieneet noin puolet hirsien paksuudesta. Sisäpuolella puu näytti hyvältä ja ulkopuolella ei. Päädyimme vaihtamaan viisi hirttä nurkan molemmilta puolilta, kaikkia hirsiä ei kuitenkaan vaihdettu koko pituudelta.

Korvaushirsiä saimme naapurikylästä, jossa oli purettu 1900-luvun alun hirsitalo. Valikoimme hirret yksi kerrallaan ja paikallinen yrittäjä nosteli ne tukkikouralla kuormaan ja kuljetti tallin kulmalle. Toinen työpäivä päättyi lattian piikkaamiseen: poistimme betonin kivijalan viereltä. Jossain vaiheessa se joutaa kokonaankin pois.

Kerron projektin jatkosta pian lisää!

Posti kulkee ja lehmus kukkii

Kesäloma alkoi viimeinkin! Ja loman myötä korjaustyöt jatkuvat entistä suuremmalla innolla. Kokeilin siirtää postia ensimmäistä kertaa kesäasunnolle. Laitoimme postilaatikon toiveikkaina tien viereen ja posti onkin tullut jo parina aamuna, sanomalehteä vielä odotellaan.

Pihan lehmukset ovat nyt täydessä kukassa ja kärpästen surina on melkoinen yötä päivää. Tänään naapurit niittivät myös heinää (Hermannilta heinään) viereisillä pelloilla. Meillä alkoivat tallin hirsikorjaukset - lupaan kirjoittaa niistä lähipäivinä lisää.

Lämmintä heinäkuun jatkoa!

Yhdeksän taloa ja kirkko

Sain vinkin Pirjolta Yle Areenan mielenkiintoisesta dokumentista, jossa pääsee Lars Sjöbergin matkaan ruotsalaisiin kartanoihin. Sjöbergiltä eivät työt lopu kesken: hän kunnostaa yhdeksää taloa ja yhtä kirkkoa. Lähtökohta on ollut kaikissa sama, huono kunto ja uhka rakennuksen purkamisesta.

Sain aiemmin Sjöbergin elämäntyöstä kertovan Yhdeksän taloa ja kirkko -kirjan siskoltani lahjaksi. Voin suositella lämpimästi sekä dokumenttia että kirjaa - molemmat ovat inspiroivia ja kauniita katsella!

Pääset tästä Yle Areenaan: http://areena.yle.fi/tv/1218322. Dokumentti on katsottavissa vielä viikon ajan.