Olen käsitellyt väentupamme ulkorapun sisäkaton ja pylväät Uulan Roslagin mahongilla kahteen kertaan. Käytin Hiili-sävyä, josta lopputuloksena on hiiltyneen oloinen puupinta, miltei musta. Puun syyt jäävät kuitenkin kauniisti näkyviin. Roslagin mahonki kuivaa nopeasti, päivässä, ja tervan tuoksu on mukava lisämauste, josta voi nauttia jonkin aikaa käsittelyn jälkeen.
Työ oli käytännössä helppo, joskin pään yläpuolelle maalaaminen on aina vähän rankkaa ja Roslagin mahonki on ohutta ja valuvaa. Se kannattaa myös sekoittaa tai ravistaa purkissaan kannen alla todella hyvin. Muuten väripigmentti jää pohjalle eikä sävy ole tasainen. Valumiselle ei hirveästi voi tehdä mitään paitsi yrittää suojautua vaatteilla. Olinkin yleensä yltä päältä tervassa maalauskertojen jälkeen. Asiaa helpotti hieman kaulurin teko pensselin ympärille. Kaulurina toimi vanha sukka pensselin varren ympäri solmittuna. Tällaiset märät maalausrätit pitää muistaa aina kastella vedellä tai polttaa, koska niissä on itsesyttymisvaara.
Väentuvan kuistin käsittely jatkuu keväällä rappuosan maalauksella. Siihen tulee ruskeaa Roslagin mahonkia. Ja vielä räystään alusetkin pitäisi käsitellä, mutta sen taidan jättää Villelle, koska siinä pitää roikkua tikkailla jo melko korkealla.
Tuovi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti