Rakennusten arvotusta ja aikataulutusta

Me teimme jokin aika sitten Tuovin kanssa tilan tulevista töistä jaottelun, joka perustuu kolmeen lohkoon: rakennusten käytettävyyden parantaminen, reaaliarvon kohottaminen ja ulkoasun kohentaminen. Tämän jaottelun mukaan mietimme tulevien töiden aikataulutusta ja priorisointia. Omaisuuden hoidon kannalta reaaliarvon kohottaminen on tärkein näkökulma, mutta tämä on samalla lomanviettopaikkamme, jossa haluamme myös viihtyä, jolloin estetiikkaa ei voi sivuuttaa. Huomaatte varmaan, että kyseinen lokerointi ei suoranaisesti ratkaise kaikkien töiden järjestystä. Se on kuitenkin auttanut arvottamaan ja aikatauluttamaan suunnitelmia useammasta näkökulmasta käsin. Kaikista tärkeimpänä pidämme joka tapauksessa tuhoutumisvaarassa olevien puurakennusten korjaamista ja niiden säilymisen turvaamista. Tämä on siirtänyt samalla betonitiilisen ja seinärakenteeltaan huonokuntoisen navetan listamme häntäpäähän.

Nyt kun päärakennuksen vesikattoremontti on viety maaliin, on aika jälleen miettiä tulevia töitä. Päärakennuksen vesikatto on varmaan yksittäisenä kohteena isoin koko pihapiirissä, mutta se ei tarkoita, ettei suurempia ja melko kiireellisiä töitä olisi rutkasti edessä tulevina vuosina. Yksi kiireellisimmistä on pariaitan uudemman puoliskon kunnostus.

Aitta näyttää kauempaa pieneltä, mutta itse asiassa tämä kaksikerroksinen hirsirakennus on pienen omakotitalon kokoinen. Lattiapinta-alaa on kahdessa kerroksessa lähes 100 neliötä. Suurimpana ongelmana aitassa ovat elinkaarensa lopussa oleva vesikatto sekä mittavat lahovauriot hirsirungossa. Etenkin takanurkassa ja -seinustalla hirsivauriot ulottuvat lähes kivijalasta räystäälle asti. Katto on jossain vaiheessa vuotanut kauan aikaa takanurkan kohdalla. Lattiarakennetta kannatteleva alapalkki näyttää myös vetelevän viimeisiään. Ainakin sen päät näyttävät lahonneen perusteellisesti. Lisäksi perustuskivet ovat vajonneet niin, että rakennuksen alimmat hirret makaavat joka seinällä maata vasten.

Viimeistään ensi keväänä vesikattoa on paikattava ennen kattorakenteen isompia korjauksia. Paikkauksen jälkeen rakennusta täytyy nostaa ja korjata rungon hirsivauriot. Vasta tämän jälkeen kannattaa siirtyä vesikatteen kimppuun kunnolla. Katon alusrakenteissa on myös lahovaurioita. Nykyisen betonitiilikaton alla on todennäköisesti huopakate, joka on kuitenkin repeillyt sieltä täältä. Ja päärakennuksen kattoremontin perusteella kuvittelisin, että ainakin jostain huopakerroksesta löytyy asbestia. Vesikatteen osalta suunnitelmia täytyy tarkentaa sen jälkeen, kun tiilikatetta on avattu ja sen alla oleva rakenne selvillä.

Aitta on mahdollisesti 1800-luvun puolivälistä. Nykyiset koristelistat ovat todennäköisesti päärakennuksen ikäisiä eli peräisin 1870-luvulta. Tämä uudempi aitta on voitu tehdä varta vasten tälle paikalle. Sen sijaan vanhempi aitta on jossain vaiheessa siirretty nykyiseen paikkaan, koska sitä ei ole merkitty 1700-luvun lopun karttaan tähän kohtaan.



Uudemman aitan edessä on ollut samanlainen kuistirakenne, kuin vanhemmassakin aitassa. Se on kuitenkin jossain vaiheessa purettu pois. Tavoitteena olisi, että kuistin voisi palauttaa aitan oven suojaksi tulevaisuudessa.

Aikataulu korjauksen suhteen on vielä hieman avoinna, mutta katon paikkaus on pikaisesti edessä, samoin takanurkan tukeminen. Aitta, kuten myös sen vanhempi pari, on seutukaavassa suojeltu. Senkin vuoksi rakennus täytyy melko pian ottaa työn alle. Lopullisen silauksen molemmille aitoille tulevat antamaan seinien punamultaus sekä listojen ja ovien maalaaminen pellavaöljymaalilla.

Ville