Iloinen kotiinpaluu

Saimme jokin aika sitten suureksi iloksemme tilan entiseltä omistajalta lahjoituksena peräkärryllisen aikoinaan taloon kuulunutta irtaimistoa. Se on sikälikin hieno asia, koska ainakin omasta mielestäni vanhojen rakennusten kalustus on ikään kuin osa rakennusta ja sen historiallista arvoa. Vähän sama kuin että rakennus on arvokkaimmillaan juuri siinä paikassa, mihin se on alun perin rakennettu. Autenttisuus tuo aina oman lisänsä asiaan kuin asiaan. Esineet ja kalusteet pääsivät takaisin kotiin.

Lahjoitukseen kuului paljon mielenkiintoisia esineitä. Yksi hienoimmista on puinen kampikirnu, jolla on siis tehty kermasta voita kampea pyörittämällä. En aluksi tunnistanut sen käyttötarkoitusta. Aavistus kyllä oli, koska pyykin pesemiseen se olisi ollut liian pieni. Sitten pitikin kysyä sosiaalisen median kautta neuvoa. Asia selvisi jo saman päivän aikana. Saimme myös uudemman aitan avaimen, jonka toinen kappale oli katkennut lukkoon sisään. Todella mielenkiintoinen ja kunnioitusta herättävä käsityötaidonnäyte on yhdestä puusta veistetty lapio!

Pitäisi vielä lähiaikoina ehtiä katsastamaan aikoinaan taloon kuulunutta puista jääkaappia, jota meille eräs naapuri on myös tarjonnut. Kuulin tänään, että viimeksi sen siirtämiseen tarvittiin neljä miestä. Mistään heppoisesta muuttajan unelmasta ei siis ole kyse. Se on kuulemma aikoinaan seisonut arkikuistin porrashuoneessa. Viilennys on hoidettu jäällä, ja sulamisvedet on johdettu putken kautta alapohjan läpi maahan. Katsotaan, mistä löydetään neljä tarpeeksi raavasta ja vapaaehtoista kantajaa aikanaan tuomaan kaappi takaisin alkuperäiselle paikalleen.

Ville