Tehtyjä ja tekemättömiä hirrenvaihtoja

Hirsityöt taitavat olla sellainen urakka, joka ei koskaan lopu vanhan talon omistajalta. Jonkun kohdan saa korjattua, mutta monta vielä odottaa korjaajaansa. Viimeisin työrupeama oli päärakennuksen toisen päädyn hirsivauriot, jotka ovat syntyneet saunan ja muiden märkätilojen seurauksena. Pyysimme apuun Restartin väkeä jälleen kerran ja hirsiä vaihdettiin yli 30 metrin edestä. Periaatteena oli jälleen, että korjataan vain se, mikä täytyy. Joissakin kohdin korjattu seinä on melkoista palapeliä.

Kuten kuvasta näkyy, korjattavaa on päädyssä muutakin kuin hirsivauriot - piikainkamarin ja oikealla näkyvän emännöitsijän huoneen ikkunoita on kadonnut ja lahoa löytyi myös seinästä ylempää, jossa saunan ilmanvaihto ja toisaalta katon hankala jiirirakenne ovat tehneet tuhojaan.

Vaikka päärakennuksessa eivät työt ota loppuakseen, on samalla edistettävä myös piharakennusten korjauksia. Meillä on ollut tähän mennessä työjonossa toinen vilja-aitoista, joka on rakennettu 1800-luvun alkupuolella: toinen takakulma on lahonnut ja katto vuotaa. Tätä työtä suunnittelemme ensi keväälle tai kesälle. Pohdimme parhaillaan, pitäisikö säilyttää nykyinen sementtitiilikatto vai laittaa huopakatto, joka on tiilien alla. Kaikkein alimpana on toki päre.

Aitta on säilynyt sisätiloiltaan hyvin: sisälle on rakennettu toisesta hirsikerrasta isot viljalaarit ja alakerran lattia on käsinlyödyistä tiilistä. Olemme miettineet, saisiko aitasta nukkuma-aittaa jossain vaiheessa.

Alakerrassa on kolme luukkua viljalaareihin, joista on voinut säkittää viljaa.

Yläkerrassa puolestaan ovat laarien suut, joihin viljaa on kaadettu.

Aitassa on myös jotain irtaimistoa jäljellä kuten iso tiinu ja rautavahvisteinen lapio. Ovessa on mahtipontinen rautalukko, joka näyttää aika monimutkaiselta vempaimelta.