torstai 4. lokakuuta 2012

Kurkistus kuistille




































Kuistin restaurointi jatkuu! Viime aikoina on sadetta riittänyt, joten olemme tehneet töitä sisätiloissa, seinien paneloinnin parissa. Käytämme mahdollisimman paljon vanhoja kuistista purettuja ponttilautoja. Ne merkattiin purun yhteydessä ja hioimme niistä aiemmin irtoilevat maalit pois. Se, mikä ei irronnut, saa jäädä uuden maalin alle.



















Osa laudoista on liian huonossa kunnossa uudelleen asennettavaksi: ne ovat lahoja jommasta kummasta päästä tai purkamisessa rikkoontuneita. Vanhoja takorautanauloilla naulattuja lautoja purkaessa olemme oppineet, että irrotukseen tarvitaan aina kiila ja kosolti varoivaisuutta - pelkällä sorkkaraudalla laudat halkeilevat. Siististi keskeltä haljennut lauta voidaan toki vielä käyttää seinässä naulaamalla molemmat puolikkaat tarkasti rinnakkainen, mutta usein halkeamisen yhteydessä häviää myös puuainesta, jolloin lopputulos ei enää ole tiivis.



















Kuistin sisäpaneloinnissa emme ole onnistuneet ratkaisemaan asennusjärjestyksen mysteeriä: onko aikoinaan asennettu ensin katto-, seinä- vai lattialaudat? Harmittaa, että emme kuvanneet tarkemmin sisätiloja ennen purkua. Kuvia on paljon, mutta tätä ongelmaa ne eivät auta ratkaisemaan. Nyt sitten edetään parhaaksi katsotulla tavalla ja tyydytään siihen.




































Hauska yksityiskohta ponttilaudoissa on, että ne on osittain sahattu, osittain halkaistu. En tiedä, mikä tässä on ollut taustalla - tekniikka joka tapauksessa tekee laudoista vaihtelevan paksuisia. Myös leveys vaihtelee, laudat saakin sovitella tarkkaan oikeaan järjestykseen, muutoin ne eivät asetu paikoilleen. Laudat on aikoinaan veistämällä sovitettu toisiinsa ja kuistin rakenteisiin.

Yksi seinä on valmiina, vielä kaksi jäljellä! Sisäänkäyntiseinälle aiomme jättää hirret näkyviin.

4 kommenttia:

  1. Onpa kauniit ikkunat teidän kuistissa! Voinko kysyä aiempaan postaukseesi liittyen, tuleeko Gysingen harmaalla umbralla lattiaan sävy, joka ei taita siniseen/vihreään/ruskeaan/keltaiseen? Haen siis "puhdasta" harmaata. Lattianne taitaa olla jo kuivunut, tuliko pinnasta liukas ja helppo pyyhkiä vai mattapintainen ja "karhea"? Maalia mietin, minkö valitsen, Uulan lattiamaalilla tulee ainakin tosi matta pinta. Haluaisin samanlaisen liukkaan pinnan kuin vanhoissa lattioissamme tälläkin hetkellä on (maalattu kauan sitten pellaöljyllä).

    VastaaPoista
  2. Minusta lattiamme on nimenomaan harmaa. Mutta olemme huomanneet, että muut asiat ympäristössä vaikuttavat aika paljon siihen, miltä isot yksiväriset pinnat näyttävät. Jos esimerkiksi huoneessa on voimakkaanväriset siniset tapetit, näyttää lattiakin helposti sinertävältä, vaikka maalisävyä pelkästään katsottuna ei sinisyyttä olekaan.

    Pellavaöljymaalilla maalattaessa pinta on ensin kiiltävä, mutta himmenee sitten vähitellen. Luulen, että sinun kannattaisi harkita pellavaöljymaali- ja pellavaöljylakkaseoksella (venelakka) maalaamista, silloin lattiasta tulee kiiltävä ja myös kestävämpi käytössä. Me kokeilemme nyt pelkkää maalia. Jos tuntuu, että lattia alkaa liian pian kulua käytössä, kokeilemme ehkä seuraavaksi tuota lakkajuttua.

    VastaaPoista
  3. Ja tässä vielä linkki Rakennuskulttuuritalo Toivon maaliohjeisiin:
    http://www2.pori.fi/smu/sivut/index.php?p=318

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos Tuovi ohjeista! Katsoin tuon linkin, hyvät ohjeet siellä.

      Poista