Ulkovessa on siis 1900-luvun alun tuotantoa ja siellä oli alunperin valkealla liimamaalilla maalattu katto ja keltaista keittomaalia seinissä. Lattiassa puolestaan oli vihertävä öljymaali, jonka päälle oli vedetty se pakollinen ruskea lattiamaali jossain vaiheessa. Päätin, että alkuperäisiin sävyihin pyritään. Lattian osaltakin päätös oli helppo, koska ruskea ei kuulu lempiväreihin ainakaan sisustuksessa.
Operaatio pellavaöljymaalia hiomattomalle lankulle
Katto oli tehty pääosin käsin sahatusta leveästä lankusta, jossa oli paikka paikoin todella rosoinen pinta. Liimamaali oli siinä vielä hatarasti jäljellä ja vedin Allbäckin pellavaöljymaalia siihen päälle kaksi kerrosta. Maali sai rauhassa kuivaa välillä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen pinta oli kuultava ja tässä oli lähinnä ongelmana se, että liimamaali sen alla teki laikukkaan vaikutelman. Muutoin tuollainen kuultavakin jälki voisi olla ihan hyvä. Toinen kerros teki pinnasta miltei peittävän ja se riitti minulle.
 |
| Katto ensimmäisen maalikerroksen jälkeen |
Pellavaöljyllä maalaaminen rosoiselle pinnalle oli kova homma, joka vaati hyvän silveltimen ja pitkää pinnaa. Maalin sai todella hartiavoimin työstää lankkuun. Allbäckin maali sen sijaan oli ihan loistava enkä enää muulla maalaakaan. Maali oli myös maagisen riittoisaa eli vaikka hinta on vähän kalliinpuoleinen niin lunastaa kyllä paikkansa. Hankin maalin Antiikkiverstaasta.
Keittomaalin helppous ja mystinen hilseily
Seiniin tulevan keltaisen keittomaalin itse keittämistä harkitsin hetken verran. Tarvittava määrä oli kuitenkin pieni ja keittourakka ja tarvikkeiden hankkiminen (mm. pata) sitä varten tuntui hankalalta. Niinpä ostin keltaisen keittomaalipönikän Domus Classicasta Hämeenlinnasta.
Keittomaalilla maalaaminen oli ihanan helppoa kattourakan jälkeen! Maalasin suoraan vanhan keittomaalin päälle. Luin ohjeista, että kannattaa maalata runsaalla kädellä ja näin toiminkin. Ensimmäinen seinäpinta alkoi kuitenkin joistakin kohdin hilseillä jo seuraavana päivänä. Seinä ikäänkuin hylki maalia. Hioin seinän ja maalasin uudelleen pienemmällä maalimäärällä, koska luulin laittaneeni maalia liikaa. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta lopputulokseen. Surffasin hermostuneena netissä ja löysin joitakin kommentteja pohjalla olevasta öljymaalista, joka aiheuttaisi hilseilyn. Tuollaista maalia ei kuitenkaan tässä seinässä ainakaan silmämääräisesti voinut havaita.
 |
| Valmista seinää |
Kun sain kaikki neljä seinää valmiiksi, oli selvää, että tuossa yhdessä seinässä oli jokin käsittely pohjalla, jota muissa ei ollut. Ei auttanut muu kuin jättää hilseilevät kohdat sikseen. Joskus takaseinän voisi maalata keltaisella öljymaalilla, mutta toistaiseksi menköön tuollaisenaan. Esteettinen haitta on kuitenkin aika pieni.
Ikkunaverho vanhasta pitsilakanasta, seinille vanhoja mainoksia
Vessan ikkunaan tehtiin kaunis valkea verho vanhasta pitsilakanasta. Sen ompeli äitini ja kiinnitimme verhon juhlapäivän aattona. Siitä tuli oikein kaunis! Juhlan ajaksi ikkunalaudalle laitettiin vanha Arabian kannu kukkamaljakoksi. Vielä kun ikkunakin valmistuisi, valitettavasti se on vieläkin telakalla ja ikkunassa oli muovisuoja. Minulla ei vielä ole kuvaa verhosta, mutta lisään sen sitten, kun ikkunakin on valmis ja molemmat dokumentoitu.
Seinätaulut ostin Seinäjoelta antikvariaatista ja kehystin ne. Vanhat mainokset tuntuivat sopivalta teemalta ja sekoittelimme niitä vanhoihin valokuvakopioihin, jotka tehtiin kirpputorilta hankitusta kuva-albumista. Taulukollaasin teko oli haastavaa: levitimme kaikki taulut vessan lattialle ja siirtelimme niitä kuin shakkinappuloita paikasta toiseen. Lopulta paikat vaikuttivat löytyvän.
 |
| Taulukollaasia |
Suomen Kuvalehtiä ja Kotiliesiä
Vessassa pitäisi aina olla luettavaa ja olen keräillyt jo parin vuoden ajan vanhoja lehtiä tätä tarkoitusta varten. Kelpuutin vessan lehtikoriin 1920-30-luvun aikakauslehtiä ja pääasiassa kokoelmassa on Suomen Kuvalehtiä ja Kotiliesiä. Yhden Pellervo-lehdenkin olen löytänyt. Lehtiä olen ostellut lähinnä kirpputoreilta Lahdesta ja Porvoosta. Erityisesti Porvoossa on erinomaiset vanhojen lehtien markkinat!
Lehti- ja vessapaperikorit ostin rohkeasti IKEAsta ja kuivikeastia löytyi Tuurista. Kuivikeastian kuppia (otinta) oli vaikea löytää ja lopulta tilasin sen Anno.fi-antiikkikaupasta - se on 1930-luvun leimalla varustettu pläkkimitta.
 |
| Sisustustavaroita. Istuinosa odottaa vielä maalaamista. |
Ja se jäljellä oleva työlista
Vessan ikkuna on jo melkein finaalissa: olen parhaillaan puhdistamassa lasiruutuja maalista ja tämän jälkeen päästäänkin laittamaan se paikoilleen. Sitten on jäljellä vielä lattian ja istuinosan maalaus, jota varten olen ostanut pienen purkin Allbäckin maanvihreää. Koemaalauksen jo teinkin ja hyvältä näyttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti