Mitä kuuluu kuistille?

Kuisti on elänyt pääasiassa hiljaiseloa kesän ajan. Koska ulko-osat ovat miltei valmiina ja vesikatto kunnossa, ei projektilla ole ollut suurta kiirettä. Nyt syksyn tullen alkaa taas aherrus kuistin parissa. Vanhoista osista kokoaminen on hidasta askartelua - sisäkattoa olemme ehtineet tekemään parina viikonloppuna ja se on miltei valmis.

Nuo kattolaudat olivat jääneet purkamisen huumassa numeroimatta, mutta onneksi vanhat maalijäljet ja naulanreiät auttoivat palapelin kokoamisessa: asettelimme laudat pihamaalle rinnakkain ja ryhdyimme sitten etsimään rinnakkaisia pareja. Yllättävän helposti ne löytyivät! Pariin lautaan teimme puupaikkaa lahojen kohtien takia, mutta yhtäkään emme kokonaan korvanneet uudella.

Tapitus käynnissä

Koska laudat olivat olleet aiemmin kiinni järeillä takorautanauloilla, jätti niiden poistaminen ampiaisen mentävät reiät lautoihin. Tapitin reiät umpeen puutapeilla ja liimalla. Porasin ensin reiät puhtaaksi naulojen ruosteesta ja vuolin tapit puukolla. Käytin mäntyä tapeissa, koska ne eivät sisätiloissa joudu mitenkään erityiseen prässiin kosteuden takia.

Vanhojen ponttilautojen laittaminen kattoon oli välillä vähän haastavaa: laudat olivat kieroja ja pontit piti vain väkisin vääntää paikalleen. Sinne ne kuitenkin menivät ja ehkä hämmästyttävänkin tiiviisti. Löimme laudat kiinni ensin tavallisilla nauloilla, jotka korvaamme lopuksi konetaotuilla nauloilla. Niistä jää mukavan vanhanmallinen kanta näkyviin. Tällaisen kaksiosaisen naulaamisen teimme siitä syystä, että vanhoja ponttilautoja asentaessa välillä joutui joitakin nauloja irrottamaan ja uusien naulojen irrotus on huomattavasti helpompaa kuin järeiden takorautanaulojen. Luulen, että naulanpäät on syytä suojata Rostexilla ennen varsinaista maalikerrosta.

Puolet katosta tehtynä

Kuistin sisäpanelointien palauttamisen erikoispiirre on, että ne on aikoinaan tehty hieman erikoisessa järjestyksessä: ensin katto, sitten seinät ja lopuksi vasta lattia. Helpompaa olisi kai ollut tehdä ensin lattia ja sitten operoida kattoa ja seiniä sen päältä. Nyt olemme laittaneet väliaikaisen lattian kasaan työtä varten.

Sisäkaton työstämisen lisäksi olemme saaneet vanhat ulko-ovet paikalleen. Se olikin kaikkien säätöjen isä ja äiti, johon meni kaksi päivää. Emme olleet mitään saranoinnin ihmelapsia ja ovet olivat vielä niin painavat ja isot, että pelkästään niiden nostaminen oli työ sinänsä. Ostimme vanhanmalliset, vahvat saranat Domus Classicasta ja vaihdoimme ovien 1990-luvun saranat niihin. Jos ovi on massiivinen niin ovat saranatkin!

Kiinnitimme saranat vanhanmallisilla talttapäisillä ruuveilla.

Vastinkappaleet kiinnitettiin karmeihin.

Kuistin ulko-ovia on jossain vaiheessa korjailtu hieman omaperäisesti: niihin on lisätty uusia peilinosia, ehkä peittämään kuluneita vanhoja pintoja. Ovet oli myös maalattu ruskeiksi. Voi olla, että jossain vaiheessa vaihdamme väriä ja samalla entisöimme ovet takaisin entiselleen. Yksi käytännön ongelmakin tässä ovien paksuntamisessa on: vanha avain ei yllä enää ulkopuolelta lukkoon saakka. Täytyy varmaan teettää kopio pidemmällä kaulalla.

Ovet paikoillaan!