Pärettä, huopaa ja sementtitiiltä

Talomme kattotyömaalle kokoonnuttiin helteisenä kesäkuun päivänä. Talkoihin oli ylipuhuttu oman väen lisäksi siskoni, hänen miehensä ja äitini, joka tosin ilmoitti jo hyvissä ajoin tekevänsä mieluiten puutarhatöitä. No niitäkin oli onneksi runsaasti tarjolla.

Parin päivän mittaisen työrupeaman tavoitteena oli paikata päärakennuksen vesikaton vuotokohdat, joita oli havaittu neljä kappaletta etelälappeella ja mahdollisesti yksi pohjoislappeella. Katon kunnon kävi tarkastamassa etukäteen Turunmaan korjausrakentamisen osuuskunnan toiminnanjohtaja Jan-Philip Schauman eli Jaffe. Korjausohjekin saatiin: tiilten latominen syrjään, lahonneiden ruoteiden poisto, alla olevan kattohuovan poisto ja sen alla olevien lahonneiden päreiden ja mahdollisesti lahonneen aluslaudoituksen poisto. Sitten on vuorossa korjaus eli tarvittaessa uusi tukilaudoitus, kovalevy, ruoteet ja vanhat tiilet takaisin – rikkoontuneet uusiin vaihtaen.

Alle kovalevyä, päälle uutta rimoitusta ja vanhat tiilet takaisin.

Työmaalle vuokratun nosturin käyttökin vaati oman opettelunsa. Samalla huomattiin myös, että etupihalla kivijalan vieressä oleva maa vaikutti painuvan alaspäin nosturin alla. Pihan muovaaminen kaatoineen onkin seuraavia projekteja – maan pinta on erityisesti etupihalla noussut melkoisesti ja tällä hetkellä sadevesi valuu suoraan talon alle. Keväällä alapohjassa kontatessa polvet kastuivat reippaasti.

Nosturikin on jo löytänyt paikkansa.

Kun nosturia oli peruuteltu tunnin verran edestakaisin, saatiin se lopulta oikealle kohdalle ja oikeaan kulmaan räystääseen nähden. Tässäkin asiassa tapahtui oppimista eli seuraavien nosturin siirtojen kohdalla homma toimi jo huomattavasti nopeammin. Katolla ihmettelyyn kului myös aikaa. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui kattohuovan paksuus, joka oli toista luokkaa kuin nykyään kaupasta ostettavissa huovissa – huovan leikkaaminen oli työn takana. Paikallisella sahallakin vierailtiin päivän aikana useamman kerran, jotta saatiin oikeanpaksuisia rimoja jokaiseen kohtaan. Hoidimme lautakuljetuksia siskoni kanssa ja asiakaspalvelu säilyi ystävällisenä useista käyntikerroista huolimatta.

 Kattotyön aikana myös pihalla tapahtui – äitini kunnostautui viikatemiehenä ja niitti koko etupihan alueen perinteisellä tekniikalla. Viikatetyö herätti nostalgisia muistoja ja äiti kertoi muistavansa viikatteen teroitusäänen, johon hän heräsi lapsuudenkodissaan heinäkuisina aamuina. Sahasimme myös vanhojen lehmusten alaoksia, jotta näköala avartui ja pari pihapensasta siirtyi ajasta ikuisuuteen. Myös roskia kerättiin etu- ja takapihalta. Niitä riittikin kuuteen jätesäkilliseen.

Rimojen laittoa vintiltä käsin.

Kattotyön valmistuttua aikaa jäi vielä huonokuntoisen kuistin huputtamiseen. Kuistin surullinen tila johtuu osittain ylläpidon puutteesta ja kesken jääneestä entisöintihankkeesta jokunen vuosi sitten. Kuistin korjausta olemme suunnitelleet kesälle 2010.