Elämän perustarpeiden äärellä - kompostoiva ulkovessa

Perspektiv burde være noe man kunne kjøpe og sette intravenøst.
 (vapaa käännös: Perspektiiviä pitäisi voida ostaa ja asentaa sisäisesti.)
Erlend Loe: Naiv. Super. (1996)

Lokakuun projektina oli ulkovessan kunnostaminen nykystandardien mukaiseksi sekä kattopaikkauksen viimeistely. Talon sisällä välipohjaremontti on valmistunut kamarin osalta - nyt etsitään vielä 100 mm:n takorautanauloja viimeistelyyn. Palaan tähän hankkeeseen jälleen tulevissa kirjoituksissa.

Elettiinpä ennenkin – ja käytiin vessassakin
Vanhan ajan ulkovessa (puhun mieluusti vessasta, koska huussi on aina ollut minulle sanana vieras) on mielenkiintoinen tila sosiaalisesta näkökulmasta: ennen käytiin vessassakin yhdessä toisten kanssa. Muistan itsekin käyneeni lapsena ulkovessassa sisareni ja äitini kanssa, joskus jopa naispuolisten vieraiden kanssa.

Ala-asteella meillä oli myös ulkovessat käytössä monta vuotta ja silloin siellä saattoi istua kymmenenkin tyttöä samaan aikaan. Ryhmävessa ei tuolloin tuntunut yhtään kummalliselta – lähinnä pelkäsin aina tippuvani valtavan kokoisilta tuntuviin istuma-aukkoihin. Nykyään tuo tapa on kyllä jäänyt.

Talossamme on ulkovessoja kaksi kappaletta, toinen on varmaankin aikoinaan ollut miesten ja toinen naisten vessa. Toisessa vessassa on pieni lasten istumapaikka, joka on varustettu lisäportailla lyhytjalkaiset käyttäjät huomioiden – päättelin, että tämän täytyy olla se naisten vessa.

Miesten vessassa olivat vierailleet lampaat ja se oli huonommassa kunnossa. Päätimme siis kunnostaa naisten vessan käyttöön. Ensin oli kuitenkin operoitava tallin eteisessä, jossa oli ongelma nimeltä hevosten virtsakaivo.

Tallitekniikkaa 1920-luvulta


Vessojen takana, tallin eteisessä oli pidetty lampaita. Akuuttina ratkaisuna lattiassa ammottavaan kaivoon oli ollut vanhan rautainen kottikärry ja eteisen pariovet. Lampaansonnan alle lahonneet ovet ja osin näkyvissä oleva kottikärry eivät houkutelleet ulkonäöllään ja käyttöturvallisuudellaan, joten revimme ne irti lattiasta (toinen ovi hajosi, toinen ei, ja kottikärry lähti vasta auton vetoavulla) ja ihmettelimme hetken valtaisaa kaivoa. Systeemi oli sinänsä aika nerokas: tallista tuli eteiseen päin viettävät lattiakourut, jotka kulkivat tallin keskikäytävän molemmilla laidoilla, päätyen lopulta eteisen kaivoon. Talossa on ollut aikoinaan 12 hevosta, joten tällaista laumaa varten on toki pitänyt ollakin kunnon järjestelmät.

Kottikärrystä vielä sen verran, että laatu on aina laatua: osin puhki ruostuneen kärryn valurautainen pyörä pyöri edelleen moitteettomasti ja ilman pienintäkään hankausta tai kirskuntaa huolimatta vähintään 50:stä kaivon pohjaliejussa vietetystä vuodesta.

Päätimme täyttää kaivon hiekalla, jotta sen voisi joskus hevosinnostuksen iskiessä tarvittaessa kaivaa esiin. Levitimme hiekkaa myös eteiseen (ensin kuitenkin otimme lannoitekerroksen lattialta talteen tulevia puutarhakuvioita varten). Eteisestä tuli varsin siistin oloinen lukuun ottamatta karmeaa ovenraatoa. Säästimme sen kuitenkin odottamaan uusien ovien tekemistä, jotka on helpompi tehdä vanhan mallin pohjalta.

Operaatio Biolan


Lautoja sahataan sopivaan mittaan

Ja sitten itse vessan kimppuun: tekniikaksi oli valittu Biolanin kompostoiva käymälä. Ruskea, melko kookas muovipönttö istutettiin vanhaan vessanistuimeen suurentamalla keskimmäistä istuma-aukkoa sopivan kokoiseksi.

Pöntölle rakennettiin teline, joka asettui jonkin verran maan tasoa korkeammalle. Nestettä varten sijoitettiin kanisteri vessojen alle ja tyhjennysluukku sahattiin takaseinään eteisen puolelle.

Tuuletusputki vietiin tallin vintille ja päätettiin tarkkailla, tarvitseeko sitä jatkossa viedä siitä kauemmas. Vintti on toistaiseksi varsin hyvin tuulettuva (lue: ikkunaruuduista puuttuu suurin osa), joten hajuhaittoja tuskin tulee.

Seuraava vaihe: Biolan on jo paikoillaan.

Vessa on valmis ja odottaa ensimmäistä käyttäjää.

Rekiä ja leukaluita

Kömpiessäni tallin vintillä löysin taas kaikenlaista kiinnostavaa: kolme rekeä (joista yksi lapselle tehty reki, toinen tavallinen reki ja kolmas hieno, koristeltu kirkkoreki), outoja puusta valmistettuja koneita, joiden tarkoituksesta ei ole tietoa sekä melkoisen kasan nautaeläinten leukaluita hampaineen. Leukaluut oli koottu yhteen vintin nurkkaan vanhojen patjojen kera, joten arvelen, että siinä oli ollut lasten salainen leikkipaikka joskus ennen muinoin. Vintiltä löytyi myös tähän saakka kadoksissa ollut koristeellinen asuinrakennuksen päätyikkuna ja vanhat, jykevät pihaportit.

Vessa valmistui, valtakunnassa kaikki hyvin


Vessa valmiina.
Pintojen freesaus kuuluu ensi kesän töihin.

Kun Biolanin pönttö oli paikoillaan, todettiin sen olevan aika korkealla. Tähän ongelmaan auttoivat lapsen istumapaikan alla olevat lisärappuset, jotka siirrettiin nyt keskelle. Pönttö muuttui ikään kuin valtaistuimeksi – siinä istuessaan voi helposti tarkkailla pihan toimintaa vessan ikkunasta.

Vanhat istuinkannet löytyivät aiemmin vessa alta hieman huonossa kunnossa. Niitä päätettiin tutkia tarkemmin kesällä, jolloin niitä voisi helpommin puhdistaa. Toistaiseksi avonaiset reiät peitettiin kovalevyllä. Ja sitten vain testaamaan uutta vessaa!