Keppihevosten kanssa oleilu alkoi, kun olin 9-vuotias. Siitä lähtien keppihevoset oli yksi osa elämää. Joka ilta ja aamu kesällä lähdin niiden kanssa lenkille. Ja hypin niitten kanssa esteitä. Sitten rupesin haaveilemaan, että niille tulisi oma talli. Ja eräänä päivänä äiti ja isä sanoi, että talli voisi olla kiva. Talli ostettiin nettikaupasta. Minä valitsin tallin, joka oli samalla värillä maalattu kuin väentupa. Ja katto oli musta. Talli on hyvässä kunnossa ja sitä käytetään paljon.
Olin ihan unohtanut antaa hevosille nimet. Yhdelle olin jo antanut nimen Hilma, koska hän oli ollut jo kanssani 8 vuotta. Mutta siitä lähti pohtiminen: kahdelle hevoselle nimet! Nimiä tuli esille, mutta mikään ei sopinut. Mutta sitten tuli Risku-nimi vastaan, ja se oli minusta niin kiva nimi, että ajattelin antaa sen ruskealle hevoselle nimeksi. Sitten oli yksi hevonen jäljellä vielä, ja sille tuli nimeksi Holger.
Sitten ostettiin vähitellen tavaroita ja varusteita keppihevosille. Monia päiviä myöhemmin oli minun syntymäpäivä. Äiti osti lahjaksi minulle heinäpussit, jotka voisin ripustaa talliin. Ja taas yksi plussa talliin!
Voin kertoa vähän hevosten taustoista. Hilman sain, kun olin 1-vuotias. Hän on rauhallinen ja oppivainen. Risku taas on tullut iltapäiväkerhosta, kun olin 9-vuotias. Meidän iltapäiväkerho oli muuttamassa toiseen paikkaan, ja heillä oli hirveästi tavaraa. Olin ulkona menossa kotiin iltapäiväkerhosta, kun huomasin puun juurella makaavan keppihevosen. Se oli yltä päältä lehdissä ja liassa. Kampasin sitä vähän ja laitoin sen tukkaan letin. Sitten oli vielä yksi keppihevonen ilman omistajaa. Se oli Risku. Otin molemmat kotiin ja hoidin niitä. Niistä tuli hyvät ystävät Hilman kanssa. Siitä lähtien ne ovat olleet minulla.
Kirjoittanut: Venny
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti