Paperia, lautaa, maalia

Kesäloma alkoi ja uurastus jatkuu väentuvalla! Tällä viikolla olemme maalanneet, paperoineet ja naulanneet kattolautoja paikalleen. Talkooväkeä on ollut myös puutarhatöissä leikkaamassa lehmusten juuriversoja ja raivaamassa turhankin runsasta syreenikasvustoa tien laidassa. Pienin talkoolainen on kirmannut ympäri tonttia, jatkanut raakojen marjojen syömistä, potkinut palloa, vilkuttanut ohi ajaville traktoreille ja huitonut krokettimailalla. Kukkaan puhjenneet rypsipellot talon lähistöllä ovat tarjonneet kauniit puitteet puuhastelulle.

Oma projektini on sisäkattojen maalaus, jossa ei loppua näy. Olen nyt maalannut tuvan katon yhteen kertaan (ja ensin lakannut oksanpaikat ja kitannut turhia koloja) ja myös eteisen katon kertaalleen. Ville on paperoinut kylpyhuoneen ja saunan yläpohjaa vintiltä käsin, mikä osoittautui melko työlääksi sähkövetojen jälkeen. Siivosimme myös valtavan määrän roskaa laatoitustyömaan jäljltä ja lajittelimme kuorman tunnontarkasti jäteasemalla. Kierrätys on mielekästä - siitä tulee hyvä mieli ja kukkarossakin se näkyy.

Surullisia uutisiakin on: viime syksynä istutetut omenapuun taimet ovat ilmeisesti kuolleet. Talvi oli liian ankara ja syksyllä niitä verottivat myös peurat. Ennen talven tuloa ne olivat kuitenkin vielä elossa. Masentavaa, mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan - on kai istutettava uudet puut. Huomasin, että myös vanhat omenapuut ovat kärsineet menneestä talvesta. Nuorin puu, joka normaalisti notkuu omenia, on jäänyt ilman satoa.

Omenapuista huolimatta on ollut ihanaa viettää lomaa pitkien kesäpäivien valosta, lintujen laulusta ja kauniista luonnosta nauttien - rentouttavaa heinäkuuta!

Ville kirjoittaa seuraavaksi uudesta muovittomasta tuulensuojapaperista, jota testasimme tuoreeltaan.

Tuovi

Enää kiuas ja vesipata puuttuvat

…paitsi ehkä vähän muutakin vielä uupuu, kuten lauteet.  Mutta uuden väentuvan sauna alkaa olla jo hyvällä mallilla. Laatoittaja on saanut saunan lattian laatat paikoilleen, saumaus on kuitenkin vielä tekemättä. Hirren alapintaan, aivan laatan ylle, asennetaan tippalista. Ylös katonrajaan tulee vielä katto- eli holkkalista. Toisin sanoen tekemistä riittää ennen ensimmäistä saunomiskertaa.

Itse sahasin ja naputtelin viikonloppuna saunan sisäkattolautoja paikoilleen. Sahautimme Arolan Höyläämöllä 28 x 145 mm:n höylättyä kuusilautaa, jotka naulasin kattoon lomalaudoituksena. Tuloksena oli siisti ja toivottavasti myös aikaa kestävä katto. Alemmat laudat saatoin onneksi kiinnittää naulaimella, mutta päällimmäiset löin kiinni käsin neljän tuuman nauloilla. On aina yhtä suuri ilo lyödä isoja nauloja kattoon. Seuraavaksi pitää vielä käydä naputtelemassa kaikki naulojen kärjet yläpuolelta syrjälleen ja paperoida katto ullakkotilasta käsin. Eristepurut tulevat viimeiseksi suoraan paperin päälle.

Laatoittaja on aloittanut myös kylpyhuoneen laatoitusta. Seinään tuli valkoista laattaa tiililimityksellä. Laattojen välit saumataan lopuksi valkoisella. Lattialle tulee vaaleaa kuusikulmaista laattaa ja väliin pienempiä tummia neliöitä.

Kesäloma lähestyy, samoin sille aikataulutetut rakennustyöt. Niistä lisää myöhemmin.

Ville

Tuvan katon maalausta ja yrttisatoa

Ehdimme uuden väentuvan sisällä jo tuvan sisäkaton maalauspuuhiin. Tuovi aloitti maalauksen niin innokkaasti, että oksien lakkaus sellakalla oli ensin unohtua kokonaan - ei auttanut muu kuin pyyhkäistä maali pois oksankohtien päältä ja vetäistä siihen lakka. Saa nähdä kuinka toimii. Tällä kertaa meillä on maalina Uulan valkoinen Pouta-sävy. Emme ole ennen Uulalla maalanneet ja ainakin ulkomaalauksessa olemme hieman epävarmoja sen kestävyydestä. Kokeilemme nyt Uulaa sisätiloissa ainakin kattoihin ja välioviin.

Pensselin laadun tärkeys nousi jälleen esiin kun kävi ilmi, että kattoon aiottu pensseli olikin keltamultamaalissa. Vaikka pensselit kuinka hyvin pesee, jää väriä vähän kuitenkin ja parhaaksi käytännöksi onkin osoittautunut pitää pensselit samoissa sävyissä käytössä niiden elinkaaren loppuun. Täytyykin hankkia paremmat pensselit kattoa varten. Kuvassa käytössä on ihan tavallinen peruspensseli, joka alkoi irrotella karvojaan jo toisen kattolaudan aikana.

Itse irrotin katon keskiosasta ruuveja ja naulasin kattolaudat pysyvästi kiinni. Ennen naulausta kiilasin hieman muutamia rakoja pienemmäksi, joita oli lautojen kuivumisen aikana tullut jonkin verran. Pienet raot eivät sinällään haittaa mitään, kunhan pysyvät vain ponteissaan kiinni.

Laatoittaja on aloitellut märkätilojen ja eteisen laatoitusta. Viime viikonloppuun mennessä hän oli ehtinyt tasoittaa saunan, kylpyhuoneen ja eteisen lattiat sekä kylpyhuoneen seinät. Saunan lattiaan ja kylpyhuoneen seiniin oli sivelty jo iloisen sininen vedeneristyskin valmiiksi.

Väentuvan tiiliseinät ovat jokin aika sitten saaneet peitteekseen perinteisen kalkkirappauksen. Rappaukset teki uuninmuuraaja Jaakko Moilanen. Kalkkirappaus antaa todella elävän ja perinteisen oloisen pinnan tiiliseinille. Maalaamme osan rappauspinnoista, mutta esimerkiksi saunassa se jätetään kokonaan pintakäsittelemättä.

Pihamaalla olivat koiraputket venähtäneet jo puolimetrisiksi. Tänä kesänä niiden niittäminen taitaa siirtyä kesälomien alkuun saakka. Pieni kasvimaammekin oli tuottanut jo hyvin satoa. Salaatti, ruohosipuli, tilli ja persilja olivat kasvaneet niin, että saatoimme ottaa niistä pussilliset kotitarpeisiin ja perheen pienin söi niitä urakalla jo penkistä suoraan. Raa'at viinimarjatkin kelpasivat!

Ville

Ovet paikoillaan

Kolme kierrätysovea on nyt paikoillaan väentuvassa: tuvan, kamarin ja kylpyhuoneen ovet. Kerroin aiemmin hankkineemme vanhoja ovia Metsänkylän Navetalta. Sen jälkeen ovet olivat Hattulan Ikkuna- ja Oviverstaalla kunnostettavina. Ne saivat puupaikkoja, kylpyhuoneen oveen kitattiin uudet vedetyt lasit ja ovet pohjamaalattiin. Tämän jälkeen kului kotvasen aikaa kun ihmettelimme, millaiset painikkeet ja lukot niihin laitettaisiin. Puuseppä Valtteri Lindblad asensi ovet valmiiksi kuluvalla viikolla.

Ovissa oli joitakin vanhoja osia jäljellä, jotka hyödynsimme. Lisäksi tilasimme uusia osia Domus Classicasta. Uudet oven painikkeet ovat Ellen-mallia, joka on lähellä vanhoja. Lukot ovat puolestaan Björkbodaa, joita saa Rakennusapteekista. Kylpyhuoneen oveen tuli lisäksi pintalukko vihreällä ja punaisella symbolivärillä varustettuna. Kaikissa ovissa on avaimet, joilla ne saa tarvittaessa lukkoon molemmilta puolilta.

Sitten onkin jäljellä enää valmiiksi maalaaminen, joka varmaan on minun töitäni joskus myöhemmin. Nostamme ovet vielä hetkeksi tieltä pois, jotta eivät kolhiinnu työmaan melskeissä. Seuraavaksi vuorossa on kylpyhuoneen, saunan ja eteisen laatoitustyö.

Tuovi

Uunituoreen hellan äärellä

Väentuvan isoon huoneeseen eli tupaan on nyt ilmestynyt puuhella. Hellan valurautaosat on kierrätetty ja kaksi nokiluukkua ostettu uutena. Tuskin maltamme odottaa päästä kokeilemaan, miten hella toimii lämmityksessä ja ruuanlaitossa.

Valurautaosat ovat puoliksi Högforsin ja puoliksi Porin Valun tuotantoa, mutta sopivat yllättävän hyvin yhteen. Itse asiassa jos ei tietäisi, niin helposti jäisi huomaamatta, että ne ovat peräisin eri valmistajilta. Tässä vaiheessa hellan pinnat on tasoitettu. Etuosa kalkkirapataan ensi viikolla ja maalataan myöhemmin valkoiseksi.

Väentupaan tulevat sisäovetkin on jo osittain kunnostettu. Vielä on muutamia puupaikkauksia, lukkojen kunnostusta ja saranointia jäljellä. Tarkoituksena on käyttää, niin paljon kuin mahdollista, vanhoja osia uudelleen.

Yläpohjan palkkien asentaminen eteisen ja märkätilojen osalta on jo tehty. Palkkien alapuoliset koolaukset aiheuttivat hieman miettimistä. Suunnitelmien mukaan palkkien alapuolelle tulee ristiinkoolaukset eli ristiin päällekäin asennettavat harvalaudoitukset tavallisesta laudasta ja ilmansulkupaperi tulee niiden päälle, heti eristeen alle. Aion käyttää täysin paperipohjaista ilmansulkua vielä paperoimattomissa yläpohjissa. Paperina käytän Ypapin 300 gramman pinnoittamatonta remonttipahvia. Kun tuo paperi ei kestä ilman tukea purun painoa, niin teen ylemmän ”koolauksen” umpilaudoituksena, jolloin paperin saa asennettua hyvin sen päälle. Alemman koolauksen teen normaalisti harvempana. Tämä yläpohjarakenne tulee saunan ja kylpyhuoneen päälle, eteiseen sen sijaan laitan koolaukset tavallisena harvalaudoituksena.

Seuraavaksi taitaa olla jälleen purutalkoot tiedossa.

Ville

Syreenimajan harvennus

Olen pitkään pohtinut, mitä tehdä vanhalle syreenimajalle, joka on päässyt venähtämään pituutta ja samalla harventunut alaosistaan. Ensin ajattelin, että vedetään se kokonaan alas matalaan kantoon. Sitten tulin varovaisempiin aatoksiin ja päädyin vain harventamaan sen.

Puiksi muuttuneita syreenin varsia poistettiin kuitenkin aika reilulla kädellä. Yritin jättää jäljelle ne, joissa oli vielä elämää myös alaosissaan. Nyt seuraan mielenkiinnolla, lähteekö tuuheneminen käyntiin kun tilaa ja valoa on enemmän.

Olen miettinyt myös, millainen alusta syreenimajassa pitäisi olla. Sinne on kuitenkin kiva laittaa aikanaan pöytäryhmä päiväkahvin juomista varten. Usein tietysti majassa on normaali nurmikko, mutta olen nähnyt myös hiekkapintaa ja tiilestä tai liuskekivistä ladottuja alustoja.

Syreeniin liittyy myös lapsuusmuistoja: kukinta ajoittui usein koulun loppumisen aikaan alkukesään. Oli mukavaa aloittaa kesäloma syreenin tuoksuessa. Poimin myös syreenikimppuja, mutta muistan, että se ei kestänyt maljakossa vaan lehdet alkoivat nopeasti kuihtua.

Syreeni on näyttävä kukka kaukaa katsottuna, mutta myös läheltä katsottuna sen pienet kukat ovat hyvin kauniita.

Tuovi

Tuvan sisäkatto ja tuoreita paperiuutisia

Uuden väentuvan tuvassa on kolmitaitteinen laipio. Asensimme erään tuttavamme kanssa pari viikkoa sitten ilmansulkupaperin ja sisäkattolaudat paikoilleen. Laudat olivat kooltaan 33 x 190 mm eli hieman käyriä yksilöitä sai vääntää suoraksi oikein olan takaa. Onneksi suurin osa tavarasta oli kiitettävän suoraa, joten homma sujui suhteellisen joutuisasti.

Aloitimme työn keskiosan viisteen vierestä ja teimme ensin valmiiksi katon vaakasuoran osan toiseen viisteeseen saakka. Sen jälkeen jatkoimme molemmilta puolilta jiiriosan kohdalta seinään saakka. Kiinnitimme laudat tässä vaiheessa muutamilla pienikantaisilla ruuveilla, koska niiden irrottaminen oli helpompaa aina tarvittaessa. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska muutamien kierompien lautojen kohdalla säätöä riitti. Mietin jo valmiiksi tässä vaiheessa, mihin kohtaan sijoitan tulevat naulausrivit, koska tarkoitukseni on lyödä naulat vanhoihin ruuvinreikiin.

Laudat olivat hieman päälle nelimetrisiä, joten jaoimme saumakohdat niin, että joka toinen varvi alkoi pitkällä ja joka toinen lyhyellä laudalla. Valitsimme suorimmat laudat pitkiin osiin ja kieroimmista teimme suosiolla pätkiä.

Lautojen suoristaminen onnistui kohtalaisen helposti niin, että teimme sahaamistamme pätkistä sekä uros että naaraspuolen pontteihin sopivia kiiloja. Kiinnitimme ruuveilla tukilaudan muutaman sentin päähän suoristettavasta laudasta, jolloin kiilaa tiukemmalle naputtamalla lauta suoristui ja sen pystyi kiinnittämään ilman rakoja.

Sitten paperiasioihin: kuulin viikonloppuna mielenkiintoisen uutisen, joka liittyy ilmansulkupapereihin. Suomalainen Pyroll-konserniin kuuluva Ypap kehittelee parhaillaan ilmeisesti puhtaasti paperipohjaista ilmansulkupaperia. Firman mukaan ensimmäinen tyyppihyväksytty versio olisi tulossa markkinoille osaksi Paavo-tuotemerkkiä näillä näkymin heinäkuussa ja toinen versiokin on jo tuotekehittelyn alla. Täytyy seurata tilannetta ja hankkia paperin markkinoille tulon jälkeen kokeeksi yksi rulla ja testata sitä. Ennen tarkempaa kokeilua ei tästäkään tuotteesta uskalla kuitenkaan sanoa mitään varmaa. Hyvä uutinen kuitenkin!

Seuraavaksi työmaalla on vuorossa yläpohjan tekoa märkätilojen kohdalta ja puuhellan muurausta. Tästä jatketaan…

Ville

Liesimusta

Uuteen väentupaamme tulee paikalla muurattu puuhella, jonka keittotaso ja luukut ovat kierrätystavaraa. Luukut oli valmiiksi kunnostettu ja ehdin pääsiäisenä hangata myös keittotason kuntoon. Käytin työhön Ferro-liesimustaa, jota löytyi Citymarketin siivousainehyllyltä. Lisäksi työvälineinä olivat teräsharja, riepuja, maalarinharja ja kuumailmapuhallin.

Maalarinharjaa parempi olisi ollut vanha kenkäharja - olin suunnitellut ottavani sen mukaan työmaalle, mutta unohdin. Harja on kätevä, koska sillä pääsee käsiksi pieniinkin rakoihin keittolevyssä, minne riepu ei mahdu. Kenkäharjassa harjakset ovat lyhyemmät ja se olisi napakampi työkalu kuin maalarinharja.

Aloitin työn harjaamalla irtonaisen ruosteen pois teräsharjalla. Laskin keittolevyn maahan pressun päälle ja harjasin koko voimallani. Teräsharja vaatii voimaa ja jos levy olisi ollut korkeammalla pukeilla, ei ote olisi ollut niin reipas. Ruoste lähti ihan mukavasti irti. Irrottelin vähitellen kaikki keittolevyn osat irti ja pääsin näin käsiksi myös saumojen ruosteeseen. Viimeistelin rievulla.

Sitten nostelin irtonaiset osat vuorotellen pukin päälle ja levitin rievulla ohuesti liesimustaa. Kuumensin kuumailmapuhaltimella koko pinta-alan huolella, jolloin liesimusta ei enää juurikaan jäänyt sormiin kiinni. Kohdissa, joissa sormiin jäi mustaa, tarvittiin vielä lisäpuhallusta. Lopuksi kiillotin vielä puhtaalla rievulla pinnan.

Liesimusta on kyllä kaiken kaikkiaan aika maaginen aine: sillä saa ruostuneen valurautapinnan kiiltävänmustaksi, kuin uudeksi. Minusta työ oli myös helppo tehdä, vaikkakin sotkuinen. Kannattaakin työskennellä ulkona ja varata vaihtovaatteet lähelle.

Sitten vaan odottamaan letunpaistoiltoja!

Tuovi

Muovia ilmansulkupaperissa

Sen jälkeen kun hankimme tämän vanhan tilan 2009, emme ole viettäneet montaakaan pääsiäistä ilman jonkin näköisiä talkoita. Eikä tälläkään kertaa. Neljän lomapäivän aikana saimme paljon aikaan, ja näistä kerromme seuraavissa postauksissa. Mutta haluan aloittaa tästä todella ärsyttävästä ilmansulkupaperiasiasta.

Kirjoitin parisen viikkoa sitten Ekovillan ilmansulkupaperista, jota ehdin laittaa uuden väentuvan pukuhuoneen alapohjaan aluslaudoituksen päälle. Kun itse tutkin paperia ennen käyttöön ottoa, en löytänyt siitä enempää muovia kuin vahvikkeena olevan harvan verkon. Kysyessäni suoraan valmistajalta useamman kysymyksen lisäksi paperin koostumusta, en saanut yllättäen juuri siihen kysymykseen mitään vastausta. Samoin ostaessani paperia rakennusliikkeestä pyysin nimenomaan muovitonta paperia, jolloin sain käteeni rullan juuri kyseistä tuotetta.

Viimeisimmässä Rakennusperinteen Ystävien Tuuma-lehdessä Panu Kaila sattui kirjoittamaan ilmeisesti juuri samaisesta paperista. Hän oli kokeeksi hiertänyt sitä molemmilta puolilta, ja lopulta oli vastaan tullut papereiden väliin piilotettu ohut muovikelmu. Tein pääsiäisen aikana saman testin ja tulos oli sama. Muovittomana paperina siis myytiin muovikelmulla vahvistettua tuulensuojaa. Tuumassa Kaila kirjoittaa samassa artikkelissa vesihöyryä läpäisevän pintakäsittelyn ja nestemäistä vettä läpäisevän pintakäsittelyn eroista. Ero on kieltämättä suuri. Vaikka onkin tietenkin tärkeää, että materiaali läpäisee riittävästi vesihöyryä, olisi sen hyvä läpäistä myös nestemäistä vettä.

Tein Ekovillan paperille kokeen: tiputin muutaman tipan vettä paperipalan päälle ja jätin sen yöksi odottamaan. Seuraavana päivänä pieni määrä vettä oli vielä pinnalla näkyvissä, mutta paperin toinen puoli oli täysin kuiva. Jos ajatellaan, että esim. jonkin vesivahingon seurauksena nestettä pääsee tällaisen paperin päälle, se jää siihen killumaan samaan tapaan kuin rakennusmuovin päälle. Ei oikein tunnu hyvältä ajatukselta. Poltin lopuksi vielä palasen pelkkää läpinäkyvää kelmua, eikä palamishajusta ollut epäilystä: selvää muovia.

Opetus on saatu ja sisäistetty, siirryn seuraavaksi takaisin perinteisempiin tuotteisiin.

Ville

Omaisuusluettelo 1911

Uusi väentupa on saanut vähän turhankin paljon palstatilaa blogissamme viime aikoina. Onkin ihan mielenkiintoista kirjoittaa välissä päätalon asioista. Päärakennuksen vintiltä on löytynyt vuosien varrella kaikenlaista kiinnostavaa. Yksi mielenkiintoisimmista löydöistämme on perheen omaisuusluettelo vuodelta 1911. Siinä on huoneittain käyty läpi tilojen kalusteet ja määritelty niille arvo markoissa.

Rahallisesti arvokkain yksittäinen esine on ollut isännän kirjakaappi kirjoineen. Salissa sijainneet gramofoni ja urkuharmoni ovat olleet melko arvokkaita kapistuksia tuohon aikaan, samoin ruokasalin kassakaappi. Sen sijaan mitään arvotaidetta ei hinta-arvioista päätellen talon seinillä ole roikkunut.
Ei liene yllätys, että sylkilaatikkoja on ollut vain niissä huoneissa, joita talon isäntä on säännöllisesti käyttänyt…

Isän ja äidin kammarit tarkoittavat pohjapiirustuksessa päätykamareita ja porstua on vieraseteinen. Makuukammari ja pojan huone sijaitsevat ruokasalin yläpuolella. Keittiökamari on keittiön yhteydessä ja tyttöjen huone tarkoittaa piikainkamaria.

Tässä omaisuusluettelo mahdollisimman tarkasti alkuperäisessä kirjoitusmuodossa:

Isän kammari

1 sänky vaatteineen 50,-
7 taulua (seinällä) 20,-
1 kirjoitus pöytä 30,-
1 keinutuoli mattoineen 10,-
5 tuolia 10,-
1 paperikori 0,50,-
2 kynttilä jalkaa / vanhoja 30,-
2 kukka vaasia 0,50,-
1 aski pakotettua kuparia 2,-
1 pesukomuri 5,-
1 pyöreä pöytä 2,50,-
kirjoitustelineet y.m. 8,-
1 lämpömittari 0,40,-
1 kirjakaappi kirjoineen 250,-
1 sylkilaatikko 0,40,-
1 laatikko vanhoja rahoja 3,-
1 sanomia 0,50,-
1 kohennus koukku 0,25,-
1 lamppu / katossa 25,-
2 ikkunaverhot ja rullakartiinit 12,-

Äitin kammari

2 sänkyä patjoineen 50,-
1 yöpöytä 2,-
1 yöpöytä tarpeet 1,50,-
4 tuolia 8,-
1 pesulaite tarpeineen 10,-
1 kello 10,-
1 isopöytä 5,-
4 taulua 8,-
1 toalettipiironki 25,-
2 ikkunaverhot ja rullakartiinit 12,-
1 lamppu pöydällä 2,-
kirjoja 2,-
mattot isän kammarissa 10,-
mattot äidin kammarissa 10,-
pöytäliinoja 2,-

Sali

2 sohvaa 31,-
2 isoa pöytää 8,-
2 pyöreää pöytää 6,-
14 tuolia 28,-
1 toaletti piironki 50,-
1 harmonia 50,-
1 kirjateline koristuksilla 5,-
1 valkoinen piironki 20,-
1 keinutuoli peittein 10,-
8 kukkajalkaa 2,-
tankkokukkia 15,-
2 lattia mattoa 80,-
1 kohennus koukku 0,50,-
2 valokuva ja p??? kirjoja 10,-
1 gramofooni 70,-
1 sylkilaatikko 0,40,-
kirjoja
3 pöytäliinaa 10,-
pieniä liinoja 1,-
6 taulua seinällä 15,-
toaletti koristeita 1,50,-
1 kattolamppu 20,-
3 kartiinit puitteineen 19,-

Porstua

1 lämmitys laitos 5,-
2 kartiinit 4,-
1 pöytä ja liina 3,-
1 lamppu 3,-
1 vaatekaappi 15,-

Ruokasali

1 kello 15,-
1 ruoka kalustokaappi 50,-
1 sohva 10,-
1 ruokapöytä 10,-
2 pikkupöytää 4,-
1 keinutuoli 6,-
5 tuolia 6,-
1 kassakaappi 75,-
1 sylkilaatikko 0,50,-
kukkia ja kirjoja 2,-
pöytäliinoja 2,-
2 kartiinit puittein 12,-
1 taulu 0,75,-
seinällä tarpeita 1,-
1 lamppu 15,-

Konttori kammari

1 senkki 20,-
1 vaatekaappi 15,-
1 keinutuoli mattoineen 6,-
1 pöytä tarpeineen 10,-
1 piippuhylly piippuineen 2,-
3 tuolia 3,-
1 telefooni 30,-
seinällä tauluja y.m. 3,-
kirjoja 3,-
1 kartiinit puineen 6,-
1 sylkilaatikko 0,50,-

Maku kammari

2 sänkyä vaatteineen 30,-
1 yöpöytä tarpeineen 2,-
1 komuri tarpeineen 4,-
3 tuolia 3,-
1 pieni piironki 4,-
1 isompi piironki 20,-
1 peili y.m. 1,50,-
6 taulua 3,-
1 kartiinit 6,-
1 äitin sänky 5,-

Pojan kammari

2 sänkyä 10,-
1 lasten sänky 2,-
2 taulua 1,-
1 piironki 12,-
1 pöytä y.m. 12,-
1 komuri 5,-
tuolia 2,-

Ruoka kammari

1 pöytä 2,-
2 sänkyä 20,-
y.m. 5,-

Keittiö

1 kello 5,-
3 pöytää 8,-
1 piironki 10,-
1 avainkaappi 1,-
1 vesisaavi 1,-
1 puulaatikko ja likalaatikko 1,-
4 tuolia 2,-
1 lamppu 1,-
kyökkitarpeita 100,-

Tyttöjen kammari

1 piironki 5,-
1 sänky 5,-
1 pöytä 2,-
tuoleja 2,-
kyökki, tyttöjen kartiinit 5,-

On hienoa, että ennen vanhaan on tehty tällaisia omaisuusluetteloita. Niistä saa hyvän käsityksen siitä, minkälainen kalustus talossa on ollut 1900-luvun alkupuolella.

Hyvää pääsiäisen odotusta!

Tuovi & Ville

Lisää purua!

Kuljetin uuden väentuvan pukuhuoneen eristeeksi kolme peräkärryllistä sahanpurun ja kutteripurun sekoitusta. Täyttö jäi vielä vajaaksi, mutta riittää tässä vaiheessa, kun sähkövedotkin ovat vielä tekemättä. Myöhemmin keväällä tilaan vielä lavallisen samaa tavaraa, jolloin saan tuon huoneen ja tuvan alapohjan täytettyä kokonaan. Yläpohjaa varten pitää aikanaan etsiä sopiva puhallusauto hoitamaan sen homman.

Sahan- ja kutteripurun sekoitusta löytyi valmiina Arolan Höyläämöltä. Sellaisen huomion tein, että kaikkina kolmena hakupäivänä sekoitus oli hieman erilaatuista: ensimmäisenä päivänä purusiilossa oli lähes puhdasta kutteripurua, toisella kerralla sahanpuru oli hyvin hienoa, mutta kolmannella hakukerralla sekoitus oli täydellistä ja rakenne täsmälleen oikea. Myös eri osissa siiloa oli rakenteeltaan erilaista materiaalia. Tämä täytyy ottaa huomioon kuormausvaiheessa kokonaista lavallista haettaessa. Sekoitussuhteen tunsi myös säkkejä kantaessa. Purua enemmän sisältävä säkki painaa huomattavasti enemmän kuin puhdas kutteripuru. Yhden huoneen eristesatsi maksoi 40 euroa (euro per 200 litran säkki). Melko edullista.

Edellisen postaukseni jälkeen keskustelimme erään lukijan kanssa alapohjan paperoinnista. Hänen mukaansa alimmaiseksi tulisi laittaa tummaa tervapaperia, joka mm. kestää kosteutta ja tuulta paremmin. Itse käytin aluslaudoituksen päällä pienen harkinnan jälkeen Ekovillan X5 -ilmansulkupaperia. Kysyin asiaa suoraan valmistajalta, ja Ekovillan tuotevastaava varmisti, että sitä voi käyttää jatkuvalämmitteisessä rakennuksessa myös alapohjan lämmöneristeen ulkopuolella eli purujen alla.

 

Ainut periaatteellinen miinuspuoli paperissa on, että lujuuden varmistamiseksi siinä on käytetty hyvin ohutta muovista, mutta harvaa verkkoa arkkien välissä. Tämä ei vaikuta kuitenkaan sen vesihöyrynläpäisykykyyn, joka on itse asiassa parempi kuin perinteisemmällä tervapaperilla.

Seuraavaksi olisi tarkoitus hakea työmaalle väentuvan sisäkattolautoja, joiden kiinnittäminen aloitetaan todennäköisesti pääsiäisenä. Myös märkätilojen yläpohjien rakentaminen aloitetaan kevään aikana.

Ville

Huom! Myöhemmin kävi ilmi, että Ekovillan kyseinen paperi sisältääkin muovikalvon. Tästä lisää Muovia ilmansulkupaperissa -postauksessa.

Paperointia ja pulma naulakon kanssa

Samalla kun Tuovi on poistanut nupinauloja uuden väentuvan vanhoista seinähirsistä, olen itse tilkinnyt ikkunoiden ympäristöä, hirsien välejä ja rakennuksen nurkkia. Ehdin viime viikolla aloittaa myös pukuhuoneen alapohjan paperointia.

Alapohjan rakenne tulee pukuhuoneessa ja tuvassa olemaan alhaalta ylöspäin seuraava: umpilaudoitus, ilmansulkupaperi, 50 % sahanpurua ja 50 % kutteripurua sekoitettuna lämmöneristeeksi, päälle toinen ilmansulkupaperi ja pintaan 33 mm:n vahvuinen pontattu kuusilauta. Tuo sahanpurun ja kutteripurun sekoitus on parempi kuin pelkkä puru, koska karkeampi kutteri tekee siitä ilmavamman ja näin tehokkaamman lämmöneristeen. Purun merkitys on tuoda rakenteeseen sopiva määrä tiiviyttä.

Pukuhuoneen osalta tavoitteemme olisi, että sähkömies voisi tulla asentamaan tarvittavat vedot alapohjan sisään joskus pääsiäisen jälkeen. Sitä ennen pitäisi saada vielä eristeet asennettua paikoilleen.

Itse paperointi sujui alkukankeuden jälkeen varsin nopeasti. Työtä helpotti pieni rahallinen sijoitus uuteen ja parempaan nitojaan. Ero edelliseen on kun yöllä ja päivällä. Joskus suositellaan paperin kiinnittämistä rimojen avulla aluslaudoituksen ja kannatinpalkkien kulmiin. Tämä on varmaan hyvä tapa, mutta itse tyydyin ainoastaan nitomaan paperin huolellisesti palkkien kylkiin.

Paperointia tehdessäni mietin aivan toista asiaa, joka on vaivannut mieltäni jo pitkään. Päärakennuksen vieraseteisessä on pari seinään kiinnitettyä leveää naulakkoa, joita olen koettanut irrottaa jo useamman kerran. Ne pitäisi poistaa väliaikaisesti, kunnes niiden taustaseinä on saatu pinkopahvitettua ja tapetoitua. Periaatteessahan taustan voisi jättääkin paperoimatta, mutta mielelläni kuitenkin tekisin sen alkuperäisen suunnitelman mukaan. Olen jossain nähnyt samantyyppisiä naulakoita ja ne on kuulemma asennettu seiniin kiinnitettyjen ruuvien tai hakasten varaan.

Olen tutkinut naulakoitamme suurennuslasin avulla, mutta en ole löytänyt mitään ruuvinkantoja yms., joiden avulla ne olisi kiinnitetty seinään. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että kiinnityssysteemi on juuri yllä mainittu. Naulakon takana, todennäköisesti pystykoristeiden kohdalla, täytyy olla jonkinlaiset kolot tai urat, jotka asennusvaiheessa tähdätään seinään kiinnitettyihin nauloihin tai hakasiin. Olen kuitenkin koettanut varovasti tuuppia naulakkoja eri suuntiin, mutta ne eivät ole liikahtaneetkaan tähän mennessä. Jos jollakulla olisi hyviä neuvoja - muuta kuin hankkikaa vahvempi tuuppija - naulakoiden irrottamiseksi, ottaisin sellaiset ilolla vastaan.

Hyvää alkavaa kevättä!

Ville

Nupinaulateatterissa

Vietin virkistävän viikonlopun nupinauloja poistaen. Väentuvan seinissä niitä riittää: talo on rakennettu kierrätyshirsistä ja niissä on ollut useita tapettikerroksia nauloineen. Lisäksi seinissä on myös monenlaista muuta naulaa, rautalankoja, niittejä ja nastoja. Käytin työkaluina "vuohenjalkaa" (pieni naulanpoistaja), hohtimia ja sorkkarautaa. Nupinauloja näytti olevan kolmea lajia, joista vanhin oli käsintaottu siro naula 1800-luvulta, kaksi muuta tuoreempia tapauksia. Iältään keskimmäiset olivat sitkeimmin seinässä kiinni.

Sain vasta pienen osan työmaata tehtyä ja nauloja poistaessa oli aikaa miettiä kaikenlaista kuten sitä, miksi oikeastaan nupinaulat pitää poistaa hirsistä. Syitä poistamiseen löytyy useita: jos seiniä haluaisi vaikka maalata, tunkisi ruoste vähitellen naulakohdista ikävästi läpi. Jos taas päälle haluaisi laittaa uutta pinkopahvia ja tapettia, ovat varsinkin terävämmät ja kohollaan olevan naulankannat riski paperin rikkoontumiselle. Ne pitäisikin sitten ensin hakata kaikki sisään, joka on toki pienempi työ kuin naulojen ylös vetäminen. Tätä hakkaamista olemme tehneet vanhan päärakennuksen kamareissa, joissa jätämme vanhat tapettikerrokset alle muistoksi.

Syy naulanpoistolle voi myös olla ihan vaan estetiikka: naularivistöt ja niissä roikkuvat pahvin ja tapetin riekaleet voivat haitata silmää. Toisaalta naulojen jäljet jäävät kyllä seinään poiston jälkeenkin, mutta ehkä ne ovat kuitenkin pienempi paha? Ja seinän yläosassa, johon laitetaan holkkalistaa, saattaa joutua tasoittamaan hirsiseinää sen alta. Silloin naulat ovat hankalasti tiellä.

Meillä syy lienee ensisijaisesti yläosassa tuo tasoitustarve ja alempana estetiikka ja joissakin seinissä myös tuleva pintakäsittely. Savirappaamme ehkä joitakin seiniä ja voihan joskus myöhemmin innostua laittamaan tapettiakin. Paljaat hirsiseinät eivät ole olleet kovin perinteisiä, vaikka niitä nykyään sisustuslehdissä näkeekin. Jokainen kynnelle kykenevä on aikoinaan ainakin maalannut seinänsä, ellei tapettiin ole rahkeet riittäneet. Tämä muuten koskee myös huonekaluja: kaikki huonekalut maalattiin, jos vähänkin varaa oli. Aikamatkaaja menneisyydestä ihmettelisi maalittomia talonpoikaiskalusteita nykykodeissa, joita meiltäkin löytyy.

Nupinaulateatterin jälkeen oikea kämmen oli jumissa päivän verran, mutta tätä kirjoittaessa jo helpottaa. Uusia näytöksiä odotellessa!

Tuovi

Pölyä, usvaa ja videokuvausta

Viikonloppuna tehtiin jälleen maanmuokkausta tontilla. Ylimääräisiä maakasoja siirrettiin navetan taakse, josta ne menevät jossain vaiheessa naapurin käyttöön. Itse jatkoin uuden väentuvan hirsirungon tiivistämistä pellavalla. Työ oli kyllä pölyistä, mutta eteni onneksi melko nopeasti, kun löysin sopivan työtavan. Iltapäivällä alkoi lounaan puolelta kohota usvaa, joka muutti maiseman postikortiksi.

Teimme iloksenne myös videokoosteen viikonlopusta. Taustamusiikki nyt on mitä on eli vapaasti ladattavissa olevia ilmaispätkiä netistä.

Ville

Kuka hullu nyt työmaalla tällä ilmalla?

Talvisen viikonlopun voisi viettää ehkä miellyttävämmälläkin tavalla, mutta tällä kertaa se vierähti uuden väentuvan pakkasen puremalla työmaalla. Etukäteen sää kyllä arvelutti, mutta halu saada töitä eteenpäin voitti. Lämpötila oli molempina päivinä alle 15 miinusastetta ja jotenkin tuntui, että lämmittämättömässä talossa olisi vieläkin kylmempi kuin ulkona. Jos omistaisin parran, se olisi ollut koko ajan huurteessa.

Rakennuksen kaikki ikkunat ja ovilasit olivat hienojen jääkiteiden koristamia. Kylmässä talvisäässä on kieltämättä myös omat hyvät puolensa.

Työn alla oli tällä kertaa uuden väentuvan ikkunanpielien tiivistäminen sisäpuolelta pellavalla. Ikkunat, ovet ja hirsien raot kannattaa tilkitä huolellisesti. On ilkeä myöhemmin huomata, että jostain pääsee kylmää ilmaa sisään. Uskomattoman paljon saa yhteen ikkunaan menemään eristettä, kun jokaisen raon tiivistää kunnolla. Käytin työvälineinä tylsää talttaa ja pienempiin rakosiin talttapäistä ruuvimeisseliä. Varsinaista tilkerautaa ei ole tullut vielä hankittua.

Lauantai alkoi miellyttävästi ja kolot täyttyivät joutuisasti pellavasta. Pieni puhallin ja kirkkaat työhalogeenit (luonnollisesti EU-asetusten vastaiset) nostivat lämpötilaa sisällä muutaman tarvittavan asteen. Sitten lämmitin hyytyi ja tuli jälleen kylmä. Tuli kylmä ja sormia ja varpaita paleli vaikka kädessä oli paksut hanskat ja jalassa neljä kerrosta sukkia. Työn tahti hidastui huomattavasti, koska vähän väliä piti olla lämmittämässä sormia lämpöä säteilevien lamppujen edessä.

Pellavaa oli onneksi jo ennestään jonkin verran ikkunoiden ympärillä. Syksyllä ikkunoita asennettaessa käytettiin kätevää systeemiä: karmien ympärille rullattiin kerros tai kaksi pellavanauhaa. Pellavan päälle vetäistiin kaistale muovia, ja molemmat niitattiin parista kohtaa kiinni karmien kaikille sivuille. Muovin avulla ikkuna liukui hyvin aukkoon, eikä pellava tarttunut hirsien tikkuihin kiinni. Kun ikkuna oli paikoillaan, vedettiin muovi välistä pois.

Tiivistämistä jäi vielä runsaasti muutamiksi työmaakerroiksi. Toivottavasti seuraavalla kerralla sää on armollisempi.

Ville