sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kuka hullu nyt työmaalla tällä ilmalla?



Talvisen viikonlopun voisi viettää ehkä miellyttävämmälläkin tavalla, mutta tällä kertaa se vierähti uuden väentuvan pakkasen puremalla työmaalla. Etukäteen sää kyllä arvelutti, mutta halu saada töitä eteenpäin voitti. Lämpötila oli molempina päivinä alle 15 miinusastetta ja jotenkin tuntui, että lämmittämättömässä talossa olisi vieläkin kylmempi kuin ulkona. Jos omistaisin parran, se olisi ollut koko ajan huurteessa.

Rakennuksen kaikki ikkunat ja ovilasit olivat hienojen jääkiteiden koristamia. Kylmässä talvisäässä on kieltämättä myös omat hyvät puolensa.



Työn alla oli tällä kertaa uuden väentuvan ikkunanpielien tiivistäminen sisäpuolelta pellavalla. Ikkunat, ovet ja hirsien raot kannattaa tilkitä huolellisesti. On ilkeä myöhemmin huomata, että jostain pääsee kylmää ilmaa sisään. Uskomattoman paljon saa yhteen ikkunaan menemään eristettä, kun jokaisen raon tiivistää kunnolla. Käytin työvälineinä tylsää talttaa ja pienempiin rakosiin talttapäistä ruuvimeisseliä. Varsinaista tilkerautaa ei ole tullut vielä hankittua.





Lauantai alkoi miellyttävästi ja kolot täyttyivät joutuisasti pellavasta. Pieni puhallin ja kirkkaat työhalogeenit (luonnollisesti EU-asetusten vastaiset) nostivat lämpötilaa sisällä muutaman tarvittavan asteen. Sitten lämmitin hyytyi ja tuli jälleen kylmä. Tuli kylmä ja sormia ja varpaita paleli vaikka kädessä oli paksut hanskat ja jalassa neljä kerrosta sukkia. Työn tahti hidastui huomattavasti, koska vähän väliä piti olla lämmittämässä sormia lämpöä säteilevien lamppujen edessä.

Pellavaa oli onneksi jo ennestään jonkin verran ikkunoiden ympärillä. Syksyllä ikkunoita asennettaessa käytettiin kätevää systeemiä: karmien ympärille rullattiin kerros tai kaksi pellavanauhaa. Pellavan päälle vetäistiin kaistale muovia, ja molemmat niitattiin parista kohtaa kiinni karmien kaikille sivuille. Muovin avulla ikkuna liukui hyvin aukkoon, eikä pellava tarttunut hirsien tikkuihin kiinni. Kun ikkuna oli paikoillaan, vedettiin muovi välistä pois.

Tiivistämistä jäi vielä runsaasti muutamiksi työmaakerroiksi. Toivottavasti seuraavalla kerralla sää on armollisempi.

Ville

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen blogi teillä. Yhden satavuotiaan hirsitalon kunnostaneena ei enää koskaan. Nyt rakennamme uutta, hirrestä kylläkin. Tontillamme on myös vanha hirsitalo joka valitettavasti saa purkutuomion. Mielenkiinnosta kuitenkin jään seuraamaan blogianne. Jaksamista projektiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi yksi talo on kuitenkin kunnostettu. Harmi, jos pihapiirin vanhan rakennuksen joutuu purkamaan. Toivottavasti rakennusprojektinne etenee mutkitta maaliin.

      Ville

      Poista