Ikkunoiden nikkarikoristelua

Talon vanhan päädyn ikkunat ovat aiheuttaneet tähän mennessä ehkä eniten päänvaivaa: niitä on ollut vaikeaa saada riittävän tiiviiksi sadetta ja lunta vastaan. Ikkunat ja karmit ovat kovalla säärasituksella: vettä tulee välillä vaakasuorassa seinään, katolta valuu vettä ikkunoille puuttuvien jalkarännien takia ja talvella tuuli painaa hienojakoista lunta pienimpiinkin rakosiin.

Luulimme jo kiinnittäneemme väliaikaiset listoitukset riittävän hyvin, mutta karmien väliin oli kuitenkin päässyt lunta ja vettä, ja sisällä pinkopahveihin ja tapetteihin saakka tuli märkiä läiskiä. Ei muuta kuin märät eristeet ja listat taas pois ja tiiviimmät viritykset tilalle. Ensi keväänä sitten viimeistään nähdään, ovatko uudet asennukset pitäneet kosteuden poissa.

Ikkunan tiivistystä pellavariveellä.

Ehdimme asentaa paikoilleen myös ikkunoiden uusia nikkarityylisiä koristelistoja. Osa vanhoista listoista oli sen verran lahoja, että teetimme ja osin teimme itse niiden tilalle vanhojen mallien mukaan uusia. Reastart ja Puusuutari tekivät ensimmäiset kopiot ja Ville jatkoi työtä. Osa vanhoista listoista puupaikattiin.

Listojen paikalleen asennus oli hidasta puuhaa juuri tuon tiiviyden takia. Seinät eivät ole suoria, ikkuna-aukotkaan eivät ole suorassa ja lopputuloksena pitäisi olla tiivis sauma listan ja seinän välissä. Vuorilautoja piti veistää ja toisaalta listoja hioa sopivista kohdista. Lähes jokainen lista piti siis käytännössä räätälöidä malliltaan juuri siihen kohtaan, missä se nyt on. Työtä jatketaan syksyn mittaan.

Takapihalla kasvaa vielä joitakin vanhoja omenapuita, jotka säilytetään.
Tavoitteena on täydentää omenapuurivi ja istuttaa sen viereen luumupuurivi.

Myös pihatöitä tuli tehtyä: nurmikko ajettiin viimeisen kerran ennen talvikautta ja työntelin pienemmällä ruohonleikkurilla myös takapihaa jonkin verran. Olemme raivanneet turhaa viidakkoa sieltä pois ja vähitelleen myös nurmikkoa pääsee ajamaan enemmän. Työtä hankaloittavat pajukon tyngät, jotka ovat liian korkeita ruohonleikkurille ja toisaalta liian järeitä sillä ajettavaksi. Olisiko jollakulla vinkkiä, millä tuollaisen piikkimaton saisi nujerrettua? Oksasaksilla yksitellen leikkaus on melko työlästä ja kaivinkoneella maanpinnan kuoriminen taas vie kaikki vanhat kukat mennessään. Raivaussahalla maata myöten ajaminen tylsyttää vääjäämättä terän kun välillä kuitenkin tökkää koneen maahan... Tai ehkäpä se on taidoista kiinni.

Valtava määrä pieniä hyttysiä parveili pihalla ilta-auringossa. Syksy on lempivuodenaikani: viileät, aurinkoiset kelit ovat parhaita ja puut kauniita ruskan väreissään.

Tuovi