Savi alla ja kivi päällä

Saimme tontille vähän aikaa sitten luonnonkivilastin tulevaa piharakennusta varten. Kivet ovat peräisin lähistöltä eräästä 1900-luvun alun rakennuksesta, joka purettiin muutama vuosi sitten. Löysimme nämä suhteellisen edulliset kivet netin kautta, ja kuljetusmatkaakin oli vain pari hassua kilometriä. Kaupan päälle tuli kuljetuksen lisäksi muutama kymmenen metriä vanhaa hirttä. Hyvä kauppa, koska pelkkä kivien kuljetus saattaa usein olla jo itsessään arvokasta touhua.

Tulevaa piharakennusta varten teetimme rakennuspaikalla maaperätutkimuksen, joka vahvisti ennakko-odotukset maanalaisten asioiden suhteen: tulevan talon alla on noin 20 metrin savikerrostuma. Tutkimuksen tehnyt SM Maanpää Oy antoi samalla suosituksen perustamistavalle. Käytännössä perustaminen toteutetaan niin, että alimmaiseksi tulevat maan sisään upotettavat kierrepaalut, joiden varaan betoniantura valetaan. Anturan päälle ladotaan näkyväksi sokkeliksi luonnonkivijalka ja sen varaan pystytetään hirsirunko.

Tämän tutkimuskohdan alla on 20 metriä puhdasta savea.

Aikoinaan näillä savimailla käytettiin hirsiarinoita, jollaiset ovat todennäköisesti myös meidänkin päärakennuksemme alimmaisena rakenteena. Hirsiarinat ovat jakaneet rakennuksen painoa isommalle alalle ja niiden säilyminen on perustunut siihen, että hapettomassa ja jatkuvasti kosteassa savessa puu on säilynyt lahoamatta. Kun 1900-luvun alussa päärakennusta jatkettiin ja maaperän olosuhteita todennäköisesti muutettiin, vajosi laajennuksen jälkeen vanhemman osan kivijalka läheltä liitoskohtaa. Toisin sanoen savimaa hirsiarinan ympärillä pääsi kuivumaan, hirret alkoivat lahota ja rakenteen kantavuus katosi. Tämän vuoksi vanhan päärakennuksen lähistöllä ei suurempia maaperätöitä kannata tehdä, salaojituksesta puhumattakaan.

Tällaisia hirsiarinoita ei nykyään enää tehdä kuin aivan museaalisissa poikkeustapauksissa, koska niiden säilymistä pidemmällä aikavälillä ei pysty takaamaan. Siksi pettäneiden hirsiarinoiden tilalle ei yleensä tehdä uutta samanlaista rakennetta, vaan hyödynnetään uudempaa tekniikkaa. Hyvissä ja muuttumattomissa olosuhteissa arinat ovat kuitenkin kestäneet maan sisällä satoja vuosia.

Saven mielenkiintoisesta olemuksesta, sen kantavuudesta ja yllättävistä koostumuksen muutoksista muistuu mieleeni entisen puurakenteiden opettajani kertomus siitä, miten kävi kuorma-autolavalliselle savea kuljetuksen aikana. Lastauksen jälkeen melko kiinteän oloinen savi muistutti liikkeelle lähdettäessä hieman sorakekoa. Kun auto oli taittanut kuoppaisella tiellä hyvän matkan, niin perille päästyään ei lavalla ollutkaan enää mitään. Savi oli pomppivan kyydin aikana muuttanut muotoaan juoksevaksi ja valunut lavan raoista tielle. Tällaisen maa-aineksen päälle pitäisi sitten rakennus perustaa…

Ville