Vanhan ja uuden liitto

Vanhemman vilja-aitan kuistin pylvään restaurointi ei ollut aivan yksinkertaista pelkillä käsityövälineillä. Kaarevan profiilin vuoksi myös liitosten mittauksessa oli omat kiemuransa.

Liitostavan valinnan yhteydessä täytyi pohtia, mikä on käyttökohteen kannalta riittävä ratkaisu.
Liitostavan valinnassa mielessäni oli kaksi vaihtoehtoa: Teknisesti parempi ratkaisu olisi ollut liitos, jossa uuden korvauspalan keskelle olisi veistetty tai sorvattu kiinteä tappi. Vanhaan osaan olisi tullut keskelle tapin mentävä, mutta tarpeeksi tiivis reikä. Ongelmana oli kuitenkin pylvään paksuus, joka ei riittänyt tällaiseen ratkaisuun. Päädyin sen sijaan perinteiseen pystylapaliitokseen ja irtotappeihin.
Apuviivojen mittaaminen veistoa varten ei ollut täysin ongelmatonta. Kaarevan profiilin vuoksi täytyi pylvääseen piirtää ensin pituussuunnassa keskiviivat puun ytimen mukaan. Keskiviivaa saattoi käyttää apuviivana mitatessa liitosloven ääriviivoja ja suoria kulmia.

Veistin ensin molemmat liitokset valmiiksi niin, että uuteen kappaleeseen jäi hieman veistovaraa. Kiinnitin kappaleet puristimilla yhteen ja porasin kaksi tapinreikää tapitusta varten. Tämän jälkeen levitin vedenkestävää puuliimaa molempiin kappaleisiin, tapinreikiin ja tappien pintaan, puristin osat jälleen yhteen ja löin puutapit reikiin. Kuivumisen jälkeen sahasin tappien ylimääräiset päät pois ja kittasin pellavaöljykitillä kaikkien liitosten saumakohdat ja tappien päät umpeen. Kitin kuivuttua viimeistelin profiilit valmiiksi ja tein kevyen hionnan tulevaa maalausta varten.

Vannesahalla olisi pylväiden muotoilu ollut luonnollisesti huomattavasti nopeampaa ja sellaista ainakin itse suosittelisin tällaiseen työhön. Profiilien muotoilu käsin oli kuitenkin mielenkiintoinen oppimisprosessi ja auttoi jälleen kerran arvostamaan vanhoja mestareita, jotka ovat tällaisiakin pylväitä aikoinaan käsin tehtailleet.

Ville