Kalikoita eli klapeja

Pilkottuja polttopuita sanotaan pilkkeiksi. Länsi-Suomessa pilkottu polttopuu on useimmiten nimeltään klapi, klappi, lapi, klapu tai lapu. Tämä äänneasultaan vaihteleva nimityssikermä perustuu ruotsin sanaan klabb. Siellä täällä murteissa ja myös arkisessa puhekielessä pieniksi pilkottuja polttopuita nimitetään haloiksi. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus).

Kalikka eli klapi saadaan kun halko katkotaan kahteen, kolmeen tai neljään osaan ja saadut pätkät vielä halkaistaan pienemmiksi paloiksi. Niitä voidaan tehdä myös rankoja katkomalla ja saatuja pölkkyjä pilkkomalla. Polttopuuksi tarkoitettujen klapien pituus on siis 25–50 cm. Klapipölkkyjen pilkkominen voidaan suorittaa perinteisillä käsityökaluilla tai klapikoneella. (Wikipedia, 5.10.2011)

Itäsuomalaisia klapeja eli pitäisikö sanoa halkoja? Teimme klapeja klapikoneella, johon paksuimmat puut eivät mahtuneet. Käsityön aikakaan ei siis vielä ole ohi.

Klapien teossa olennaisia asioita vaikuttivat olevan ainakin toimiva klapikone, sen terän teroittaminen aika ajoin ja joustava tuotantoketju: yksi latoo runkoja pinoon sopivalle etäisyydelle koneesta, toinen työntää rungot koneeseen ja valvoo muutenkin koneen käyttöä ja kolmas vastaanottaa klapit ja mättää niitä pois konetasolta, jotta se ei tukkeudu. Tästä lopputuotoksena on huikea keko klapeja, jotka joku joutuu sitten vielä tarvittaessa kuljettamaan tai pinoamaan.

Valmistavina töinä oli runkojen pätkiminen sopiviin paloihin moottorisahalla. Klapikoneen siirtely paikasta toiseen oli kätevää, koska se kulki vetokoukulla auton perässä. Toki pitemmät matka kannattaa kuljettaa konetta peräkärryssä.

Vielä niitä honkia humisee.