Exodus märkätiloille

Talon märkätilat olivat märkiä vielä parinkymmenen vuoden jälkeen sitten viimeisen käyttökerran ja oli siis aika tehdä jotain. Kutsuimme koolle perinnepurkamisen pääsiäistalkoot kevättalvella 2010. Sää suosi ja sisätiloissa riitti pölyä ja vähän muutakin. Oheistöitä olivat vintin inventointi ja roskakokon polttaminen pellolla naapureiden iloksi.

Märkätilojen tarina alkaa 1960-luvulta, jolloin rakennettiin ensimmäinen versio wc:stä ja kylpyhuoneesta palvelusväen päädyssä olevaan suureen piikainkamariin. 1970-luvulla märkätiloja laajennettiin ja tehtiin sauna talon sisään. Lattiaan suihkun kautta päässyt kosteus ja saunan vesihöyry riittivät lahottamaan lattian ja osa seinähirsistä. Pesuhuoneen lattialaatta oli asennettu suoraan lankkulattian päälle, joka oli vähitellen romahtanut maata vasten. Ilmanvaihtokanava oli vuotanut höyryn suoraan seinään. Uuden lattian teko ja hirsien vaihto odottavat siis tekijöitään. Kamarin pönttöuuni oli edelleen tallella ja todisti purkutyötä ryhdikkäänä.

Piikainkamarista tuli valoisa huone ison ikkunan tultua esiin.

Kamari alkaa jo hahmottua.

Pönttöuunin oikelta puolelta paljastui suora sisäänkäynti vanhaan keittiöön.

Villaa, villaa ja villaa.

Purkaminen vei talkooväen miehiltä pari päivää ja tuloksena oli valtava kasa vuorivillaa, jota oli ollut puolitoista metriä alaslasketun katon päällä. Rotilla oli ollut mukava pesimisalue villan seassa ja yhden eläimen jäännökset löytyivät saunan kiukaan muuntajan sisältä. Loppu oli epäilemättä ollut traaginen. Löysin myös kokonaisen muumioituneen hiiripoikueen yhden sähköpatterin sisältä. Perhe toimitettiin polttohautaukseen.

Naisväen työt olivat toisenlaisia: inventoin vinttiä sisareni kanssa ja raahasimme kokkoon vanhoja olkipatjoja ja vaatteita. Toisaalta vanhojen vaatteiden ja varsinkin kauniiden patjakankaiden pois heittäminen oli harmi, mutta ne olivat liian huonossa kunnossa kunnostamista ajatellen. Uuden päädyn tavarat ovat 1900-luvulta – odotan innolla inventoinnin etenemistä vanhaan päätyyn.

Äitini hoiteli roskakokon polttamista, joka paloikin koko päivän iloisesti. Käytimme sisätiloissa hengityssuojaimia ja välillä unohduimme niiden kanssa kokon äärelle. Myöhemmin tajusimme, että ohi ajavat naapurit olivat saattaneet pohtia, mitä jätteitä kokossa oikein poltetaan, kun lähellä olo vaatii hengityssuojaimia.

Pääsiäiskokko

Purkutyö oli tietysti rankkaa ja likaista puuhaa. Märkätilat tuli kuitenkin purettua, samoin 1960-luvulla tehty keittiö, joka oli sijoitettu vanhaan konttorihuoneeseen. Onnistuin myymään jääkaapin ja keittiön puukaapistot onnelliselle uudelle omistajalle, joka kävi hakemassa ne Kirkkonummelta saakka.