”Ikkuna on seinään, oveen tai kattoon asennettu lasitettu rakennusosa.
Ikkunan ensisijainen tarkoitus on päästää valoa lävitseen. Toinen tärkeä toiminnallinen merkitys ikkunalla on tuuletus eli (sisä)ilman vaihto. Ikkunalla on myös merkitystä läpinäkyvyyden ansiosta ympäristön ja toimintojen seuraamisessa.”
Wikipedia, 5.11.2010
Elämää nähnyt ikkuna
Varhaisimmat muistikuvani ikkunoista liittyvät lapsuudenkotini tupaan, jossa oli pienet kuusiruutuiset ikkunat. Tupa on rakennettu savupirttiin, joka on vähintään 1700-luvulta. Seinät ovat tummat eikä tuvassa oikeastaan ole kovin valoisaa edes kirkkaimpana kesäpäivänä. Vietin monta iltapäivää mummon kanssa tuvassa ja muistan millaista oli katsella ikkunoista pihalle - puhalletut lasit vääristivät näkymää ja vihreä ja valoisa luonto oli hauska kontrasti tummalle sisätilalle. Illansuussa pidimme aina hämärähetkeä: aurinko laski ja olimme hetken ilman valoja sisätiloissa. Jo silloin joku ymmärsi energiansäästön merkityksen.
Omasta talostamme puuttuu vanha tupa (mikä on harmi, mutta minkäs sille voi), mutta vanhoja ikkunoita on siitäkin edestä. Niitä on yhteensä 21, joiden lisäksi tulevat kuistin 14 ikkunaa ja ullakolla olevat 13 haukkaikkunaa ja kolme normaalikokoista ikkunaa. Yhteensä siis 51 ikkunaa.
Ikkunat olivatkin yksi asia, johon ihastuin kun kävimme katsomassa taloa ensimmäisen kerran. Lukumäärä ei ollut kuitenkaan ihastuksen syynä vaan ikkunoiden alkuperäisyys. Suurin osa niistä on 1800-luvun puolivälistä – vanhat kulmaraudat ja vihertävä, puhallettu lasi ovat kaunista katsottavaa. Alkuperäisyyden mukana tulee kuitenkin usein tuttuja lieveilmiöitä: huono kunto, lasisyövän harmaannuttamia ruutuja ja kiinni juuttuneet pokat, joiden irrottamista ei edes uskalla yrittää.
Kävin Rakennusapteekin ikkunaentisöintikurssin Billnäsissä joitakin vuosia sitten. Kurssista on ollut arvaamatonta hyötyä: opin kittaamaan, lasittamaan, poistamaan maalia ja leikkaamaan lasia. Ennen kaikkea opin, miten paljon työtä ja taitoa ikkunoiden kunnostaminen vaatii. Oman projektimme kohdalla ymmärsinkin luottaa ammattilaisen apuun ikkunoiden kunnostamisessa. Museoviraston myöntämällä avustuksella kunnostimme ensimmäisen kahdeksan ikkuna-aukon pokat (yhteensä siis 36 pokaa) – valitsimme vanhimmat ja huonokuntoisimmat, jotka paljastuivat itse asiassa varsin hyväkuntoisiksi. Puu oli kovaa ja miltei kaikki kulmaraudatkin kunnossa ruosteen poistamisen jälkeen. On uskomatonta, millaisen muodonmuutoksen vanhat ikkunat kokivat! Ainoa jäljelle jäänyt ongelma on lasisyöpä, jota ei voi millään poistaa vanhasta lasista. Se on asia, jonka kanssa on vain opittava elämään – vähän niin kuin ryppyjen ilmestyminen omaan naamaan.
1800-luvun lopulla, raittiin ilman terveyttä edistävien vaikutusten innoittamina, pokiin lisättiin fortuskoita eli tuuletusikkunoita. Nämä tehtiin korvaamalla yksi kiinteä ruutu avattavalla ruudulla. Tarkoitus oli mahdollistaa tuuletus myös talvisaikaan – kesällä tuuletus hoidettiin poistamalla sisäpokat, jolloin ulkopokat voitiin avata. Jokaisessa huoneessa on yksi fortuska – tässä huonokuntoinen sellainen.
Puupaikkauksella korvataan lahonneet puuosat
Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Ja tulihan siitä: kulmarauta on pellavaöljypoltettu, kiinnitetty takaisin paikoilleen ja poka odottaa maalausta.
Käsittelemätön poka
Harmaantunut puu on hiottu pois pokan pinnasta.
Ikkunakorjaajan välineistöä
Ikkunakorjauksen suoritti ikkunaentisöijä Anna Karamäki, jonka perustama Ikkuna-Aitta toimii Kemiössä. Karamäki haki ikkunat toukokuussa ja palautti ne elokuussa. Kuuma kesä pitkitti pellavaöljymaalin kuivumista, maalit kuivuivat vielä syyskuunkin ajan talomme sisätiloissa ja vasta loka-marraskuussa asensimme ikkunat paikoilleen. Ikkuna-aukot oli suojattu muovilla tällä välin.
Telineet olivat hyvä apu – tikapuilla taiteilu olisi ollut hankalaa.
Ikkunoiden ollessa Kemiössä puhdistin karmeja vanhoista maalikerroksista, niitä oli parhaimmillaan neljä: valkeaa, vaaleanvihreää, vaaleanpunaista ja jälleen alimpana valkeaa. Maalinpuhdistukseen on monia keinoja ja parhaimmat oppini olen saanut espoolaisen Hannu K. Rimpisen huonekaluentisöintikursseilla, joita järjestää TSL Helsingissä. Maalinpoistajan parhaat kaverit ovat kuumailmapuhallin, tylsä kaavin, teräsvilla ja Nitromors-maalinpoistoaine. Kuumailmapuhaltimen käyttö sisätiloissa ei ole periaatteessa suositeltavaa tulipalovaaran vuoksi (ainakaan viime kesän helteillä), mutta käytin sitä kuitenkin ja meinasin kerran sytyttääkin talon palamaan. Onneksi paikalla oli ripeäjalkaisia talkoolaisia ja vesiliittymäkin oli jo tuossa vaiheessa toiminnassa.
Vielä on maalia kaavittavaksi.
Karmien puhdistus jatkuu ensi kesänä – kuusi ikkuna-aukkoa valmistui ja kolme on vielä jäljellä. Maalinpoiston jälkeen vuorossa ovat kevyt hionta, saranatappien ruostesuojaus, ulkosalla olevien puuosien pellavaöljykyllästys ja kolme ohutta maalikerrosta pellavaöljymaalilla.
Tämän vuoden ikkunaprojektin tärkein opetus oli pokien merkitsemisen tärkeys. Vaikka kuvittelin merkinneeni pokat hyvin numeroilla, oli niiden tulkitseminen kuitenkin hankalaa kuukausien jälkeen. Kaikki numerot eivät enää näkyneet kunnolla ja jossain vaiheessa numerointi oli kuin olikin mennyt sekaisin. Kantelin pokia huoneesta toiseen ja kärsivällisyys oli koetuksella, kun yritin päätellä, mikä kuuluu minnekin. Vanhat pokat ovat kaikki erikokoisia ja sopivat yleensä vain juuri siihen aukkoon, mihin ne on tehty. Avuksi hädässä olivat vanhat, 1900-luvun alun peruskorjauksen merkinnät ikkunoissa: ”Vihreä kamari, puutarhan puoli, vasen”, ”Ruokasali, konttorin puoleinen nurkka, oikea”, ”Sali, harmooninurkka, vasen” ja niin edelleen. Taidan itsekin luopua numeroinnista jatkossa.
Ikkunatyö jatkuu minulla vielä talvellakin – kunnostan tallin ikkunoiden puuosia Vantaan aikuisopiston puutyökurssilla. Toiveissa on päästä lasittamaan korjattuja pokia kevään tullen.
Voi hitsi miten kiva blogi täällä!! Oletko kokeillut itse kitin tekoa liidusta ja pellavaöljystä? Ajattelin itse yrittää ja olisin hyviä vinkkejä vailla;) Oma projektini onkin pikkuruinen tähän teidän projektiin verrattuna, kunnostelen pikku hiljaa 12, 11 ruutuista pokaa ja yhden kaari-ikkunan karmeineen sekä pari-ovet karmeineen, listoineen ja kynnyksineen kesäkeittiötä varten!
Kiitos, kiva kuulla! Olen tehnyt itse kittiä Rakennusapteekin kurssilla, mutta minusta on melkein kätevämpää ostaa kitti valmiina. Parasta kaupan kittiä on esim. Bauhausissa myytävä Glarmesterkit (pellavaöljykitti). Sitä saa eri kokoisissa astioissa ja se säilyy hyvin, vaikka ei kaikkea käytä kerralla.
Tuulentupa-blogissa on ohje ikkunakitin valmistukseen omin voimin: http://vindstuga.blogspot.fi/2012/08/ikkunakitti.html
Hei kiitos kamalasti tiedoista, minulla on vielä vähän matkaa projektissani tuohon kittaukseen, mietiskelen parhaillaan kaari-ikkunani avautuneen liitoksen tapitusta, uskallanko tarttua itse porakoneeseen?;D Käympä heti vierailulla tuolla Tuulentuvassa!!
Tapitus onnistuu kyllä omin voimin: jos tappi puuttuu kokonaan, voit veistää uuden tapin tiheäsyisestä männystä. Tapin toisen pään voi teroittaa lievästi ja toiseen päähän jää paksumpi pää, joka sitten jossain vaiheessa juuttuu paikoilleen reiän yläpuolelle, kun tappia lyödään vasaralla. Sitten vain sahaat japaninsahalla (tai muulla pienellä sahalla) ihan tapin kantaa myöten, niin tulee siisti jälki. Sama juttu toisella puolella pokaa. Olen itse laittanut myös vedenkestävää Erikeeperiä tapiin ja pursottanut reikään ennen tapin lyömistä paikoilleen ja voi sitä laittaa liitoskohtaan muutenkin.
Tappi saisi tulla puusyiltään samaan suuntaan kuin pokan syyt ovat. Ja sellaisenkin ohjeen sain, että tapit pitäisi aina lyödä puuvartisella vasaralla. No muunlaisellakin varmasti onnistuu :-)
Jos vanha tappi on vielä paikoillaan, se kannattaa joka tapauksessa vaihtaa uuteen. Voit joko lyödä sen läpi jonkin terävän välineen ja vasaran avulla, tai sitten porata sen pois. Silloin poranterän pitää olla vähän isompi kuin tappi. Sijoitat vain poranterän kärjen keskelle tappia ja poraat suoraan alaspäin reiän "auki". Tappi häipyy samalla. Poka kannattaa pistää kunnolla kiinni pöytään ennen porausta.
Tein tätä hommaa paljon viime kesänä, joten innostuin kuvaamaan työvaiheet aika tarkasti. Monella tavalla pääsee kuitenkin varmasti yhtä hyvään lopputulokseen!
No hei nyt löysinkin täältä jo vastaukset kysymyksiini, kiitos tuhannesti!!! Tässä minun pokassani ei ole tappeja tuossa kohdassa ollenkaan ja siksikin liitos on varmaan alunperin auennut. Eli siis reiät porataan läpi asti ja tapit lyödään toinen toiselta ja toinen toiselta puolelta. Minkähän kokoista poranterää olet käyttänyt, onko 6 mm liian iso? Nuo kaupasta ostetut tapit tuskin ovat mitään tiheäsyistä, hi-hih pitäisiköhän lähteä seuraavaksi hakemaan rautakaupan sedältä puuaineksia kahteen tappiin ;DDD Katteli mua jo aamulla vähän hitaasti kun kerroin projektistani, tuli se perinteinen fiilis `nainen rautakaupassa´! Välillä tuleekin ihan luovuttaja olo, mutta sitten jostakin (kuten esim. täältä sun blogista) taas saa lisää virtaa jatkaa opettelua<3
Olen porannut reiät tosiaan läpi asti ja lyönyt tapit aina "sään puolelta ikkunaa", sille puolelle jää silloin tiivis tapin kanta suhteessa reikään eli suojaa paremmin kosteudelta. Varmasti tappeja voi ostaa kaupastakin, on hyvä, jos ne ovat kuitenkin samaa puulajia kuin poka. Aika helppoa on veistää ne myös puukolla laudasta tms. Olen välillä vetänyt sirkkelillä valmiita tappipuikkoja varastoon, jotka voi sitten viimeistellä puukolla. Poranterän kokoa on vaikea sanoa, mutta hanki muutama vierekkäinen koko ja sitten vaan kokeilet, mikä sopii parhaiten.
Voi hitsi miten kiva blogi täällä!! Oletko kokeillut itse kitin tekoa liidusta ja pellavaöljystä? Ajattelin itse yrittää ja olisin hyviä vinkkejä vailla;) Oma projektini onkin pikkuruinen tähän teidän projektiin verrattuna, kunnostelen pikku hiljaa 12, 11 ruutuista pokaa ja yhden kaari-ikkunan karmeineen sekä pari-ovet karmeineen, listoineen ja kynnyksineen kesäkeittiötä varten!
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla! Olen tehnyt itse kittiä Rakennusapteekin kurssilla, mutta minusta on melkein kätevämpää ostaa kitti valmiina. Parasta kaupan kittiä on esim. Bauhausissa myytävä Glarmesterkit (pellavaöljykitti). Sitä saa eri kokoisissa astioissa ja se säilyy hyvin, vaikka ei kaikkea käytä kerralla.
VastaaPoistaTuulentupa-blogissa on ohje ikkunakitin valmistukseen omin voimin:
http://vindstuga.blogspot.fi/2012/08/ikkunakitti.html
Hei kiitos kamalasti tiedoista, minulla on vielä vähän matkaa projektissani tuohon kittaukseen, mietiskelen parhaillaan kaari-ikkunani avautuneen liitoksen tapitusta, uskallanko tarttua itse porakoneeseen?;D Käympä heti vierailulla tuolla Tuulentuvassa!!
PoistaTapitus onnistuu kyllä omin voimin: jos tappi puuttuu kokonaan, voit veistää uuden tapin tiheäsyisestä männystä. Tapin toisen pään voi teroittaa lievästi ja toiseen päähän jää paksumpi pää, joka sitten jossain vaiheessa juuttuu paikoilleen reiän yläpuolelle, kun tappia lyödään vasaralla. Sitten vain sahaat japaninsahalla (tai muulla pienellä sahalla) ihan tapin kantaa myöten, niin tulee siisti jälki. Sama juttu toisella puolella pokaa. Olen itse laittanut myös vedenkestävää Erikeeperiä tapiin ja pursottanut reikään ennen tapin lyömistä paikoilleen ja voi sitä laittaa liitoskohtaan muutenkin.
VastaaPoistaTappi saisi tulla puusyiltään samaan suuntaan kuin pokan syyt ovat. Ja sellaisenkin ohjeen sain, että tapit pitäisi aina lyödä puuvartisella vasaralla. No muunlaisellakin varmasti onnistuu :-)
Jos vanha tappi on vielä paikoillaan, se kannattaa joka tapauksessa vaihtaa uuteen. Voit joko lyödä sen läpi jonkin terävän välineen ja vasaran avulla, tai sitten porata sen pois. Silloin poranterän pitää olla vähän isompi kuin tappi. Sijoitat vain poranterän kärjen keskelle tappia ja poraat suoraan alaspäin reiän "auki". Tappi häipyy samalla. Poka kannattaa pistää kunnolla kiinni pöytään ennen porausta.
Tein tätä hommaa paljon viime kesänä, joten innostuin kuvaamaan työvaiheet aika tarkasti. Monella tavalla pääsee kuitenkin varmasti yhtä hyvään lopputulokseen!
No hei nyt löysinkin täältä jo vastaukset kysymyksiini, kiitos tuhannesti!!! Tässä minun pokassani ei ole tappeja tuossa kohdassa ollenkaan ja siksikin liitos on varmaan alunperin auennut. Eli siis reiät porataan läpi asti ja tapit lyödään toinen toiselta ja toinen toiselta puolelta. Minkähän kokoista poranterää olet käyttänyt, onko 6 mm liian iso? Nuo kaupasta ostetut tapit tuskin ovat mitään tiheäsyistä, hi-hih pitäisiköhän lähteä seuraavaksi hakemaan rautakaupan sedältä puuaineksia kahteen tappiin ;DDD Katteli mua jo aamulla vähän hitaasti kun kerroin projektistani, tuli se perinteinen fiilis `nainen rautakaupassa´! Välillä tuleekin ihan luovuttaja olo, mutta sitten jostakin (kuten esim. täältä sun blogista) taas saa lisää virtaa jatkaa opettelua<3
PoistaOlen porannut reiät tosiaan läpi asti ja lyönyt tapit aina "sään puolelta ikkunaa", sille puolelle jää silloin tiivis tapin kanta suhteessa reikään eli suojaa paremmin kosteudelta. Varmasti tappeja voi ostaa kaupastakin, on hyvä, jos ne ovat kuitenkin samaa puulajia kuin poka. Aika helppoa on veistää ne myös puukolla laudasta tms. Olen välillä vetänyt sirkkelillä valmiita tappipuikkoja varastoon, jotka voi sitten viimeistellä puukolla. Poranterän kokoa on vaikea sanoa, mutta hanki muutama vierekkäinen koko ja sitten vaan kokeilet, mikä sopii parhaiten.
VastaaPoista