Blogissamme on ollut hiljaista jonkin aikaa, vaikka olemme kovasti suunnitelleet kirjoittavamme kaikenlaista. Työt ovat jatkuneet tontillamme väentuvan moninaisten sisätöiden, vanhan päärakennuksen koristelistojen maalauksen ja ruohonleikkuun parissa. Uuden kuusiaidankin istutimme joitakin viikkoja sitten ja nyt sitä on joutunut jo kastelemaan sateita odottaessa.
Jopa tallin sisäsiivous alkoi kevättalvella: Ville rakensi lautatelineen ja aikoo rakentaa vielä toisenkin, jotta lautakaaos saataisiin hallintaan. Minä ja Venny olemme järjestäneet vanhasta kanalasta (oletamme, että se on ollut kanala) polttopuuvaraston ja mättäneet sinne kaikki pilttuupuolella ajelehtineet klapit. Tallia siivotessa löytyi kaikenlaista mielenkiintoista, muun muassa valtava määrä koivupöllejä, joiden ansiosta polttopuita ei ihan heti tarvitsekaan hankkia lisää. Kun vaan joku pilkkoisi pöllit - ne ovat aivan liian suuria klapikoneeseen.
Mutta itse asiaan: väentupamme on uudisrakennus, joka on tehty kierrätystarvikkeista ja myös sen ulko-ovi on hankittu vanhana Metsäkylän Navetalta. Oven kunnosti meille Puutyö ja restaurointi Lindblad ja toiveestamme se maalattiin kolmeen kertaan Uulan Rypäle-maalilla. Ovi on kuitenkin kovalla sääkulutuksella ja maali alkoi irtoilla jo ensimmäisen talven jälkeen. Niinpä olen nyt maalannut ovea uudelleen Vennyn innokkaalla avustuksella. Vaihdoin kuitenkin tässä kohtaa maalin Ottossonin pellavaöljymaaliin: sekoitin sävyn titaaninvalkoisesta ja vihreästä umbrasta. Maalit hankin Domus Classicasta.
Oikean sävyn löytämisessä oli (jälleen kerran) haasteita. Aliarvioin tarpeen vihreälle umbralle ja maalista tuli hieman liian vaalean vihreää. Toisaalta maalikerroksia tulee vielä yksi lisää eli voin vielä tummentaa sävyä. Ja varmaan ovea maalaillaan myös tulevina vuosina. Olen oppinut, että ikkunoiden ja ovien ulkomaalaus on loputon homma. Aina jossakin kohtaa maalit hilseilevät irti. Viime kesänä maalasin uudelleen väentuvan ja tallin ikkunoita, tänä kesänä vuorossa ovat jälleen kerran päärakennuksen ikkunat.
Tämän kesän isoin projekti on väentuvan vuorilaudoituksen aloittaminen pihan puolella. Rumaksi muuttuneet vanerilevyt lähtevät ainakin osaksi pois, mikä ilahduttaa meitä kovasti ja ehkä myös naapureita. Myös nuoremman vilja-aitan katon kimppuun pitäisi käydä, kun vaan aika riittäisi. Ja aikaa pitää tietysti varata myös lomailuun...
Sopivan lämmintä kesää!
Tuovi
Uusi postaus, hienoa! En tiedä olenko koskaan mitään tänne kommentoinut, mutta olen varmasti lukenut jokaikisen kirjoituksen, jotkut useaan kertaan. Teidän blogi on mulle suuri inspiraation ja informaation lähde, toivottavasti joskus tulevaisuudessa itselläkin olisi vastaavanlainen projekti - tosin huomattavasti pienempikin riittäisi :D Teette tärkeää työtä, myös tänne raportoimalla. Kiitos siitä!
VastaaPoistaKiitos, suorastaan liikuttavaa saada tällaista palautetta! Blogi on meille vähän kuin päiväkirja, laitamme asioita muistiin ja samalla yritämme kertoa, miten asioita teemme, mikä onnistui ja mikä ei.
PoistaAloitin aikanaan itse vanhoja huonekaluja korjaamalla ja taloprojekti tuli myöhemmin kuvaan mukaan. Vanhaa voi entisöidä monella tavoin ja eri mittaluokissa, jokainen tapa on yhtä merkityksellinen :-)
Tuovi
Loputonta tuo maalaaminen tosiaan on. Mutta kauniita vihreän sävyjä nuo kuvissa ja kesäisin on kiva maalailla!
VastaaPoistaMaalaaminen on tosiaan hauskaa hommaa ja pellavaöljymaaleja voisi tehdä itsekin aika helposti.
PoistaVihreän sävym valitsi arkkitehti Pekka Saatsi samalla kun suunnitteli väentuvan meille. Sävy on haettu vanhan päärakennuksen sisäovien väristä.
Tuovi
Kovaa työtä se vaatii tuo entisöinti, mutta kannattaa varmasti. On ollut ihana seurata teidän tekemisiänne. Olette tosi ahkeria ja aikaan saavia.
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta! Työtä toki riittää, mutta sitä on mukavaa tehdä :-)
PoistaTuovi