Näin talvisaikaan on hyvä suunnitella tulevia töitä, joita
meidänkin tilallamme riittää yllin kyllin. Yksi listalla oleva tehtävä on päärakennuksen takapihan puolella näkyvä kivijalan ja
rungon vajoaman suoristaminen.
Rakennuksen vanhemman ja uudemman osan
liitoskohdasta ovat perustuskivet ja niiden mukana vanhemman osan nurkka vajonneet parikymmentä senttiä alaspäin. Tätä kohtaa on aikoinaan ”korjattu”
esteettisesti niin, että paikan yläpuolista ikkuna-aukkoa koristeineen on
siirretty vajoaman verran ylöspäin, jolloin ikkunalinja on saatu suoraan. Seinässä näkyy edelleen koristelistojen vanhat paikat, koska rakennusta ei operaation jälkeen ole enää maalattu.
On hyvin mahdollista, että ongelma on saanut alkunsa jo
1907, jolloin päärakennuksen L-kirjaimen muotoinen laajennusosa on pystytetty paikoilleen.
Samassa yhteydessä ovat maaperän olosuhteet, esimerkiksi kosteuden osalta,
ilmeisesti muuttuneet niin, että kyseinen kohta on alkanut vajota. Tässä kohdassa
pohjavesi on myös hyvin lähellä maan pintaa, mikä saattaa vaikuttaa oleellisesti asiaan. Rakennuksen vanhasta keittiöstä
onkin kulkenut putki alas maahan, jonka avulla on pystytty kätevästi pumppaamaan
käyttövettä suoraa sisälle.
Olen itse seurannut vauriokohtaa siitä lähtien, kun hankimme
tilan kymmenen vuotta sitten. Vajoamista ei siinä ajassa ole juurikaan enää
tapahtunut. 1950-luvulla betonitiilikaton asennusvaiheessa tätä painumaa on
nähtävästi jonkin verran korjattu paikallisilla korotuksilla, koska
kattolinjassa tätä vajoamista ei niin selkeästi huomannut.
Liitoskohdan korjaamiseksi on pari vaihtoehtoa, joista
olemme päätymässä kevyempään ratkaisuun nimenomaan sen vuoksi, että maaperän
vajoaminen näyttäisi pysähtyneen. Suunnitelma on seuraava: Vuorilaudat
ja tippalista irrotetaan kyseiseltä alueelta ja korjataan mahdolliset lahovauriot ja/tai
paikataan vajoamisen seurauksena syntyneet raot hirsirungossa. Sitten merkitään
pitkän laudan avulla vaakasuora linja vanhan osan kivijalan painauman
alkukohdasta uudemman osan painumattomaan tasoon. Tämän jälkeen vanhan osan
nurkan alimmasta hirrestä sahataan alareuna linjalaudan mukaisesti suoraan. Tämä
on mahdollista, koska kivijalan yläpinnasta alapojan alapintaan on jätetty sen
verran tilaa. Sitten täytetään syntynyt aukkokohta kiilakivillä, jolloin kivijalan yläpinnasta kulkee jälleen samassa linjassa. Lopuksi kiinnitetään vuorilaudat takaisin paikoilleen. Korjauksen jälkeen pitää tarkkailla kyseistä
kohtaa aktiivisesti, ettei kivijalka ala uudelleen painua samasta kohtaa. Jos näin käy, on edessä suurempi ja kalliimpi toimenpide. Vaikka vajoaminen
jatkuisikin, ei yllä mainittu operaatio ole turha, koska esteettinen suoristaminen
pitäisi tehdä joka tapauksessa perustusten tukemisen lisäksi.
Jää nähtäväksi, minkä vuoden ohjelmaan tämän operaation saa mahtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti