sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Ajatuksia vajoamisesta


Näin talvisaikaan on hyvä suunnitella tulevia töitä, joita meidänkin tilallamme riittää yllin kyllin. Yksi listalla oleva tehtävä on päärakennuksen takapihan puolella näkyvä kivijalan ja rungon vajoaman suoristaminen. 

Rakennuksen vanhemman ja uudemman osan liitoskohdasta ovat perustuskivet ja niiden mukana vanhemman osan nurkka vajonneet parikymmentä senttiä alaspäin. Tätä kohtaa on aikoinaan ”korjattu” esteettisesti niin, että paikan yläpuolista ikkuna-aukkoa koristeineen on siirretty vajoaman verran ylöspäin, jolloin ikkunalinja on saatu suoraan. Seinässä näkyy edelleen koristelistojen vanhat paikat, koska rakennusta ei operaation jälkeen ole enää maalattu.




On hyvin mahdollista, että ongelma on saanut alkunsa jo 1907, jolloin päärakennuksen L-kirjaimen muotoinen laajennusosa on pystytetty paikoilleen. Samassa yhteydessä ovat maaperän olosuhteet, esimerkiksi kosteuden osalta, ilmeisesti muuttuneet niin, että kyseinen kohta on alkanut vajota. Tässä kohdassa pohjavesi on myös hyvin lähellä maan pintaa, mikä saattaa vaikuttaa oleellisesti asiaan. Rakennuksen vanhasta keittiöstä onkin kulkenut putki alas maahan, jonka avulla on pystytty kätevästi pumppaamaan käyttövettä suoraa sisälle.

Olen itse seurannut vauriokohtaa siitä lähtien, kun hankimme tilan kymmenen vuotta sitten. Vajoamista ei siinä ajassa ole juurikaan enää tapahtunut. 1950-luvulla betonitiilikaton asennusvaiheessa tätä painumaa on nähtävästi jonkin verran korjattu paikallisilla korotuksilla, koska kattolinjassa tätä vajoamista ei niin selkeästi huomannut.



Liitoskohdan korjaamiseksi on pari vaihtoehtoa, joista olemme päätymässä kevyempään ratkaisuun nimenomaan sen vuoksi, että maaperän vajoaminen näyttäisi pysähtyneen. Suunnitelma on seuraava: Vuorilaudat ja tippalista irrotetaan kyseiseltä alueelta ja korjataan mahdolliset lahovauriot ja/tai paikataan vajoamisen seurauksena syntyneet raot hirsirungossa. Sitten merkitään pitkän laudan avulla vaakasuora linja vanhan osan kivijalan painauman alkukohdasta uudemman osan painumattomaan tasoon. Tämän jälkeen vanhan osan nurkan alimmasta hirrestä sahataan alareuna linjalaudan mukaisesti suoraan. Tämä on mahdollista, koska kivijalan yläpinnasta alapojan alapintaan on jätetty sen verran tilaa. Sitten täytetään syntynyt aukkokohta kiilakivillä, jolloin kivijalan yläpinnasta kulkee jälleen samassa linjassa. Lopuksi kiinnitetään vuorilaudat takaisin paikoilleen. Korjauksen jälkeen pitää tarkkailla kyseistä kohtaa aktiivisesti, ettei kivijalka ala uudelleen painua samasta kohtaa. Jos näin käy, on edessä suurempi ja kalliimpi toimenpide. Vaikka vajoaminen jatkuisikin, ei yllä mainittu operaatio ole turha, koska esteettinen suoristaminen pitäisi tehdä joka tapauksessa perustusten tukemisen lisäksi.

Jää nähtäväksi, minkä vuoden ohjelmaan tämän operaation saa mahtumaan.

Ville

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti