sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Khronoksen talo



Turkulainen IC-98 (kuvataiteilijat Visa Suonpää ja Patrik Söderlund) on käynnistänyt Lönnströmin taidemuseon tukemana taidehankkeen, joka on saanut nimekseen Khronoksen talo. Suonpää ja Söderlund ovat hankkineet itse asiassa aika lähellä meidän tilaamme eli Pöytyän Ortenojalla sijaitsevan kiinteistön, jonka he ovat ympäröineet portittomalla teräsaidalla. Tila on nyt lahjoitettu kunnalle. Tarkoituksena on jättää tontti tuhanneksi vuodeksi luonnon valtaan ja rakennukset rappeutumaan sen myötä.

Projekti on perusteellisesti suunniteltu ja erittäin kunnianhimoinen. Taiteilijat haluavat taideteoksensa kautta käsitellä muun muassa ihmisen, kulttuurin ja luonnon välistä kommunikaatiota ja kulttuurin rappeutumista. Tällainen ajan kulun museoiminen on myös mielenkiintoinen lähtökohta.
Olen itse nykytaiteen ja vanhojen rakennusten ystävä, joten kyseinen taideteos herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Aivan upea idea – mutta… Onko vanhojen rakennusten huoltamatta jättäminen taiteenkaan merkeissä hyvä asia? No joo, kysymyshän on vain yhdestä kiinteistöstä, mutta siitä huolimatta. Nämä vanhat rakennukset ovat minulle vähän sama juttu kuin vanhat kirjat; ne ovat jokainen omalla tavallaan arvokkaita. Sen vuoksi en hirveästi pidä siitäkään, kun vanhoja kirjoja leikellään ja tehdään niistä jotain kivaa uutta. Tässä mielessä tunnustan olevani ehkä vähän turhankin tiukkapipoinen.

Näitä khronoksentaloja on valitettavasti lukuisia eri puolilla Suomea. Ne ovat unohdettuja, hylättyjä tai muuten huoltamatta jääneitä kiinteistöjä. Varsin monet tällaiset kohteet ovat perikuntien omistamia, minkä seurauksena kukaan ei ota vastuuta yhteisestä omaisuudesta.

Olen itse huvikseni silloin tällöin miettinyt, mitä tekisin, jos voittaisin jostain Eurojackpotista 20 miljoonaa euroa tai enemmän. Idea on kirkas ja yksinkertainen: perustaisin salassa toimivan iskuryhmän, joka kävisi taiteen nimissä tai vaikka ihan ilman mitään sen kummempaa syytä luvatta ja yön pimeinä tunteina korjaamassa heitteille jätettyjä vanhoja rakennuksia. Eräänlaista perinnekorjausterrorismia siis. Tässä ehdotukseni IC-98:n seuraavaksi taideprojektiksi. Se tosin vaatisi huomattavasti isomman rahallisen panostuksen, kuin mitä Khronoksen taloon on sijoitettu.
 
Ville



Ps. Tekstin alussa oleva kuva ei liity Khronoksen talo -projektiin, ainakaan suoranaisesti.

2 kommenttia:

  1. Kuin olisin omaa kirjoitustani lukenut :). Eli olen täysin samaa mieltä tuosta IC98:n projektista. En tosiaan tiedä, miten voisin tähän teokseen suhtautua yhtä positiivisesti kuin heidän muihin hienoihin juttuihinsa. Kun kuulin hankkeesta joskus aiemmin, mielikuvissani näin jonkin betonirakennuksen autioittamisen. Jotenkin se olisi ollut kiinnostavampaa, miten luonto ottaa haltuun sellaista rakennuskantaa, missä on käytetty ihmisen kehittämiä "jalosteita". Puurakenteiden maatumaan jättäminen ei mielestäni ole taiteen ja heidän tutkimusnäkökulmansa kannalta mielestäni niin kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta! Ajattelin samoin lukiessani tästä ensimmäisen kerran. Jotekin heidän aikaisempaan tuotantoonsa verrattuna tässä on jäänyt tärkeä näkökulma huomioimatta tai loppuun asti miettimättä. Harmittaa sekä projektin että niiden Pöytyän rakennusten puolesta.

      Ville

      Poista