Uusia työkaluja, vanhaa rakennustapaa

Perinnerakentajan työkalupakkiini soluttautui muutama vuosi sitten heräteostoksena kummajainen, jonka tarpeellisuutta alun perin epäilin. Monitoimityökalu kuulostaa nimenä siltä, että se mainosten mukaan soveltuu kaikkeen mutta käytännössä ei juuri mihinkään. Olin kuitenkin väärässä. Olen käyttänyt omaa laitettani jo lukuisia kertoja sellaisissa paikoissa, joihin eivät muut työkalut mahdu tai joissa tavallisten työkalujen käyttäminen kuluttaisi kohtuuttomasti työaikaa, vaivaa ja päreitä.

Jokin aika sitten korjasin kappaleen ulkovuorilaudoitusta. Monitoimityökalulla lahonneen laudan sai kätevästi sahattua keskeltä seinää niin, ettei muuta laudoitusta tarvinnut irrottaa ollenkaan. Uuden korvauslaudan sai paikoilleen poistamalla uuden laudan alaosasta takapuolen pontin pois. Monitoimikoneella sai saumakohtaan siistin jäljen ja viereiset laudat säästyivät ikäviltä ylimeneviltä sahausjäljiltä. Tosin sahauksen aikana täytyi muistaa, että pitää konetta tarpeeksi loivassa kulmassa, jolloin vanhan ja uuden laudan liitoksesta tulee tarpeeksi tiivis.

Olen käyttänyt samaa laitetta jo hirsiliitosten tekemisessä, vaarnojen katkaisussa, ikkuna- ja ovikarmien kiilojen katkaisussa sekä sisäseinäpaneelien ja sisäkattolautojen hankalissa paikkauksissa. Ilman konetta en enää oikein osaisi olla.

Toisaalta taitava tekijä saa kokonaisen talon rakennettua pelkällä kirveellä, mutta vanhoja rakenteita säästävät korjaukset ovat toinen juttu.

Vuorilaudan korjaamisen yhteydessä palasin pieneen hirsipaikkaukseen, joka pari vuotta sitten jäi minulta kesken. Yhden ikkunan alta oli lahonnut pala hirttä, mutta aiemmin tekemäni paikkaus ei ollut riittävä. Jouduin ottamaan hieman lisää lahonnutta puuta pois ja tekemään pienen jatkoksen paikkauskohtaan. Paikkojen kiinnityksessä suosin puutappeja naulojen sijaan. Ainoastaan pienimmissä paloissa saatan käyttää kiinnittämiseen naulaa, koska pikkupalat halkeavat helposti. Nauloilla kiinnittäminen on kyllä nopeampaa, mutta niiden käyttämiseen vanhemmissa rakennuksissa liittyy mielestäni yksi merkittävä heikkous.

Vanhoissa 1800-luvun puolivälin ja sitä vanhempien hirsirakennusten rungoissa ei nauloja käytetty lainkaan. 1800-luvun lopulla niitä saatettiin jo käyttää esimerkiksi kattotuolien liitoksissa tappien sijasta. Hirsien kiinnitys tapahtui kuitenkin pääasiassa puisilla vaarnoilla. Myöhemmin hirsirunkoon on toki saatettu lyödä esim. korjausten yhteydessä nauloja, mutta kuten sanottu, alun perin niitä ei juurikaan ole ollut.

Hirsirakennuksen korjaaminen on sitä miellyttävämpää, mitä vähemmän nauloja rakenteessa on käytetty. Lahonneiden osien korjauksessa voi tällöin vapaasti työstää seinää ilman, että kirves, taltta tai moottorisahan terä hajoaa osuttuaan naulaan. Perinnerakennuksen säilyttävän korjauksen ideaan kuuluu mielestäni myös se, että mahdollisimman hellävaraisen korjauksen lisäksi säilytetään myös vanhantyyppistä rakennustapaa. Toinen pointtini on, että naulaton seinä on kädenojennus seuraaville korjaajille, joita toivottavasti tulee vielä useita. Rakenne säilyy yhtä helppona korjata myös seuraaville omistajille.

Ville