Kesäkuun alussa alkoi arkikuistin korjaus: kuisti on ollut huonossa kunnossa ja odottanut vuoroaan pitkään. Korjausta tuli tekemään Puusuutari ja työ on edennyt viikossa vauhdikkaasti jo kengitysvaiheeseen.
Kuisti on rankorakenteinen eli pääosin pystyparruista ja vaakalaudasta rakennettu, vain alhaalla kulkee kauttaaltaan kolme hirsikertaa perustuskivien päällä. Kuisti on rakennettu osana uutta laajennusosaa 1907. Se on kokenut myös joitakin muodonmuutoksia: lattiaa on korotettu lämpöeristyksen vuoksi, kahdet pariovet (uloskäynti ja käynti kuistilta taloon sisälle) on vaihdettu yksittäisiin oviin ja ulko-oven päälle on lisätty katos, jota ei alunperin ole ollut lainkaan. Myös puurappu oli vaihdettu betoniseksi.
Kuisti jakautuu kahteen huoneeseen: tilavaan kuistiosaan kiinteine polttopuulaatikoineen ja oven takana olevaan pieneen porrashuoneeseen, josta nousevat jyrkät raput toiseen kerrokseen (ks. pohjapiirros). Puulaatikot olivat huonossa kunnossa ja ne poistimme kokonaan. Ensinnäkin ne olivat lahoja osittain ja toiseksi ne oli jyrsitty piloille kutsumattomien vieraiden toimesta, joita oli houkutellut paikalle lämmön lisäksi runsaat auringonkukansiemenvarastot, joita oli pidetty laatikoissa. Laatikot oli rakennettu helmiponttipaneelista ja ne ovat toki rakennettavissa uudelleen joskus. Meillä ei tosin liene tarvetta yhtä valtaisille klapivarastoille kuin talossa on aikanaan ollut, epäilemättä lähinnä talvilämmityksen vuoksi.
Kuistin puulaatikoista tulee aina mieleen kertomus huutolaispojasta, joka joutui nukkumaan puulaatikon päällä kesät talvet ollakseen aamulla heti valmiina täyttämään laatikoita. Kuisti oli talvella todella kylmä paikka ja kertomus tuntuu karmealta. Olen kuullut tarinan jonkun muistelemana, se ei liity meidän taloomme vaan johonkin muuhun isoon taloon.
Sitten takaisin kuistille: vintin eteisessä oli puulaatikoiden kanssa samassa jamassa kaksi kiinteää helmiponttipaneelikaappia, jotka myös poistettiin. Sen sijaan yhden irtokaapin kunto kuistilla oli melko hyvä ja sen säilytämme, toki sekin vaatii korjausta.
Korjauksen yhteydessä suoristamme kuistin rakenteita ja palautamme lattian alkuperäiselle tasolleen. Lattialankut ja täytteenä ollut olki (melkoinen määrä sitä olikin!) ja hiekka on jo kärrätty ulos. Vaikka olki oli yli 100 vuotta vanhaa, se tuoksui edelleen viljanpuinnilta - nostalginen tuoksu lapsuudesta, jolloin olin usein mukana puinnissa ja välillä puimurin jyvälaatikossakin ajon aikana.
Yllä olevassa kuvassa näkyy olkea hiekan alla: tässä järjestyksessä laitettuna hiekka on tiivistänyt oljen ja lämpöeristys on parantunut. Kuvassa oikealla olevan seinän varrella olivat kiinteät laatikot. Takana näkyy ovi vintin eteiseen.
Rossipohjaa korjataan ja aikanaan väli täytetään uudelleen, nyt ehkä kutteripurulla. Lattialankkuja uusitaan. Pariovet palautetaan ja betonirapun poistimme jo viime syksyllä. Sen tilalle tulee puurappu. Katoksen vaihdamme jossain vaiheessa hieman perinteisempään malliin, olemme miettineet sellaista pyöreää peltikatosta. Vaikka kuistin sisäänkäynnin päällä ei alunperin ole katosta ollut, puoltaa se paikkaansa, koska katolla on juuri tällä kohdin jiirirakenne, joka syöttää melkoisen määrän vettä oven päälle.
Samalla kun Puusuutari korjasi arkikuistia, Ville viimeisteli vieraskuistin sisätöitä: nyt on viimeinkin kaikki listat paikoillaan. Pääosin selvisimme vanhoilla listoilla ja teetimme lisäksi mallin mukaan uutta listaa puuttuviin kohtiin. Kerron tästä lisää toisessa kirjoituksessa.
Tuovi
Kiinnostava kuistihistoriikki!
VastaaPoistaTeette kyllä hyvää työtä. Toivon että nautitte paikasta korjauksien lomassa.
VastaaPoistaTällaisista siivoushommista ja purkutyötunnelmista on glamouri kaukana, mutta siitä usein alkaa rakennusrestaurointi ja konservointi. ;-)
VastaaPoistaNiin, jostain syystä vanhat asumattomat talot ovat usein täynnä kaikenlaista rojua ja sotkua. (Ja nuo unohdetut siemen- ja jyvävarastot ovat yleensä kaiken pahan alku.) En tiedä miksi kaikki mahdollinen pitää säilyttää, ehkä se on jotain pula-ajan kaikua. Ja jätehuollon käsite on myös ollut tuntematon ennen vanhaan: vanhemman kuistin alapohjaa tyhjentäessäkin meni kokonainen päivä, vaikka kyseessä oli pelkästään roskatavaroiden roudaaminen pois, mitään täytteitä ei tarvinnut tyhjennellä. Sinne oli heitetty vuosien kuluessa ihan kaikenlaista roskaa kuten reikäisiä kenkiä, lääkepulloja, rikkoontuneita astiota ja vljasäkkejä.
VastaaPoistaTyö ei meidän tontilta lopu, mutta onneksi on hyviä tekijöitä lähiseudulla :-) Tällainen kunnostusurakka pitää nähdä enemmänkin jatkuvana prosessina ja harrastuksena kuin projektina, jolla on päätöspäivä. Meistä on mukavaa tehdä kaikenlaisia kunnostustöitä ja nähdä pieniä konkreettisia edistysaskeleita. Se on hyvää vastapainoa toimistotyölle, jota molemmat päätyöksemme teemme.
Tuovi
Tuovi ja Ville, olen jo pidempään seurannut projektianne, teette todella hienoa työtä! Ihailen haluanne perehtyä syvällisesti aina kuhunkin työvaiheeseen ja tehdä ne vaivoja ja aikaa säästelemättä! Hatunnosto tälle kulttuuriteolle! Kumpa teidän laisianne olisi tässä maassa enemmänkin.
VastaaPoistaNo kiitoksia, otamme palautteen nöyrinä vastaan :-) Meillä on tavoitteena, että kun yhden kohdan korjaa tai korjauttaa, kestäisi se vähintään meidän eliniän eikä samoille jäljille tarvitsisi enää palata. Helpottaa, kun ei ole aikatauluja vaan voi tehdä rauhassa ja pohdiskella eteen tulevia ongelmia (ja niitähän tulee koko ajan). Stressiäkään ei ole kun ei ole kiirettä. Aikatuluttomuuden tavoite voi tulla ihan siitäkin, että päivätyössä meillä molemmilla ei muuta paljon olekaan kuin aikatauluja - ihanaa kun niitä ei ole vapaa-ajalla.
Poista