Vintin aarteita

Kiipesimme jälleen vintille, tällä kertaa raivaamaan talon uudempaa päätyä tyhjäksi hirsikorjaajia varten, jotka aloittavat ensi viikolla työt piikainkamarissa. Siinä samalla tutkimme vanhassa päädyssä innolla kaikenlaisia tavaroita. Miten ihmeessä onnistuisin inventoimaan kaikki vanhat kirjeet, kirjat, vihot, lehdet, kuvat ja pikkuesineet? Vaatteita ja kenkiäkin on, mutta niiden kunto vaihtelee. Yhden ison kudotun maton toimme alas ja se oli yllättävän hyvässä kunnossa, vain pari reikää ja värit kirkkaita. Vanhoista kuvista päätellen se on ollut aiemmin salissa.

Yllä olevassa kuvassa joitakin tämän päivän löytöjä: lapsen kenkä, koulukaverin antama muistokortti talon tyttärelle, Punaisen Ristin ja Kaasusuojeluyhdistyksen yhteinen arpamainos, voiteluöljyn säännöstelykuponkeja ja Fazerin Paavo Nurmi -pastillirasia.

Muita mielenkiintoisia löytöjä olivat vanha peruukki, lukuisat sikarilaatikot, miesten "paperikaulukset" (mikä lienee oikea termi?) ja kipsistä tehty kattorosetti.

Naulat pois!

Naulojen poistaminen laudoista on usein vähän tylsää hommaa. Minulla on taipumusta kasata naulaisia purkulautoja odottamaan parempia aikoja. Välillä näitä aikoja tuleekin ja silloin ahkeroin kaikki kerralla naulattomiksi ja uusiokäyttöön.

Kovin haaste ovat isot, naulapyssyllä ammutut naulat paksuissa lankuissa. Näitä on meillä erityisesti ruokasalin madalletussa katossa. Aiemmin väänsin niitä irti sorkkaraudalla, mutta viime kesänä meillä oli lainassa tämä naulanpoistaja. Se on aivan mainio työkalu! Jonkin käsittämättömän ikiaikaisen mekaniikan avulla se poistaa tiukimmatkin naulat vaivatta ja ilman voimaa.

Sellainen tarkennus täytyy tehdä, että vanhat ja ruosteiset leikatut naulat eivät välttämättä tällä lähde vaan katkeavat helposti. Niitä pitää suostutella lempeämmin ottein ja monesti joutuu kuitenkin irrottamaan kannan ja lyömään naulan laudasta läpi.

Mattaa kattoon

 Maalasin viikonloppuna kuistin sisäkattoa Gysingen valkealla matta-pellavaöljymaalilla. Matta maali olikin uusi tuttavuus ja itse asiassa aika erilainen maalattava kuin tavallinen Gysingen pellavaöljymaali. Maali muistuttaa rakenteeltaan jonkin verran keittomaalia: se on melko paksua ja kuivaa nopeasti. Lopputulos puolestaan on lähellä liimamaalia.

Hankin maalin Antiikkiverstaasta ja ostin samalla myös pensselin kattoa varten. Pensseli olikin hyvä hankinta, sillä oli tukevaa vedellä maalia pään yläpuolelle.

Matta pellavaöljymaali oli maalatessa vaikean tuntuinen saada tasaiseksi. Purkin kyljessä on kuitenkin hyvä ohje, joka kehottaa odottamaan kuivumista - jälki olikin kuivuttua melko tasainen. Kuistin kattolaudoissa paikoitellen oleva vanha maali myös kuulsi vähän läpi ja lisäsi epätasaisuuden vaikutelmaa. Täytyy katsoa lopputulos täysin kuivana ja päättää sitten, maalaako katon vielä toiseen kertaan. Periaatteessa mattamaalilla pitäisi riittää myös yksi kerta.

Meillä oli kuistin katossa pari uutta lautaa vanhojen joukossa ja muistin viime hetkellä, että oksankohdat pitää suojata ennen maalausta sellakalla. Lakka onneksi kuivaa nopeasti. Kattolaudoissa olevien leikattujen naulojen kannat maalasin myös varmuuden vuoksi valkealla Rostexilla ennakkoon.

Seuraava haaste onkin sitten seinien värin valinta. Laitan tähän kuvan, jossa on kaikki seinästä löytyvät värit mukana. Harkitsemme tällä hetkellä sinistä väriä.

Kuisti muuttui taas piirun verran valoisammaksi valkean katon myötä - valoisaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille!

Valmista tuli tallin kulmalla

Palaan vielä hetkeksi hirsitallimme korjausoperaatioon, joka oli tämän kesän (nyt on vielä niin kesäistä, että ilmaus sallittakoon) pääprojekti. Aluksi tuntui, että nopeastihan tuon kulman korjaa, mutta kyllä aikaa taas kului odotettua enemmän. Valmista kuitenkin tuli viimeinkin.

Alimpien hirsien laittaminen paikoilleen tuntui ensi alkuun vaikealta. Perustuskivien pinta oli muhkurainen ja hirttä piti sovittaa siihen sekä samalla yläpuolella olevaan hirteen.Tätä työtä tehtiin mittaamalla korkeus muutaman sentin välein ja veistämällä hirttä sen mukaan. Sitten tunkkasimme rakennusta ylös niin paljon, että hirsi melkein mahtui paikoilleen. Tässä vaiheessa näki, mistä kohtaa otti vielä kiinni - näitä kohtia veistettiin lisää. Lopulta hirsi sujahti paikoilleen.

Lopuksi kiinnitimme seinään jäävät följarit ja poistimme väliaikaiset tuet. Ja nurkkaan nurkkalaudat paikoilleen. Laudat olivat aika leveitä ja löysimme sopivaa materiaalia jälleen kerran Puufoorumin kautta.

Kuten kuvista näkyy, ei tässä vielä kaikki. Tallissa riittää korjaamista. Käytännössä rakennus täytyy kiertää vähitellen ympäri kengittämällä. Yllä olevassa kuvassa näkyvät seinät on lisäksi tarkoitus suojata lähitulevaisuudessa pystyrimalaudoituksella. Nyt korjattu nurkka oli kuitenkin kiireellisin osuus, joten suhtaudumme tulevaisuuteen valoisasti!

Vanhojen kuvien kertomaa

Vanhan talon kunnostuksessa vanhat valokuvat ovat aivan korvaamattomia. Ne kertovat paitsi entisajan asukkaista ja heidän asuintyylistään, myös yksittäisistä rakennusosista, pihapiiristä ja rakennuksen kuntoon liittyvistä asioista (esimerkiksi oliko talon nurkka vajonnut jo 1900-luvun alussa vai onko vajoaminen tapahtunut myöhemmin).

Harmi kyllä emme ole löytäneet kovin paljoa vanhoja kuvia omasta talostamme. Kokosin tähän tärkeimmät löytömme, jotka saimme talon aiemmin omistaneen suvun jäseniltä.

Ylimmässä kuvassa on 1800-luvun lopun valokuva talon isännästä tyttärineen. Kuva on arvatenkin otettu valokuvausstudiossa. Alapuolella puolestaan toisen tyttären häiden aikoihin otettu kuva 1900-luvun alusta.

1920-luvulta löysimme hieman enemmän kuvia: alla näkyy myös laajennusosa, joka rakennettiin 1907.

Kuvien lisäksi tietoa vanhoista ajoista olemme saaneet kyselemällä naapureilta ja muilta kylän asukkailta sekä lukemalla alueen historiikkeja ja sukututkimuksia. Maakunta-arkisto on myös kiintoisa paikka, josta on löytynyt muun muassa lainhuutopapereita ja rakennuspiirustuksia. Ja paljon mielenkiintoista olemme löytäneet myös talomme vintiltä kuten 1900-luvun alussa tehdyn tarkan irtaimistoinventoinnin.