Irrotin viikonloppuna joitakin satoja nupinauloja vieraseteisen katosta. Vanha lautakatto paljastui aikoinaan vesivahingoista kärsineen pinkopahvin alta. Pahvin ja nupinaulojen poistaminen oli helppoa mutta kovin aikaavievää. Naulat oli nyhdettävä yksi kerrallaan vuohenjalkaa muistuttavalla naulanpoistimella, joka lienee alunperin tarkoitettu verhoilunaulojen tai -nastojen poistamiseen huonekaluista. Kätevä työkalu se kuitenkin oli, voin suositella!
Tutustuin samalla erilaisiin nupinauloihin, joita kattoon oli eri vuosisadoilla lyöty. Vanhimmat olivat hyvin pieniä ja ruosteisia (nuppineulan kokoisia), osa hajosi irrotettaessa. Naulakoko näytti kasvaneen ajan myötä ja isommat olivat toki helpompia irrottaa. Kun naulankanta aina välillä napsahti poikki, vedin piikkiosan katosta hohtimilla, jota käytän ikkunaorjauksessa lasituslankojen poistamiseen.
Nyt kun naulat ovat katosta poissa, on seuraavaksi vuorossa maalaus. Aiomme jatkaa perinteitä ja maalata liimamaalilla. Pinkopahvituskin olisi yksi vaihtoehto, mutta tuntuu mukavalta jättää järeät laudat ja vanhat takorautanaulat näkyviin.
Meilläkin oli samaa teatteria mutta kökkänä viattomilla vapaaehtoisilla...Kaunis tuli katosta myös jo pesemällä kevyesti, meillä oli jonkinlaista liitumaalia, ja se vähän vaaleni ja tasoittui.
VastaaPoistaUuh, tuttua hommaa tuo katonrajassa naulojen kiskominen; kun on muutaman päivän tehnyt sitä peräjälkeen, tietää tehneensä :)! Upeat kattolaudat, minäkin jättäisin tuollaisen aarteen näkyviin!
VastaaPoistaLaudat ovat kieltämättä järeät - samaa laudoitusta löytyy koko vanhan osan sisäkatoista. Yhteen kamariin ja saliin jätämme pinkopahvikaton, muissa huoneissa (joissa vesivahingot ovat pilanneet vanhan pinkopahvikaton tai katossa on myöhemmin tehtyjä lisäeristyksiä) otamme laudat esiin.
VastaaPoista