Kuistin sisäosat ovat miltei maalausta vaille valmiit ja juhlistimme saavutusta juomalla kakkukahvit kuistilla juhannuksena. Kahvikalustona palveli vanha Diana-astiasto, jota olen vähitellen kartuttanut kiertelemällä antiikkiliikkeissä ja nettikaupoissa. Keräilyinnostus lähti liikkeelle mummoni häälahja-astiastosta, johon olen hankkinut puuttuvia osia.
Talon takapihalla kasvaa lupiineja. Lupiinithan ovat vieraslaji ja moni pitää niitä haittakasveina. Itse en ole ihan vielä muodostanut kantaani asiassa. Pitäisikö lupiinit raivata pois vai antaa niiden kukkia?
Tämä taitaa olla siankärsämö.
Juhannusyönä aurinko paistoi ja kiersimme pihamaalla ja kyläraitilla ihailemassa superkuuta ja vehreää luontoa. Onneksi näitä kauniita kesäöitä on vielä luvassa monia - valoisaa kesää kaikille!
Onnea kuistille! Ihan kuin muistaisin nuo astiat... on niin erikoinen koristekuvio niissä. Olivatko ne jossain teillä näkyvillä vai peräti käytössä?
VastaaPoistaAnna lupiinien kukkia, mutta älä annan niiden levitä. Katko siis kukinnot pois ennen kuin ne siementävät. Onhan ne kukkiessaan kauniita, mutta ei sen soisi joka paikkaan leviävän. Meillä yritetään raivokkaasti estää niiden leviäminen naapurin puolelta meidän rantaan... melkein mahdoton tehtävä.
Diana-astiasto on ollut käytössä mummoni emännöidessä, mutta ei enää sen jälkeen. Diana tarkoittaa tässä yhteydessä metsästyksen jumalaa - kuvissa on tosiaan tuo metsästävä naishahmo ja eläimiä. Astiasto hankittiin 1930-luvun alussa ja se on silloin ollut vasta vähän aikaa markkinoilla. Sattumaa lienee, että mummon myös häälahjaksi vanhemmiltaan saama tila Itä-Suomessa oli vanha metsästyskartano eli sikäli astiasto sopi sinne hienosti. Luulen kuitenkin, että syy hankintaan oli uutuus. Mummo oli aika moderni sisustaja ja innostunut kaikesta uudesta.
VastaaPoista