Kuistin uusi elämä

Kuisti on suomalaisissa puutaloissa tyypillinen pääovea suojaava rakennelma. Kuistin pääasiallinen tehtävä on suojata kulkua, mutta se on ollut perinteisesti myös omistajan aseman ja varallisuuden osoitin. Nykyisenkaltaisia kuisteja jotka ovat kuin huone talon edessä, rakennettiin ensimmäisen kerran virkataloihin 1600-luvulla. Maalaistaloissa umpinainen kuisti yleistyi 1800-luvulla. Kuistista voidaan käyttää myös nimitystä "porstua". Veranta on kuistin tapainen, lähinnä oleskeluun, ei läpikulkuun, tarkoitettu rakennelma.

Wikipedia 20.4.2011

Meidän talossamme kuisti on rakennettu todennäköisesti 1800-luvun lopulla ja se oli erityisen huonossa kunnossa ostohetkellä, suorastaan masentava ilmestys: ikkunat ja ovet oli poistettu, perustukset oli purettu ja tuettu pölleillä, kuistin alla oli kaivanto täynnä seisovaa sadevettä, sisällä paneloinnit likosivat osin sateessa. Kuistia peittivät revenneet pressut, jotka toki myös jonkin verran suojasivat sitä vielä. Tämän tilan taustalla oli keskeytynyt kunnostusyritys paikallisen oppilaitoksen restaurointilinjalta. Huono puoli oli, että kattokin oli purettu ja jätetty sitten kuisti sellaisenaan sään armoille.

Kuistin tilanne talokauppojen aikaan.

Peitimme kuistin paremmin ensimmäisenä kesänä ja seuraavana pääsimme kunnostamaan sitä. Kuistin korjaaminen ilman purkamista olisi ollut mahdotonta - tai ainakin erittäin aikaa vievää ja kallista. Päätimme numeroida jäljellä olevat osat ja purkaa sen uudelleen kokoamista varten. Kuistin perustukset ja kantavat rakenteet teki Selkäveitti Oy, jonka jälkeen jatkoimme työtä omin voimin.

Pystyimme käyttämään uudelleen pienen osan vuorilaudoista ja teetimme uusia vanhalla mallilla Arolan Höyläämössä. Vanhat ikkunakarmit kunnostettiin raisiolaisella puuseppä Lindbladilla ja talon sisältä löytyneet vanhat ikkunat pääsivät niihin takaisin. Vanhat pariovetkin löytyivät ja niiden asentaminen paikoilleen odottaa kesää.

Kuistin purkaminen alkamassa. Katto oli purettu jo aiemmin muiden toimesta, samoin päädyn ikkuna- ja ovikarmit.

Vanha kuisti sisäpuolelta.

Sisäpuolella olevat raput pystyimme käyttämään uudelleen sellaisenaan. Näkyvin vanha osa kuistia on sen päätykolmio, joka käytettiin sellaisenaan ja nostettiin paikalleen avuliaiden naapureiden avulla. Ikkunoita reunustavista koristelaudoista osa on käyttökelpoisia, osa joudutaan teettämään uudelleen. Hyväksi pienten erikoiserien sahaksi on osoittautunut Helsingin Erikoishöyläys Oy.

Rakenteet valmiina

Vuorilautojen asennus alkaa

Jotakin on jo valmistunut

Näkymä sisältä - päätyikkunat jo paikoillaan

 
















Kuistin sisäosat ovat vielä tekemättä: kattolaudat ja seinäpaneelit olemme puhdistaneet ja ne odottavat asennusta takaisin paikoilleen. Lattialaudoissa ei juuri maalia ollut jäljellä, joten ne ajattelimme hioa lattiaan laiton jälkeen.

Julkisivu loppusuoralla

Kuisti on jo nyt valoisa ja kaunis paikka - ikkunoita on viisi molemmilla sivustoilla ja edessä vielä kolme lisää. Työnä se on ollut tähän mennessä haasteellisin: koska kuisti oli osin purettu, meillä ei ollut valmista mallia tekemiseen. Onneksi joitakin vanhoja valokuvia löytyi 1900-luvun alusta ja myös kymmenisen vuotta sitten otettuja, joissa kattoa ei vielä ollut purettu. Näiden pohjalta teimme rakennuspiirustukset ja arviot mitoista. Näin jälkeenpäin ajateltuna parannettavaa olisi ollut purkamisessa - se olisi pitänyt tehdä hitaammin ja huolellisemmin ja merkitä eri osat vieläkin tarkemmin. Kiirehtiminen on vanhan korjaamisessa aina huono lähtökohta.