Harvinaisempi harmaa keittomaali

Vieraskuistin hirsiseinä on odottanut kauan maalaustaan. Seinässä on aiemmin ollut tumma kukkakuvioinen tapetti, mikä tuntuu hieman erikoiselta kylmällä ulkokuistilla, mutta näin on kuitenkin ollut. Tapetti ja pinkopahvi on jossain kohtaa poistettu, ja jäljelle ovat jääneet vain nupinaulat ja hirsien väliin lisätyt tasoitusrimat. Ennen tapettia hirsiseinä on rapattu savirappauksella, jossa on seassa myös olkisilppua. Rappauskerros on varmaankin 1800-luvun lopulta, kun taas tapetin aika on koittanut 1900-luvun alussa.

Päädyimme maalaamaan kuistin hirsiseinän harmaalla keittomaalilla eli etsimme saman sävyn, joka rappauksessa oli. Rappaus sai näin jäädä keittomaalin alle. Irrotimme ensin nupinaulat ja tasoitusrimat. Rimojen alta paljastui sammaltilke, joka sai jäädä näkyviin.

Tilasin Gysingen harmaan keittomaalin Domus Classicasta ja maalasin tarkasti hirret välttäen sammaleen maalamista. Kesti taas hetken päästä vauhtiin keittomaalin maalaamisessa: maalaus pitää tehdä nopeasti, runsaalla maalilla ja vain kerran eli pitää saada siistiä jälkeä heti kättelyssä. Maalasin lokakuun lopulla noin kymmenen asteen lämpötilassa, mikä toimi yllättävän hyvin maalin kuivuessa hitaasti.

Seuraavaksi odottaa oven maalaus, kun vain tietäisi, minkä väriseksi se pitäisi maalata. Kuistin seinät ovat vaaleansiniset, katto, ikkunanpielet ja -laudat valkeat kun taas lattiasta tulee vaalean ruskea. Oven vanhoja värikerroksia on useita eri aikakausilta, viimeisin väri on vaaleanvihreä 1900-luvun alusta. Täytyy haudutella valintaa talven yli ja päättää viimeistään keväällä.

Tuovi

Hevosmuurahaiset, helle ja hirsiseinä – kesän korjausurakka

Päärakennuksen vanhemman, 1870-luvulla rakennetun osan kulmissa on aikoinaan ollut syöksyrännit. Ne on sittemmin poistettu, eikä rakennuksessa ole tällä hetkellä lainkaan vesikouruja tai rännejä. Vanhan ja uuden osan liitoskohdissa on molemmin puolin rakennusta ollut mittavia kosteusvaurioita, jotka ovat todennäköisesti johtuneet rikkinäisistä syöksyränneistä. Ne ovat vuosikymmenten ajan johtaneet sadevettä suoraan seinälle.

Etupihan vaurioita on korjattu jo useampaan kertaan, ja tänä vuonna oli takaseinän vuoro. Poistin vauriokohdasta seinäpaneelit jo viime vuoden puolella, jolloin sain käsityksen vaurion laajuudesta. Ikkunan vierestä paljastui kohta, josta hevosmuurahaiset olivat tehneet selvää jälkeä. Siinä oli ollut pesä, ja sen lähistöllä näkyi hirsien pinnassa merkkejä muurahaisten kulkureiteistä. Pesän kohdalla puu oli niin pahasti syöty, että siitä saattoi työntää käden seinän läpi. Tämän lisäksi hirsissä oli lahovaurioita noin kahden metrin korkeudelta.

 

Aloitin korjaustyöt kesäloman aikana. Sää sattui juuri silloin olemaan todella lämmin, joten työ oli samaan aikaan sekä pölyistä että hikistä. Aamupäivisin työ sujui rivakammin, sillä työmaa oli silloin varjossa, mutta keskipäivän jälkeen aurinko paistoi takapihalle iltaan saakka.

Sain oman osuuteni valmiiksi loman aikana. Sen jälkeen pyysin Lintukorpi Oy:n kirvesmiehen viimeistelemään työn, ja hän hoitikin tehtävänsä ripeästi. Seuraavaksi oli enää jäljellä seinäpaneelien asentaminen paikoilleen. Vanhat paneelit olivat pahasti lahonneet, joten olin jo keväällä tilannut Tecdoma Oy:ltä uutta puutavaraa alkuperäisen mallin mukaan. Asensin myös lahonneen tippalistan tilalle uuden pätkän.

Ensi vuonna aion siirtyä korjaamaan uuden ja vanhan osan liitoskohtaa, jossa vanhemman osan kivijalka on päässyt painumaan melkoisesti. Samalta seinustalta täytyy uusia tippalistaa vielä muutamasta kohdasta. Toivottavasti seinästä ei enää paljastu laajempia lahovaurioita – mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Ville