Paperointia ja pulma naulakon kanssa

Samalla kun Tuovi on poistanut nupinauloja uuden väentuvan vanhoista seinähirsistä, olen itse tilkinnyt ikkunoiden ympäristöä, hirsien välejä ja rakennuksen nurkkia. Ehdin viime viikolla aloittaa myös pukuhuoneen alapohjan paperointia.

Alapohjan rakenne tulee pukuhuoneessa ja tuvassa olemaan alhaalta ylöspäin seuraava: umpilaudoitus, ilmansulkupaperi, 50 % sahanpurua ja 50 % kutteripurua sekoitettuna lämmöneristeeksi, päälle toinen ilmansulkupaperi ja pintaan 33 mm:n vahvuinen pontattu kuusilauta. Tuo sahanpurun ja kutteripurun sekoitus on parempi kuin pelkkä puru, koska karkeampi kutteri tekee siitä ilmavamman ja näin tehokkaamman lämmöneristeen. Purun merkitys on tuoda rakenteeseen sopiva määrä tiiviyttä.

Pukuhuoneen osalta tavoitteemme olisi, että sähkömies voisi tulla asentamaan tarvittavat vedot alapohjan sisään joskus pääsiäisen jälkeen. Sitä ennen pitäisi saada vielä eristeet asennettua paikoilleen.

Itse paperointi sujui alkukankeuden jälkeen varsin nopeasti. Työtä helpotti pieni rahallinen sijoitus uuteen ja parempaan nitojaan. Ero edelliseen on kun yöllä ja päivällä. Joskus suositellaan paperin kiinnittämistä rimojen avulla aluslaudoituksen ja kannatinpalkkien kulmiin. Tämä on varmaan hyvä tapa, mutta itse tyydyin ainoastaan nitomaan paperin huolellisesti palkkien kylkiin.

Paperointia tehdessäni mietin aivan toista asiaa, joka on vaivannut mieltäni jo pitkään. Päärakennuksen vieraseteisessä on pari seinään kiinnitettyä leveää naulakkoa, joita olen koettanut irrottaa jo useamman kerran. Ne pitäisi poistaa väliaikaisesti, kunnes niiden taustaseinä on saatu pinkopahvitettua ja tapetoitua. Periaatteessahan taustan voisi jättääkin paperoimatta, mutta mielelläni kuitenkin tekisin sen alkuperäisen suunnitelman mukaan. Olen jossain nähnyt samantyyppisiä naulakoita ja ne on kuulemma asennettu seiniin kiinnitettyjen ruuvien tai hakasten varaan.

Olen tutkinut naulakoitamme suurennuslasin avulla, mutta en ole löytänyt mitään ruuvinkantoja yms., joiden avulla ne olisi kiinnitetty seinään. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että kiinnityssysteemi on juuri yllä mainittu. Naulakon takana, todennäköisesti pystykoristeiden kohdalla, täytyy olla jonkinlaiset kolot tai urat, jotka asennusvaiheessa tähdätään seinään kiinnitettyihin nauloihin tai hakasiin. Olen kuitenkin koettanut varovasti tuuppia naulakkoja eri suuntiin, mutta ne eivät ole liikahtaneetkaan tähän mennessä. Jos jollakulla olisi hyviä neuvoja - muuta kuin hankkikaa vahvempi tuuppija - naulakoiden irrottamiseksi, ottaisin sellaiset ilolla vastaan.

Hyvää alkavaa kevättä!

Ville

Nupinaulateatterissa

Vietin virkistävän viikonlopun nupinauloja poistaen. Väentuvan seinissä niitä riittää: talo on rakennettu kierrätyshirsistä ja niissä on ollut useita tapettikerroksia nauloineen. Lisäksi seinissä on myös monenlaista muuta naulaa, rautalankoja, niittejä ja nastoja. Käytin työkaluina "vuohenjalkaa" (pieni naulanpoistaja), hohtimia ja sorkkarautaa. Nupinauloja näytti olevan kolmea lajia, joista vanhin oli käsintaottu siro naula 1800-luvulta, kaksi muuta tuoreempia tapauksia. Iältään keskimmäiset olivat sitkeimmin seinässä kiinni.

Sain vasta pienen osan työmaata tehtyä ja nauloja poistaessa oli aikaa miettiä kaikenlaista kuten sitä, miksi oikeastaan nupinaulat pitää poistaa hirsistä. Syitä poistamiseen löytyy useita: jos seiniä haluaisi vaikka maalata, tunkisi ruoste vähitellen naulakohdista ikävästi läpi. Jos taas päälle haluaisi laittaa uutta pinkopahvia ja tapettia, ovat varsinkin terävämmät ja kohollaan olevan naulankannat riski paperin rikkoontumiselle. Ne pitäisikin sitten ensin hakata kaikki sisään, joka on toki pienempi työ kuin naulojen ylös vetäminen. Tätä hakkaamista olemme tehneet vanhan päärakennuksen kamareissa, joissa jätämme vanhat tapettikerrokset alle muistoksi.

Syy naulanpoistolle voi myös olla ihan vaan estetiikka: naularivistöt ja niissä roikkuvat pahvin ja tapetin riekaleet voivat haitata silmää. Toisaalta naulojen jäljet jäävät kyllä seinään poiston jälkeenkin, mutta ehkä ne ovat kuitenkin pienempi paha? Ja seinän yläosassa, johon laitetaan holkkalistaa, saattaa joutua tasoittamaan hirsiseinää sen alta. Silloin naulat ovat hankalasti tiellä.

Meillä syy lienee ensisijaisesti yläosassa tuo tasoitustarve ja alempana estetiikka ja joissakin seinissä myös tuleva pintakäsittely. Savirappaamme ehkä joitakin seiniä ja voihan joskus myöhemmin innostua laittamaan tapettiakin. Paljaat hirsiseinät eivät ole olleet kovin perinteisiä, vaikka niitä nykyään sisustuslehdissä näkeekin. Jokainen kynnelle kykenevä on aikoinaan ainakin maalannut seinänsä, ellei tapettiin ole rahkeet riittäneet. Tämä muuten koskee myös huonekaluja: kaikki huonekalut maalattiin, jos vähänkin varaa oli. Aikamatkaaja menneisyydestä ihmettelisi maalittomia talonpoikaiskalusteita nykykodeissa, joita meiltäkin löytyy.

Nupinaulateatterin jälkeen oikea kämmen oli jumissa päivän verran, mutta tätä kirjoittaessa jo helpottaa. Uusia näytöksiä odotellessa!

Tuovi